Subjektiivinen päivähoito-oikeus on PIDETTÄVÄ!!!!!!!!!!!

olen tasan samaa mieltä 59:n kanssa. sinuna en, 59, vaan vaivautuisi vastaamaan näille tyhjäpäille jotka teilaavat mielipiteesi osaamatta osallistua itse keskusteluun millään tavalla. eipä kirjoitukseesi ole juuri mitään sanottavaakaan, ehkä siksi järkevä argumentointi vastaan ei onnistu (tosiasioita vastaan on hankala pullikoida :)



ja sinä, joka kirjoitit miehen mielipiteen - voiko asiaa enää paremmin ilmaista! vain omien kullannuppujen ja omien ratkaisujen paremmuuden / oman itsen ylivertaisen äitiyden ja muitten tuomitsemisen ympärillä päivästä toiseen pyörivä elämä tuottaa tylsiä, juntteja av-mammoja!

Millaiseksi tämä maailma on mennyt, jos jo lähtökohtaisesti ajatellaan, että kahden tai kolmen lapsen hoitaminen on ehdottomasti liian rankka homma, ei jää aikaa vauvan " virikepuuhille" ja mitä ihmeellisyyksiä tässä on esitettykin.



Totta kai on eri juttu, jos äidille oikeasti tulee masennus, vauvalle paha koliikki tms. Mutta kun tuttavapiirissäkin on näitä mammoja, joille jää paremmin aikaa shoppailla Stockalla ja treffailla kavereita, kun ei tarvitse kuin yhdestä lapsesta huolehtia (ovat kyllä muutenkin vähän peruslaiskoja tapauksia). On vaan niin kaukana minun arvomaailmasta, että en voi ymmärtää, en.. Ja joo, eihän se useamman pienen hoitaminen lepolomaa ole, mutta kyllä se useimmiten ihan mahdollista on ;-) eikä meillä ainakaan mitään traumoja ole jäänyt äidille eikä lapsille.

Vierailija:

Kuopuksella myös refluksi, kasa allergioita ja nyt astma. Että tiedän kyllä mitä valvominen on. Mutta kyllä se vaan on sitä normaalia vauva-ja lapsiperheen arkea, jota odotinkin. Mitä sinä sitten odotit?

50

Niin minullakin on ollut sellaista lapsiperheen arkea jota odotinkin. Kolme lasta, ei yhdelläkään koliikkia kaikki nukkuneet yöt läpi 3 kk alkaen ja päiväunia lähes kahden vanhaksi 4-5 tuntia jokainen. Ei pahoja uhmaikiä eikä muutenkaan voi sanoa olleen hankaluuksia. Ja olen nauttinut joka hetkestä näiden lasten kanssa :)

Ehkäpä nämä laiskat mammat kantavat kortensa kekoon. Ovathan sekä Matti Vanhanen että Päivi Räsänen kannustaneet naisia lapsentekoon. Nämä tuntemasi laiskat mammat synnyttävät meille lisää veronmaksajia, mistä heille kiitos ja kumarrus.



Sekin kannattaa muistaa, että vauvaa hoitava isä, joka vie esikoisen tarhaan, esiteltäisiin Vauvalehdessä malli-isänä. Isille suodaan paaaaaljon enemmän luovaa laiskuutta kuin äideille.

Kuitenkin laiskottelu tekee hyvää niin äideille kuin isillekin.



Laiskuus kunniaan. Luovuus edellyttää laiskottelukykyä.



ope

vaan ihan siksi, että pääsevät pois ankeasta työelämästä. Nyt saavat sitten laiskotella, kun ei tarvitse tehdä kuin ihan minimi.

Vierailija:

No jos lapsesi on päiväkodissa vietäpä siellä vaikka joku iltapäivä. On kuule olematonta se virike mitä annetaan, ellei virikkeeksi lasketa kavereita. Päiväkodissa menee suurin osa ajasta perushoitoon, puetaan, syödään, puetaan, nukutaan. Ja odotetaan!!!

