Mitä teet eläkkeellä ekat 10 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja todennäköisesti saa sydärin ja kupsahtaa jo eläkkeensä ensimmäisellä viikolla.

Mistä päättelet noin? En saanut niitä  geenejä, onneksi, äidin puolelta. Isän suvussa on ennenkin eletty kauan, kun elivät terveesti. 

Vierailija kirjoitti:

Paneskelen parikymppisiä kaunottaria.

Olen heteronainen, evvk... nuoria miehiä saisi, toinen evvk.

Jatkan ihan normaalia elämääni. Paitsi etten käy enää töissä.

Miksi kysyt.

Mun äiti teki töitä eläkkeen ekat 10 vuotta ja sen jälkeen perusti yrityksen. Sai hyvin aikansa kulumaan, kuoli viime vuonna 87v iässä. Sanoi aina, että toiset meistä on tarkoitettu tekemään töitä, toisista ei ole kuin muille vaivoiksi.

Kyllä ystävät ja sosiaaliset piirit tuossa tärkeät. Sen takia pitää asumista miettiä. Tekisi osaltaan mieli muuttaa Helsingistä jonnekin halvempaan paikkaan radan varteen, mutta tuossa se haaste, että kyllä päivittäin kaverit saisi olla lähellä. Jotain pientä liikuntaa, kavereiden ja ystävien tapaamista päivisin. Ulkomaan reissuja vielä kun kunto kestää. Ehkä talveksi etelään, jonnekin vuokralle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä vaan köllötellyt.

Ajattelin osan ajasta tehdä samoin, mutten viitsi aloittaa liian varhain. Siitä menee maku, kunto rapistuu ja pää tylsyy.

Ap

En minäkään montaa juoksuaskelta pysty ottamaan. Outoa on, että en edes sairastele. Ehkä en saa edes flunssaa tässä sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen puolessa välissä tuota eli nyt 70 ja eläkkeellä jo 5 vuotta. Asun yksin, luen paljon, ulkoilen sen puolitoista km mitä kauppoihin on, tapaan ystäviäni kahvin tai viinilasillisen ääressä, haen pienimmän lapsenlapsen kerran viikossa päiväkodista ja vietän suomenkielistä mummiaikaa, tapaan isompaa lastenlasta säännöllisesti, käyn uimassa lauantaisin, opin espanjaa torstaisin, lennän Suomeen 2 tai 3 kertaa vuodessa (iso suku siellä) ja muihin kohteisiin  - kaupunkilomille - pari kertaa vuodessa (viimeksi Valencia).

Kuulostaa kivalta, mutta minulla on vela-lapset, en kestäisi elää liian kuumassa vaikka kaamosta vihaankin, eivätkä rahani riittäisi jatkuvaan matkusteluun

Ei Espanjassa ole liian kuuma kuin pari kk/ vuodessa. Rahat riittävät vähän paremmin pienituloisella. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako sitä noin pitkälle miettiä, kun ei edes tiedä miten elämä menee. Toki talous kannattaa turvata. Itse jäinkin yllättäen työkyvyttömyyseläkkeelle 55-vuotiaana. Meni kyllä suunnitelmat hyvin uusiksi. 

Kannattaa. Täytän tänä vuonna 53. Juuri nyt se pitää aloittaa. Minunkin elämäni on heitellyt melko paljon ja siksi yritän luoda sille raamit. Voihan niitä muutella, niin olen ennenkin tehnyt. 

olen työkyvyttömyyseläkkeellä. ja olen ollut n. 10 vuotta. mitä teen? no käyn kävelyllä vähäsen, kaupassa ja makaan suurimman osan katsoen jotain hömppää.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan ihan normaalia elämääni. Paitsi etten käy enää töissä.

Miksi kysyt.

Siksi, että mietin mihin on varaa ja jaksamista. Minulla on tiettyjä mielenkiinnon kohteita, joihin tietysti voisi panostaa. 

Liian moni tippuu tyhjän päälle, kun ei budjetoi eikä elä työnsä ulkopuolella itselleen. 

En mitään erityistä. Käyn koiran kanssa lenkillä, kuten yleensäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti teki töitä eläkkeen ekat 10 vuotta ja sen jälkeen perusti yrityksen. Sai hyvin aikansa kulumaan, kuoli viime vuonna 87v iässä. Sanoi aina, että toiset meistä on tarkoitettu tekemään töitä, toisista ei ole kuin muille vaivoiksi.

Jotain työtä olisi kiva tehdä, muttei samaa kuin nyt ainakaan koko ajan. Olen kypsynyt siihen ja yritän muutosta. 

