Miehen itsekunnioituksen puute on hirveää katsottavaa
Mies pelkää exäänsä ja kiemurtelee, keksii valkoisia valheita ja miellyttää tätä välttyäkseen konfliktitilanteilta.
Ex saattaa soittaa silloin kun lapset ovat siellä kotonaan ja keksiä, että nyt pitää lähteä korvalääkärille ja miehen on tultava mukaan, koska hänenkin lapset. Mies lähtee kiltisti, vaikka kesken ravintolareissun, koska ei halua suututtaa exää. Kuitenkin, jos jommalla kummalla lapsella on tarve lääkärille miehen pitovuorolla, ei siihen exän apuja tarvita. Miehellä on myös urheiluauto, missä exän mielestä ei saisi lapsia kuljettaa, koska auto on hänen mielestään hengenvaarallinen. Mies valehtelee exälle lapsia tälle viedessä, että hän toi ne tila-autollaan, ja piilottaa urheiluauton kulman taakse, jotta exä ei näe, että toi lapset sittenkin sillä. Exä kyselee, missä lasten kanssa on oltu joka kerta kun ovat olleet isällään ja isä tekee vierailuistaan sukulaisilla, leikkipaikoilla, ystävien luona selontekoa ihan kuin olisi pelkkä lapsenvahti ja hakee hyväksyntää toimilleen. Jos joku vieras nimi vilahtaa näissä ystävissä, pitää hänen kertoa, kuka tämä on ja exä sitten kertoo, saako siellä käydä lasten kanssa.
Lasten vaihdossa minä esim. en saa olla mukana, koska se ärsyttää exää.
Olen todella kyllästynyt miehen munattomuuteen. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja muuttuuko tilanne parempaan koskaan? Itselläkin ropissut jo kunnioitus miestä kohtaan kun hän ei kykene puolustamaan itseään. Ihan kuin seurustelisin pikkupojan kanssa.
Kommentit (46)
Ap:n tilanne on vakava, mutta ei toivoton. Voi käydä hyvin, voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Mahdollisuudet paranevat, jos etenet kolmessa vaiheessa: 1. Tutki. 2. Tarkista ja 3. Toimi.
Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne on vakava, mutta ei toivoton. Voi käydä hyvin, voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Mahdollisuudet paranevat, jos etenet kolmessa vaiheessa: 1. Tutki. 2. Tarkista ja 3. Toimi.
Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi
Tässä taitaa ydinviesti olla se, miten elegantisti mummo tuon tilanteen hoiti. Ei alkanut elämöidä, vaan ryhtyi vain vähän välttelemään paikkaa, jossa kissakeittoa tarjottiin.
Upea mummo! Ja ajatelkaas, hän oli vasta lapsi, kun tuo kaikki tapahtui 👵🏻💕🙏🏻
Mitenkä tuo mummotarina siis osuu nyt ap:n tilanteeseen?
Katohan, miehellä kaks *askaa yhdessä exä ja nyxä.
Ap:llä ei taida olla muita vaihtoehtoja kuin joko yrittää sietää tilannetta tai sitten lähteä etsimään oikeaa aikuista miestä.
Skitsot muijat ja vässykät miehet. Todella upeita pariskuntia. Vielä upeampia kumppaneita muille, kunhan ensin eroavat.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä tuo mummotarina siis osuu nyt ap:n tilanteeseen?
Siten, että sitä on hassua spämmätä joka ketjuun ja heti seuraavaan kommenttiin ihmetellä, että kyllä oli mummo viisas.
Kuulostaa niin tutulta.
Tällaista se oli meilläkin, paitsi minä olin se hankala ja mustasukkainen exä, kun en antanut kuljettaa lastani ilman turvavöitä tai yritin pitää kiinni kunnollisista syömisistä yms.
Mitä tahansa yritin sanoa, oli mustasukkaisuutta, kateutta tmv vaikka olin jo uudessa suhteessa.
Uusioperheet ovat joskus hankalia. Nyt kun lapsi on aikuinen - en ikinä suostuisi tapailemaan miestä, jolla on pienet lapset. Ei vaan jaksa sovitella kalenteriin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin tutulta.
Tällaista se oli meilläkin, paitsi minä olin se hankala ja mustasukkainen exä, kun en antanut kuljettaa lastani ilman turvavöitä tai yritin pitää kiinni kunnollisista syömisistä yms.
Mitä tahansa yritin sanoa, oli mustasukkaisuutta, kateutta tmv vaikka olin jo uudessa suhteessa.
Uusioperheet ovat joskus hankalia. Nyt kun lapsi on aikuinen - en ikinä suostuisi tapailemaan miestä, jolla on pienet lapset. Ei vaan jaksa sovitella kalenteriin.
Sama juttu! En saanut rauhaa silloin kun lapset olivat alkkis-isällään. Olin huolesta soikeana koko ajan, joten ei ollut mitään "omaa aikaa" kun olin kotona lamaantuneena. Joskus jopa hiippailin isän ikkunan takana katsomassa, että lapsilla on kaikki hyvin. Ei sen puoleen, eipä lapset eron jälkeen siellä ollut kuin muutaman yön kun alkoi baari-illat vetämään puoleensa niin paljon, että ei pystynyt lapsia ottamaan koska oli "muuta menoa". Eipä ole isä lapsia tavannutkaan 10 vuoteen. Silti mut tunnetaan hänen kaveripiirissään kontrolloivana skitsona.
En tiedä kumpi on pahempi - vässykkä mies, joka viljelee valkoisia valheita ja välillä vähän vakavampia ja on jatkuvassa pelon kierteessä valheidensa takia vai itsekäs mies, joka jyrää naisen toimillaan ja jättää lapsensa. Minulla on kokemusta kummastakin ja kumpikin tuhoaa mielenterveyden.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä tuo mummotarina siis osuu nyt ap:n tilanteeseen?