Kerhossa tämä jää suurelta osin pois, kerhossa kaikki ovat saman aikaa ja samasta syystä, saamassa virikkeitä. Päivähoidossa osa lapsista on kaikkea muuta kun virikkeitä varten, he ovat säilössä siellä, oikeesti. Lukekaapa muutama päivähoitoa koskeva tutkimus, niin voi loppua toi loputon puolustaminen. Mistä mahtaa johtua, ettei päiväkodin henkilökunta pidä tätä asiaa hyvänä, siksi kun he näkevät sen arjen mitä päiväkoti ylisuurine ryhmineen tarjoaa. Joku (en muista numeroa) puhui sen avohoidon puolesta, todellakin se auttaa masentunutta äitiä kun " joutuu" pysymään elämässä kiinni, edes huolehtimalla itsensä ja lapsensa. Osallisuus ja sosiaalipedagigiken työ on todettu vaan niin tehokkaaksi, mutta asenteet täytyis vähän muuttua, myös laiskoilla av-mammoilla:)

koskaan lämmintä, vaan aina kylmää eväsruokaa.

PS Mulle on aivan samantekevää, mitä lastensa kautta elävä (?) ääliö on minun tai muiden kasvatusvalinnoista mieltä. Tiedän toimivani lapseni parhaaksi.

Ja joo, tietenkin perinteiset sukupuoliroolit vaikuttavat vielä aika lailla, mutta ei mun mielestä tuo kirjoittamani asia miehenkään kohdalla mitenkään ihailtavaa ole.



Laiskottelemaan olen enemmän kuin hyvä, mieheni voisi tämän todistaa :-) Meillä ei esim. ikinä ole ollut koti tip-top, kun lasten kanssa kotona olin, mutta se ei ole ollut koskaan minulle niin tärkeää. Lasten päiväuniajan jne. käytin mieluummin vaikka löhöilyyn, lukemiseen tai meilien kirjoitteluun.

Silti halusin käyttää tilaisuuteni olla kasvavien lasteni kanssa, koska sitä tilaisuutta ei enää toista kertaa tule.



Mutta arvomaailmat kai sitten ovat ihmisillä niin erilaiset, turha tästä kai vääntää peistä sen enempää..



72

On kuitenkin hyvä tiedostaa asiassa tämäkin puoli: on hyvä, että Suomeen syntyy lapsia.

Parempi, että laiskatkin synnyttävät kuin se, että vain ne uutterat supermammat synnyttävät.



Lapsiluku nousuun -periaatteella....

sillä ihan oikeasti voidaan pelastaa perheitä ja lapsia. Täällä nuo jeesustelijat elävät ihan omassa vaaleanpunaisessa maailmassaan eivätkä oikeasti pysty kuvittelemaan, millaisia ongelmia oikeasti voi olla. Kaikki on vaan niin hiton normaalia.



Minulle on aivan sama vaikka 100 turhaan tuota oikeutta käyttävää vanhempaa olisi 1 oikeasti päivähoitoa tuossa tilateessa tarvitsevaa kohti. Sillä oikeasti se raha on pientä, mahdollisiin tragedioihin verrattuna.



Itse en ole tuota päivähoito-oikeutta esikoisella käyttänyt, mutta en välty niiltä ajatuksilta, millaista tuhoa olen hänen tai kuopuksen tunne-elämälle aiheuttanut kuopuksen elämän ensimmäisen 8 kuukauden aikana. Ja minä olen aivan normaali akateemisesti koulutettu, hyvässä ammatissa ja työssä oleva äiti. Mutta vaikeat ajat ovat olleet minullakin ja ihmeen kaupalla kaikki olemme edelleen elossa.



Ei kuulkaa sitä tosiaankaan aina ole sellaisessa tilassa, että ymmärtää, että nyt tarvitaan apua ja vielä omaisi voimia sitä jostain hakea. Uskon, että esikoisen hoitopaikassaolo olisi ollut hyväksi meille kaikille, mutta sitähän en koskaan saa tietää.

