Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvokaa, miten voi kohteliaasti välttää kertomasta, onko lapsia vai eikö ole.
21.04.2025 |
Melkein aina, kun tapaa ensi kertaa jonkun naisen, aika pian tulee kysymys: "Onko sulla lapsia?" Miehiä ei niinkään kiinnosta, mutta naisten kesken tulee jonkinlainen ankara lokerointi äiteihin ja ei-äiteihin. Harvemmin kukaan kysyy ammattia tai kotiseutua, puolisoa tai muuta. Lähtökohta on lapset. Ymmärrän sen niin, että osa naisista on uhrannut suuren osan elämästään lastensa hoitamiseen ja tavallaan on jäänyt elämään heidän kauttaan. Muu ei tunnu kiinnostavankaan tai herättää aggressioita, jos vastaavasti kertoo omasta elämästään korkeasti koulutettuna ja tutkijana. Ainakin keskustelu jäätyy ja muukin suhtautuminen jo vastaukseen, ettei ole lapsia. Lokerointi toimii ja tulee eristetyksi. Miten voi väistää jo kättelyssä koko lapsiaiheen ja keplotella turvallisille ja keveille vesille? Ja miksi ei saa olla oma itsensä oman elämänsä eläneenä vaikeuksineen ja voittoineen?
Kommentit (51)
Ikävä kyllä ei taida olla mahdollisuutta välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen olemaan vain itsevarman kohteliaasti oma itsesi, älä välitä liikaa muiden arvostelusta.
Itselläni taas oli hieman toisinpäin aikanaan eikä elämä muutenkaan mennyt oppikirjan mukaan mutta se elämähän vain on sellainen kuin on ja koin että helpointa on vain olla aito ja rehellinen.
Muista että muiden ongelmat ovat heidän eikä sinun.
Mitenkäs kohteliaasti kertoo miehelle että sun pitää elättää mut ja mun lapset. No yleensä kysytään mitä teet työksesi ..ns heti ekan 3 kysymyksen jälkeen.
PS suuremmalle osalle miehistä lapset on ok mutta sun ne kyllä pitäs elättää.
Eihän se todellakaan kenellekkään kuulu!
En tiedä, mutta itsekin toivoisin että nämä kyselijät lopettaisivat ja antaisivat kaikkien kertoa omaan tahtiin, oli niitä lapsia tai ei. Yleensä ne joilla on lapsia tuovat sen esiin aika äkkiä. Aihe on aika kipeä itsellekin, enkä halauisi aina toistaa samoja asioita ja pelätä niitä tarkentavia kysymyksiä tai neuvoja. Itsekin viihdyn enemmän lapsettomien kanssa, kun lapsellisien puheenaiheet rajoitttuvat yleensä niihin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano, että tiukka on tussu eikä oo tarvinu treenailla mitään lantionpohjalihaksia. Päättele siitä.
Siis onko aloitus totta. En ole lapsettomana naisena törmännyt tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin suoraan ettei ole. Ei kiinnosta mitä muut lokeroivat tai ajattelevat. Tai sitten sanoo ettei halua vastata kysymykseen. En koe mitään yhteistä lapsia omaavien kanssa, ehkä joskus.
Jos vaan vastaa aina ei ja vaieten katsoo suoraan silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ratkaissut tämän niin, että seurustelen lähinnä lapsettomien kanssa (ja toki niiden lapsellisten, jotka eivät käyttäydy kuvaamallasi tavalla.)
Lapsettomia löytyy yllättävän paljon, ja koko ajan enemmän.
Jos ollaan rehellisiä, niin pidän näitä "lapset on suurin saavutukseni"- ihmisiä tosi tylsinä. Joten win/win, että ei tarvitse olla sen enempää tekemisissä.
Kysy jokin vastakysymys vastaamatta itse kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko aloitus totta. En ole lapsettomana naisena törmännyt tuollaiseen.
En ole kyllä minäkään, luojan kiitos.
-vela39-
Olen elänyt ajan, kun minulla ei ollut lapsia ja kun minulla oli lapsia, enkä ole tällaista ilmiötä huomannut koskaan. Kysymys on esitetetty kun olen kuulunut molempiin "lokeroihin", ja itse olen kokenut sen ihan vain small talkina etsiessä yhteistä neutraalia keskustelunaihetta. Ennen lapsia yleensä se toinen osapuoli vain sitten kertoi asian lyhyesti ja yritti ns. etsiä toisen puheenaiheen, kun taas nyttemmin sitten saatetaan perusteellisemmin kertoa jotain lapsiin liittyviä juttuja.
Arvaisin, että vain tulkitset tilannetta jotenkin väärin (vaikka toki joitain poikkeuksiakin voi olla). Ovathan monet korkeakoulutetut ja tutkijatkin vanhempia, tuskin heille mitään agressiota tulee, jos urastasi keskustelet. Mutta ne jotka eivät ole toista näistä, tuskin jaksavat hirveän syvällisesti keskustella kyseisestä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo.
Mielestäni on huonoa käytöstä kysyä, mitä toinen tekee työkseen, onko lapsia, kuinka paljon on ikää tai esim. onko uskossa.
Kohdatkaa ihminen ihmisenä. Kyllä ihminen kertoo, jos haluaa tuoda nuo esiin.
Jos joku suoraan kysyy onko lapsia, en kyllä keksi miten siihen voisi vastata niin että asian ohittaisi kertomatta onko niitä, jos kuitenkin haluaa olla kohtelias ja tutustua. Mitä jos vain sanot ei, entä sinulla? Ja sitten vaikka käännät puheen muualle.
Ei kannata liikaa pohtia kysyjän motiivia. Todennäköisintä on, että olet mukavan oloinen ja hän yrittää tutustua paremmin!
Vittuako se sinulle kuuluu. Haluatko pillua/munaa
Vierailija kirjoitti:
Siis onko aloitus totta. En ole lapsettomana naisena törmännyt tuollaiseen.
Multa kysytään aina. Olen lapseton jos sillä on jotain väliä kun eihän ne sitä kysyessään tiedä. Mutta sitten ne kyselyt vasta eteneekin. Ahaa ei vai? Etkö ole halunnut? Etkö edes adoptoida? Jossain vaiheessa sanon yhtä suoraan että lapsiperhe-elämä ei minua kiinnosta ja siitä ne suuttuu ja sitten naamasta näkee että ne luulee että veetuilen niille heidän päätöksestään hankkia lapsia. Mutta ei haittaa koska en tajua miten ne kehtaa kysellä tollei. Enhän minäkään kysy miten ihmeessä halusit tollasen elämän. Eli en ole löytänyt keinoa enkä viitsi enää edes yrittää.
Onpa taas vaikeaa. Kuulostaa siltä, että haluaisit lapsia tai olisit halunnut, kun tunnet noin. Kaikki eivät voi saada kaikkea. Sinulla on varmaan jotain mitä heillä ei ole esim. vapautta enemmän. Eivät lapset aina helppoja ole.
Ihmiset kehtaavat ihan kummallisia asioita.
Alue: Aihe vapaa
Kohteliaasti: Ei kuulu sulle !