Ap

Reilu 10v on aikaa eläkkeeseen. Nyt on kolme maksettua taloa, neljäs tulee kohta maksetuksi mutta sitten edessä on auton vaihto ja laina siihen. Eli velatonta elämää, sähkölaskuja maksellen noin taloudellisesti. Voin myös myydä asuntojani tai saada vuokratuloa. Meinaan viettää aikaa lapsenlapsien kanssa paljon ja ajaa pitkin Suomea Lapin ja etelän väliä ja jos mahdollista niin viettää aikaa myös muissa pohjoismaissa. Kaukomatkat yms ei kiinnosta. Mutta kaikki tämä edellyttää että pysyisin terveenä ja kiva jos mieskin pysyisi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen puolessa välissä tuota eli nyt 70 ja eläkkeellä jo 5 vuotta. Asun yksin, luen paljon, ulkoilen sen puolitoista km mitä kauppoihin on, tapaan ystäviäni kahvin tai viinilasillisen ääressä, haen pienimmän lapsenlapsen kerran viikossa päiväkodista ja vietän suomenkielistä mummiaikaa, tapaan isompaa lastenlasta säännöllisesti, käyn uimassa lauantaisin, opin espanjaa torstaisin, lennän Suomeen 2 tai 3 kertaa vuodessa (iso suku siellä) ja muihin kohteisiin  - kaupunkilomille - pari kertaa vuodessa (viimeksi Valencia).

Kuulostaa kivalta, mutta minulla on vela-lapset, en kestäisi elää liian kuumassa vaikka kaamosta vihaankin, eivätkä rahani riittäisi jatkuvaan matkusteluun

Ei Espanjassa ole liian kuuma kuin pari kk/ vuodessa. Rahat riittävät vähän paremmin pienituloisella. 

Se pari kk on myös raskasta. Pidän lämmöstä, mutta kroppa ei kestä hellettä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Reilu 10v on aikaa eläkkeeseen. Nyt on kolme maksettua taloa, neljäs tulee kohta maksetuksi mutta sitten edessä on auton vaihto ja laina siihen. Eli velatonta elämää, sähkölaskuja maksellen noin taloudellisesti. Voin myös myydä asuntojani tai saada vuokratuloa. Meinaan viettää aikaa lapsenlapsien kanssa paljon ja ajaa pitkin Suomea Lapin ja etelän väliä ja jos mahdollista niin viettää aikaa myös muissa pohjoismaissa. Kaukomatkat yms ei kiinnosta. Mutta kaikki tämä edellyttää että pysyisin terveenä ja kiva jos mieskin pysyisi! 

Minulle lankeaa osuuksia suvun kiinteistöistä, mutta myyn ne ja jätän rahat lasten perinnöksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nuo kymmenen vuoden suunnitelmat vanhuudenpäiville. Minulla on kuollut monta tuttua ihmistä viime vuosina ennen 75 vuoden ikää. Kenestäkään näistä ei olisi uskonut esim kaksi vuotta ennen kuolemaa, että näin kävisi ja sellaisella aikataululla. Kyllä on opettanut eläkeiän jälkeisen realistisen raadollisuuden, että turha siinä on suunnnitella mitään kovinkaan pitkällä tähtäimellä.

Oletpa ikävä ihminen. Miten tuo minuun liittyy? Miksi pitäisi myrkyttää itsensä henkisesti noin? Voin elää tai olla elämättä, mutten aio odottaa kuolemaa vuosikymmeniä tumput suorina. Sekin mahdollisuus on aina olemassa, ettei potkaise nopeasti tyhjää.

Mieluummin hautaan suorilta jaloilta, ja sitä ennen jotain mielekästä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

No enpä ole asiaa ajatellut yhtään. Jokseenkin skeptinen koko eläkeasian suhteen, tietty kyynisyys vallannut, tokko sitä on elossakaan silloin, vanhempikin kuoli reilusti alle 5kymppisenä. Asuntolainasta menee viimeinen erä tässä kuussa. Eläkeikään olisi n.20v, en kyllä todellakaan tule jaksamaan työssäni täysipäiväisesti siihen asti. Lapset on nyt 2kymppisiä, hieman päälle sen, toinen opiskelee, toinen asuu vielä kotona, kun ei vallitsevan tilanteen vuoksi ole pysyvää työpaikkaa saanut eikä uskalla pätkätyössä muuttaa eikä tiedä minne edes muuttaisi, pois täältä pk-seudulta halajaa.

En tiedä.

Sen nuoren *nimenomaan * pitäisi lähteä niiden pätkätöiden perään. Ei kotona olemalla saa kokemusta eikä tilaisuuksia. Matkan varrella voi löytyä mitä vaan.

Eläkeikä oli jotain 78v joten varmaan olen kuollut

Olisi hyvä jos kuolinpäivänsä tietäisi, niin voisi tuhlata säästönsä oikeaan tahtiin. Jos kupsahtaa liian aikaisin, rahoja jää käyttämättä, ja jos elääkin arvioitua pidempään niin massit loppuu kesken.

Ekat kymmen vuotta myyn omaisuuttani ja tarkoitus olisi muuttaa vuokralle. Tosin maaseudulla omakotitalo ei myy itseään helposti edes 10 vuodessa ja vuosien varrella kertyneessä omaisuudesta riittää myytävää. Pyrin siihen että omaisuuteni on rahana, kun kuolen. On helpompaa jälkipolville.