No katsos, mummo hoiti hankalan tilanteen määrätietoisesti, mutta tyylikkäästi, vaikks oli vasta lapsi. Ap:n kannattaisi ottaa mummosta esimerkkiä.
Mummon tarina on opettavainen myös sikäli, että se on positiivinen kokemus uusperheestä. Tässä uusperheessä kummankin puolison omat lapset ja yhteinen lapsi olivat tasa-arvoisia ja suopeaa suhtautumista riitti naapurienkin lapsille.
En viitsinyt lukea kun muutaman lauseen, mutta eipä kannata niin arvostella konfliktin välittämistä, jos ei tiedä läheskään kaikkea tai ei ole ollut näkemässä keskusteluja tai konflikteja.
Tiedän tapauksen missä eräälle jopa vähän naureskeltiin tuollaisesta, mutta totuus ei ollut naurettava. Olisihan sitä voinut olla pakenematta konflikteja ja sanoa suoraan vastaan, miten on ilman mielistelyä tai varomisia, mutta joskus olisi ehkä oikeasti voinut käydä huonosti tai ikävästi.
Ei ole liioittelua tuo ja jokainen joka jotain tiesi, tajusi sen. Varsinkin jos joskus ollut jotain ikävää käytöstä, ei niinkään ota vaihtoehtoa: koetan onneani, vaikka olisi järkevämpää ns. puhua asiat halki tai tekisi mieli toimia toisin.
Melko ilkeää jos tietää tuon, mutta kertoilee muille toisin. Sitäpaitsi, ei ihan jokainen ole valmis testaamaan tuleeko oikeasti turpiin vai ei, vakka olisi 80% mahdollisuus, että ei tapahdu mitään konkreettista. Se 20% voi olla melko inhottavaa sitten.
Kaikkein hölmöin kommentti mitä kuulin oli kun eräälle sanottiin, että hän ei suostu keskustelemaan ja lähtee vain kotoa pois konflikti tilanteissa. No ei mennä yksityiskotiin , mutta siihen oli kyllä syyt eikä ne olleet ne, että ei olisi osannut tai halunnut riidellä tai keskustella asiallisesti. Valitettavasti se toinen ei osannut. Tuohan on huvittavaa. Ei saa paeta eikä pelätä. Se on konfliktien välittämistä ja pahentaa asioita. No joo. Jää kuuntelemaan ihan mitä vaan sieltä tulee ihan millä tavalla vaan. Tuskin mitään pahaa tapahtuu kuitenkaan.
Suurin osa tuosta on ihan normaalia kanssakäymistä.
Vierailija kirjoitti:
En viitsinyt lukea kun muutaman lauseen, mutta eipä kannata niin arvostella konfliktin välittämistä, jos ei tiedä läheskään kaikkea tai ei ole ollut näkemässä keskusteluja tai konflikteja.
Tiedän tapauksen missä eräälle jopa vähän naureskeltiin tuollaisesta, mutta totuus ei ollut naurettava. Olisihan sitä voinut olla pakenematta konflikteja ja sanoa suoraan vastaan, miten on ilman mielistelyä tai varomisia, mutta joskus olisi ehkä oikeasti voinut käydä huonosti tai ikävästi.
Ei ole liioittelua tuo ja jokainen joka jotain tiesi, tajusi sen. Varsinkin jos joskus ollut jotain ikävää käytöstä, ei niinkään ota vaihtoehtoa: koetan onneani, vaikka olisi järkevämpää ns. puhua asiat halki tai tekisi mieli toimia toisin.
Melko ilkeää jos tietää tuon, mutta kertoilee muille toisin. Sitäpaitsi, ei ihan jokainen ole valmis testaamaan tuleeko oikeasti turpiin vai ei, vakka olisi 80% mahdol
Olipaa sekavaa luettavaa. Tarkoitatko konfliktin välttämistä vai välittämistä eli eteenpäin siirtämistä?
Tarjoan shampanjaa vaimolle ja sen rakastajalle kun he pitävät tauon rakastelusta. Välillä myös katson vierestä kin he rakastelevat.
T. Itsekunniaton mies
Aika raskas kuvio ja kun se skitso exä ei siitä mihinkään katoa vaan häiritsee elämäänne niin kauan kun siinä henki pihisee. Ihan kuin elämässä ei olisi muutenkin riittävästi vastoinkäymisiä niin sitten nämä sekopäät exät vie vielä lisää energiaa. Ilmeisesti miehesi pyrkii kuitenkin olemaan niin vähän tekemisissä ko. exän kanssa kuin mahdollista joten nuo hänen valkoiset valheet ja kiemurtelut ovat loppuviimeksi aika vähäisiä?
Toki hän voisi sen verran muuttaa toimintatapaansa, ettei reagoisi joka ikiseen sormen napsautukseen kuten juurikin nuo illanvietosta korvalääkärille lähdöt eli laittaisi vain puhelimen äänettömälle eikä vastaa exän puheluihin. Jos tilanne on vakava (mitä se harvemmin on), tulee sieltä varmasti tekstari perään.
Jos yhtään lohduttaa niin kontrollointi loppunee siinä kohtaa kun exä löytää uuden miehen. Jos kukaan sitä jaksaa katsoa kuukautta pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Munaton ja alistettu mies on kamalaa katsottavaa.
Ei tuu mieleen ollenkaan että se alistaja ois jotenkin negatiivinen?
Naisissa on hulluja psykopaatteja paljon ja mies pitää käytöksellään huolen omasta ja lastensa turvallisuudesta.