Miksi se laiskuus on niin halveksittavaa? Miksi kaikki pitää tehdä vaikka oman terveyden kustannuksella vaikeamman kautta? Jos tuntuu siltä, ettei ehkä pärjää sen normaaliin vauva-arkeen kuuluvan koliikin ja samaan aikaan uhmakohtausten kanssa, miksi pitää ensin kuluttaa itsensä loppuun ja sitten vasta hakea tilanteeseen apua ja viedä lapsi hoitoon?



Se on näissä keskusteluissa niin monta kertaa jo sanottu, että jos nämä lapset, joiden äidit ovat kotona jäisivät myös kotiin, ei hoitopaikkoja siltikään olisi yhtään enempää. Tämä jauhaminen on mielestäni vain ja ainoastaan syyllistämistä.



Ja itse hoidan tällä hetkellä ainokaisen lapseni kotona, enkä ainakaan näillä näkymin vie häntä hoitoon, kun toinen syntyy. Ymmärrän kuitenkin heitä jotka vievät, enkä ala heitä tuomitsemaan.

Musta vaan tuntuu niin pahalta, kun lastemme hoitopaikassa (olen nyt kotiäitivuosien jälkeen taas työelämässä) on 2-v. tyttö, jonka äiti kotona vauvan kanssa. Kyseinen tyttö ei ole edes parin kuukauden jälkeen sopeutunut hoitoon, vaan itkeskelee paljon. En tietysti tiedä, mistä johtuu, mutta silti surullista :-(

Tai sitten hyvä vaihtoehto olisi maksaa sama hinta mikä valtiolta menee per lapsi päiväkotihoitoon( eli n. 700-1000 e/kk) kotihoidontukena vanhemmalle. Siitä sitten saisi valita, kumman haluaa:kotihoidon vai päivähoidon.

mutta samalla tavalla varmaan itkisi, jos äiti olisi töissä.

Ja luulen, että jos hoitajat ovat tuosta äidille maininneet, äiti kyllä tuntee itsekin piston sydämessään.

Vierailija:

Musta vaan tuntuu niin pahalta, kun lastemme hoitopaikassa (olen nyt kotiäitivuosien jälkeen taas työelämässä) on 2-v. tyttö, jonka äiti kotona vauvan kanssa. Kyseinen tyttö ei ole edes parin kuukauden jälkeen sopeutunut hoitoon, vaan itkeskelee paljon. En tietysti tiedä, mistä johtuu, mutta silti surullista :-(

ohjelehdykän, jossa neuvottiin näin: jos esikoinen on käynyt tarhassa ennen vauvan syntymää, on hänen hyvä jatkaa siellä, jotta hänen maailmansa ei vauvan tulon myötä liikaa järkkyisi. Ko. maassa on yleistä, että esikoinen on hoidossa kun äiti on vauvan kanssa kotona, eikä sitä joudu mitenkään selittelemään tai puolustelemaan.



Muutenkin suhtautuminen äitiyteen tuntui olevan rennompaa kuin Suomessa, suvaitsevampaa, ehkä? Suomessa olen saanut kuulla lapsettomienkin suusta ehdottomia totuuksia lastenkasvatuksesta. On monta tapaa olla hyvä äiti/vanhempi, jokainen tekee ratkaisunsa omista lähtökohdistaan käsin. Siinä on ulkopuolisen ihan turha tulla arvostelemaan, kun ei itse ole sitä rekeä vetämässä, eikä sen painoa tunne. Hymistelkööt hiljaa mielessään ne, jotka mielestään ovat toisia parempia/pätevimpiä/jaksavampia mutta tämä toisten lyöminen oman arvon nostamiseksi ei ketään kaunista.

