Lue keskustelun säännöt.
G: Saitko lapsena tukkapöllöä / luunappeja tms. Mitä ajattelet siitä nykyisin?
16.03.2007 |
Eli tuon toisen ketjun perusteella tuli mieleeni, että useimpien meidän äitien lapsuusaikana näitä rangaistuksia vielä ihan yleisesti jaettiin. Nykyisin ne ovat tietysti täysin kiellettyjä rankaisumalleja mutta itse ainakin olen saanut 70-luvulla tukkapöllöä kotona. En osannut pitää sitä mitenkään ihmeellisenä enkä ajattele vanhempieni toimineen väärin. Silti varmasti ahdistuisin jos itse menisin tukkapöllöä antamaan omalle lapselleni. Miten muilla?
Kommentit (45)
Onko tukkapöllö jokin uusi pöllölaji?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nurkkaan häpeämään jouduin pari kertaa ja kurkkia ei saanut , enkä kurkkinut .
Kyllä hiuksista otettiin joskus kiinni mutta en ajattele siitä yhtään mitään. Siihen on ollut syynsä ja noin vain nyt toimittiin tuohon aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko tukkapöllö jokin uusi pöllölaji?
Joo, pesii usein töyhtöhyyppien naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tukkapöllö jokin uusi pöllölaji?
Voiko ottaa lemmikiksi?
Vierailija kirjoitti:
olen saanut monta kertaa lapsena tukkapöllyä. remmiäkin tuli joskus pyllylle. tehokas rangaistus se oli, koska harvoin teki uudelleen niitä tuhmuuksia sen rangasituksen jälkeen.
itse olen pari kertaa antanut lapselle tukkapöllyä. se on se viimeinen keino. yleensä uhkailu tukkapöllystä riittää. eikä sitä tarvi kuin vähän hiuksista nippaista niin menee viesti perille. sitä en ymmärrä, että niin kovaa tukistetaan, että äitille jää tukko lapsen hiuksia käteen.
jostain luin tutkimusta, että ne jotka ovat lapsena itse saaneet tukkapöllyä, antavat myös omalle lapselle.
On olemassa myös sellaisia tutkimuksia, jotka kiistatta osoittavat sen, että kun lapselle annetaan tukkapöllyä, remmiä tai muuta väkivaltaa käytetään lasta kohtaan, nämä erittäin tehokkaasti siirtävät saamaansa oppia sitten eteenpäin esim. koulussa heikompiin luokkalaisiinsa siten, että käyttävät sitä samaa väkivaltaa, tukkapöllyä yms. heikompia kohtaan saadakseen nämä tekemään haluamallaan tavalla. Oppi siis kyllä menee perille, mutta ei niin kuin sinä kuvittelet. Muutenkaan hyvin harvan kohdalla nuo koskaan johtivat siihen, että jotain ei olisi tehty uusiksi vaan siihen, että varmistettiin se, ettei todellakaan jäädä kiinni. Oppi se on tietysti sekin.
Se, että antaa edes tukkapöllyä on umpisurkean kasvattajan merkki. Sellaisen osaamattoman tahvon ei olisi ikinä pitänyt hankkia yhtään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain muutaman kerran ja ihan aiheesta, ei jättänyt traumoja
En mutta teinipoikana sain huuhkajan ja sen jälkeen harakan. Parin kanan kanssa tuli seukattua myös. Tätä nykyä olen ollut kalkkunan kanssa naimisissa jo 25 vuotta. Yksi haahka koettaa vikitellä minua, mutta olen uskollinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on tukistanut minua muutaman kerran, tilanteessa, jossa olin satuttanut pikkusisarta. Ajattelen äitini olleen keinoton. En koe tukistamisen opettaneen minulle lapsena mitään, lähinnä jäi kokemus, että en saanut apua alkuperäiseen ongelmaan eli sisarkateuteen, itsehillinnän puutteeseen. Nyt ajattelen, etten halua omalle lapselleni tehdä noin, enkä ole tehnytkään. Auktoriteettini on rakentunut muuta reittiä kuin fyysisen kaltoinkohtelun kautta.
