Mitä teet eläkkeellä ekat 10 vuotta?

Reilu 7v päästä olisi alhaisin ikä päästä eläkkeelle eli 65v. Olen kyllä harkinnut OVE:lle jääntiä 62v iässä. Siihen olisi mahdollisuus vapaaehtoisten eläkesäästöjeni turvin.

Se mitä tekisin: kesämökkeilisimme kesä ajat eli huhti-lokakuu ja sitten talvet reissaisime mieheni kanssa ulkomailla. Todennäköisesti lapsenlapsia tulee jskn vaiheessa, niin heitä tietysti hoitaisin myös. Olemme mieheni kanssa hyväkuntoisia ja harrastamme liikuntaa niin paljon ja pitkälle vanhuuteen kuin pystyy.  

Koskaanhan ei tiedä tulevasta, mutta odotan innolla eläkepäiviä, mieheni pääseekin niille jo ensi vuonna. Hänestä ei ulkonäön perusteella sitä kyllä arvaisi.

Mun vanhemmat kuoli 71- ja 74-vuotiaina. Muu suku, joka on elänyt pidempään ovat pitkälti muistisairaita ja syöpä vetää toista tai kolmatta kierrosta. Yhtään perustervettä 75-vuotiasta ei meidän suvussa ole. Se on aika pysäyttävää.

Elämä on nyt. Suunnittelen ja haaveilen, mutta en odota että jotain parempaa on luvassa. Paras osa jäljellä olevaa elämää on tämä hetki. Saan olla siitä onnellinen, että voin jo keski-ikäisenä elää taloudellisesti varsin mukavaa elämää. Kaksi matkaa vuodessa, perheen kanssa olemista, liikuntaa. Ystävät on kaikki kaukana. Sitä kaipaan, että voisi kutsua jonkun kahville tai mennä itse kylään.

Yritän olla kuolematta, että edes hetken elämässään saisi nauttia vapaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Paneskelen parikymppisiä kaunottaria.

Tapat ihmiset nauruun tuolla kommentillasi.

Asuntolaina oli maksettu jo 40-vuotiaana ja siitä lähtien on matkusteltu ja säästetty eläkettä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna koittaa ansaittu työeläke. 3-4 kuukautta Portugalissa ja sen jälkeen pari kuukautta Alpeilla. Kesät sitten Suomessa. Näin ainakin niin kauan, kun terveyttä ja kuntoa piisaa. Talous on ollut jo vuosikymmeniä tasapainossa ja säästöjä riittää.

Elätkö yksin?

Kysyn, koska samansuuntaisia suunnitelmia, mutta ilman kumppania aristelen.

Eri vastaaja tässä. Samat haaveet, mutta puoliso jarruna. On se ongelma tämäkin. Meillä jo olisi asunto, mutta mies haluaa myydä sen pois. En minä yksin sitä voi pitää (rahakysymys). Olen odottanut, että päästään sinne, mutta hän on toista mieltä.

Olen milleniaali, joten eipä tarvitse tällaisia miettiä. Eläkeikä melkein tasan 70 ja tuskin on varaa silloinkaan. 

Meillä tuo aika jo takanapäin. Reissailtiin asuntoautolla, vain pohjoismaissa. Löydettiin hyviä retkikohteita, innostuttiin kalastuksesta (ahven, hauki). Nyt toinen kymppi menossa. Muuten samaa, mutta asuntouto vaihtunut henkilöautoon ja yövytään erilaisissa majoituksissa, tarvittaessa kesäisin teltassa. Juuri oltiin pohjoisessa kaksi viikkoa hiihtelemässä.

Vierailija kirjoitti:

Ekat kymmen vuotta myyn omaisuuttani ja tarkoitus olisi muuttaa vuokralle. Tosin maaseudulla omakotitalo ei myy itseään helposti edes 10 vuodessa ja vuosien varrella kertyneessä omaisuudesta riittää myytävää. Pyrin siihen että omaisuuteni on rahana, kun kuolen. On helpompaa jälkipolville.

Et pelkää sitä, että vähän dementoidut ja joku huijari onnistuu tyhjentämään pankkitilisi?