Kyllä neljä vuotta kotona riittää, ainakin minulle ja lapseni tarvitsee kavereita, tulevia koulutovereita tapaa päiväkodissa ja se on hyvä asia. Käy kolme kertaa viikossa täyden päivän ja se kannattaa mielestämme ja ei se halpaa ole. Päivähoito on kallista!

ainut kerho on 3km päässä, jonne ei pääse bussilla. joutuisin kävelemään 12km päivässä. tarhaan on sama matka, mutta sinne pääsee bussilla. sitten kun lapsi täyttää 4v. olisi kerho iltapäivällä, niin en pääsisi hakemaan poikaa pois, koska isoveli on kehitysvammainen ja sitä en mukaan saisi. käytännössä lapseni ainut kaveri olisi kehitysvammainen isoveli, joka ei osaa puhua. perseestä on monella paikkakunnalla nua kerhopaikat. vaihtoehtoja ei ole. kunta/ kaupunki on vastuussa tästä asiasta. päivähoito toimistosta oikein kertoivat miten panostavat kerhotoimintaan. 2 kerhoa lopetettu ja yksi enään jäljellä meidän alueella. asutaan isossa kaupungissa taajama alueella.

tapahtuisi mitä vaan päivähoito oikeudelle, niin enään se ei tule koskemaan meidän lapsia. joten hoitakaa te haahkat vaan tulevia etujanne. niitähän ei kohta ole, jos päivähoito oikeus poistetaan.

" minä jaksan mitä vaan" -äitien käsissä näistä asioista päättäminen. Toivottavasti elämä teitä vielä opettaa, näyttää miltä tuntuu olla joskus heikko ja tarvita apua.

Ja tosiaan, se on ihan pisara meressä, mitä tämä " virikepäivähoito" maksaa, ainakin itse annan verorahani oikein mielelläni siihen. Olen ylpeä siitä, että elämme hyvinvointiyhteiskunnassa. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen huonontaisi sekä naisten että lasten asemaa. Oma äitini kiinnitti 70-luvulla kauppojen ilmoitustaululle lappuja, jossa etsi minulle hoitopaikkaa. Asuttiin ihan vuokrayksiössä joten tuli äidin ansaitsemat rahat tarpeeseen kun töihin meni. Kuka haluaisi palata tuohon aikaan? En minä ainakaan!

tämähän on vähän sama juttu kuin täydelliset työntekijät alkaisivat vaatimaan kaikille työntekijöille huononnuksia työoloihin ja ajamaan saavutettujen etujen poistamista työnantajan hyväksi.



Valtio maksaa miljoonia esim. puoluetukiin tai Fortumin bonuksiin. Tätä vastaan tämä keskustelu täällä on aivan käsittämätön. Minun verorahojani (joita maksan 36% jokaisesta tilistäni eli melkoisen paljon) saaihan iloisesti käyttää subjektiivisen päivähoidon hyväksi!!!!!!!!!!!!!!

Jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin, tulisi jokaiseen kuntaan liuta sosiaalitätejä miettimään sitä, kenen lapsella on oikeus päivähoitoon. Tätä päätöstä tuskin saisi päivässä tai kahdessa vaan papereita palloteltaisiin henkilöltä toiselle. Vanhemmat ramppaisivat eri instansseissa hakemassa lääkärinlausuntoja äidin masennuksesta, lapsen kielellisen kehityksen hidastumisesta, yliopistolta haettaisiin todistusta väitöskirjan tekemisestä, yrittäjä hakisi verottajalta näyttöä yritystoiminnan jatkumisesta jne. jne. jne. Saaduista kielteisistä päätöksistä tietysti valitettaisiin, jolloin taas aikaa kuluu ja rahaa palaa.



Missä vaiheessa sitten töihin menevä äiti saisi laittaa lapsensa hoitoon? Samantien kuin ilmoittautuu aktiiviseksi työnhakijaksi vai vasta ensimmäisenä työpäivänä? Entä opiskelija, vaadittaisiinko tietty opintoviikkomäärä, että hoito-oikeuden säilyttäisi? Jos opinnot eivät etene, niin hoitopaikka tietysti pois!



" Todelliset" virikelapset ovat todellakin vain pisara meressä, monella perheellä olisi joka tapauksessa hyvä syy pitää isompi sisarus päivähoidossa. Virikelasten hoitopaikat eivät ole toisilta lapsilta pois, sitähän tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa! Jos paikkoja ei kaikille riitä, ei se ole lasten eikä vanhempien vaan kunnan päättäjien vika.

teidän mielipiteistä välittämättä karsitaan lapsia jotka eivät " tarvitse" kokopöivähoitoa!