1975 koulussa opettaja antoi luunappeja ja tukkapöllyä junkkareille Oli normaalia siihenaikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain muutaman kerran luunapin tai tukkapöllyn. Ei aiheuttanut kaunaa tai haitannut.
Ei sitä siihen aikaan (70-luvulla) mitenkään ihmeellisenä pidetty jos vanhemmat vähän pölläytti hiuksista.
Vierailija kirjoitti:
1975 koulussa opettaja antoi luunappeja ja tukkapöllyä junkkareille Oli normaalia siihenaikaan
Karttakepillä kevyesti kopautettiin järkeä päähän ja tepsi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen että siinä oli tehokas konsti pysäyttää pahanteko.
Kerran sain lihavan tukkapöllön, mut aika usein pieniä luunappeja.
Kasvoin isoksi, vuh
En muista suurta osaa tukkapöllyistä. Yhden kuitenkin muistan, koska se tehtiin nöyryyttävästi muiden edessä. En ymmärtänyt miksi rangaistus annettiin, mutta muistan, nöyryytyksen ja vihan tunteen. Aikuisenakin tulee hyvin vihainen olo, kun ajattelen asiaan. Tukkapölly estänyt minua käyttäytymästä huonosti seuraavan kerran. Jos fyysisen kurituksen sijaan olisi kerrottu mitä tein väärin, se olisi voinut toimia.
Sama juttu suurin piirtein, että ei ole tullut omaa lasta mäiskittyä.
Niitä tukkapöllyjä jakoi äiti aika mitättömistä syistä ja isä luunappeja ja korvapuusteja jopa.
Onneksi ei sentään vitsalla tai remmillä annettu selkään kuten jotkut muut ovat saaneet.
Hmmm.. Äiti ainakin kerran tukisti kun kaupassa kiukuttelin (halusin jotain). Muistan, mutta ei traumoja. Ja isä uhkasi joskus vyöllä, mutta naurettiin vaan siskon kanssa sille, koska tiedettiin ettei kuitenkaan lyö, eikä lyönyt.
Joo, noista ei jäänyt traumoja enkä usko ruumiilliseen kuritukseen. Tosin tuo tukasta kiinni ottaminen kaupassa oli kyllä paikoillaan.. Siis ei mitään raahannut, vaan tukisti.
Samoin kun äiti pakotti menemään kauppaan takaisin ja pyytämään anteeksi kun olin varastanut pienen purkkapaketin.
Ei varastava ja "kunnollinen" ihminen kasvoi.
Pari kertaa tukkapöllyä ja piiskaa, eikä kertaakaan aiheetta eikä ilman varoitusta. uskon että noista oli enemmän hyötyä kuin haittaa.
Meillä lapset alistettiin henkisellä väkivallalla. En ikinä osannut tehdä mitään oikein äidin mielestä.
Omia mielipiteitä ei saanut olla ja, jos oli ne sivuutettiin ja biologinen äitini sai AINA mitä halusi tavalla toisella.
Hyvin kostonhimoinen: usein sanoikin, että kosto elää! Saattoi suuttua verisesti siitä, että kotona ei ollut imuroitu ja laitettu kahvia tippumaan tiettyyn kellonaikaan, että kaikki oli valmista sitten, kun hän tuli kotiin.
Elin koko lapsuuden ja nuoruuden jatkuvassa valmiustilassa. Sain sydän-oireita, kun olin 12-vuotias. Lääkäri totesi oireet johtuvan jännityksestä, mutta asiaa ei ikinä tarkemmin selvitetty. Lastensuojelu oli pelkkä vitsi 1990-luvilla.
Äitini on nyttemmin kuollut, luojan kiitos!