Olen nyt 8-vuotta ollut eläkkeellä, pääsin jo 55-vuotiaana ammatillisen eläkeiän takia. Loka-Joulukuu ja Maalis-huhtikuu menee Espanjassa, jossa ajelen maantiepyörällä lenkkiä muutaman kerran viikossa ja pelaan golfia satunnaisesti. Tammi-Helmikuu suomessa, silloin hiihdän ja käyn pilkillä. Kesällä tulee aika paljon vietettyä aikaa lapissa, perhokalastusta ja vaellusta. Onneksi on terveys pysynyt hyvänä ja pystynyt tekemään kaikkia mukavia asioita.

Jotkut meistä ei elä edes eläkeikään asti. Sukuni miehet tupanneet kuolemaan noin 50 vuotiaana sydänpysähdykseen,että sellaista. Sitten täällä jotkut miettivät eläkeikää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna koittaa ansaittu työeläke. 3-4 kuukautta Portugalissa ja sen jälkeen pari kuukautta Alpeilla. Kesät sitten Suomessa. Näin ainakin niin kauan, kun terveyttä ja kuntoa piisaa. Talous on ollut jo vuosikymmeniä tasapainossa ja säästöjä riittää.

Elätkö yksin?

Kysyn, koska samansuuntaisia suunnitelmia, mutta ilman kumppania aristelen.

Pariskunta olemme ja puoliso on odotellut jo vuoden verran, että minäkin pääsen eläkkeelle. Tarkoitus on pitää oma asunto täällä Suomessa ja aikuiset lapset ovat tulossa vuorovuosina asumaan tähän talveksi, kun on niin paljon enemmän tilaa. Itse meinataan vuokrata talviasunnot, kun ei haluta olla sidoksissa yhteen paikkaan. Haluamme nähdä ja kokea eri alueita tuolla.

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseesi, niin en arastelisi yhtään, vaikka olisin yksin. Ihan samat asiat tekisin hyvin todennäköisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan ihan normaalia elämääni. Paitsi etten käy enää töissä.

Miksi kysyt.

Siksi, että mietin mihin on varaa ja jaksamista. Minulla on tiettyjä mielenkiinnon kohteita, joihin tietysti voisi panostaa. 

Liian moni tippuu tyhjän päälle, kun ei budjetoi eikä elä työnsä ulkopuolella itselleen. 

Kun takana on 44 vuotta töitä, niin ei oikein voi pudota tyhjän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä vaan köllötellyt.

Ajattelin osan ajasta tehdä samoin, mutten viitsi aloittaa liian varhain. Siitä menee maku, kunto rapistuu ja pää tylsyy.

Ap

Suorittamisen tarpeesi tullee vähenemään, jahka tilanne aktualisoituu.

Odotan kuolemaa tietysti.

Makoilen ja syljeskelen kattoon

Terveenä kun saisi olla, se olisi hartain toiveeni. Nyt yritetty terveydestä pitää huolta ja syödä terveellisesti. Myös herkkuja päivään mahtuu. Talous ok kunnossa, mutta ei paljon varaa matkustella.

Jäin vuoden eka päivä eläkkeelle, mikään ei varsinaisesti muuttunut, olin viime vuonna työtön liiton rahoilla, nyt eläkkeellä tulot suurenivat, oli helpottava tieto.

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna koittaa ansaittu työeläke. 3-4 kuukautta Portugalissa ja sen jälkeen pari kuukautta Alpeilla. Kesät sitten Suomessa. Näin ainakin niin kauan, kun terveyttä ja kuntoa piisaa. Talous on ollut jo vuosikymmeniä tasapainossa ja säästöjä riittää.

Minkä maan kansalainen olet! Et sä ainakaan Suomen verotuksen piirissä ole ollut, jos sun talous on kunnossa ja säästöjä riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako sitä noin pitkälle miettiä, kun ei edes tiedä miten elämä menee. Toki talous kannattaa turvata. Itse jäinkin yllättäen työkyvyttömyyseläkkeelle 55-vuotiaana. Meni kyllä suunnitelmat hyvin uusiksi. 

Kannattaa. Täytän tänä vuonna 53. Juuri nyt se pitää aloittaa. Minunkin elämäni on heitellyt melko paljon ja siksi yritän luoda sille raamit. Voihan niitä muutella, niin olen ennenkin tehnyt. 

 

Miten luot ne raamit? Itsellä elämäntilanteet myös vaihtuneet monesti, eikä raameilla ole olkut siinä kohtaan mitään merkitystä. Siksi oppinut, että mitä sitä turhia suunnittelee pitkälle. Talouteni olen turvannut onneksi jo aiemmin.