Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä kriteereillä lääkäriltä saa apua makeanhimoon ja ylipainoon?
20.04.2025 |
Alan olemaan melko epätoivoinen. Olen koko ikäni ollut sokerihiiri, voisin elää pelkällä sokerilla. Ongelma vaan on siinä, että vaikka söisin kuinka hyvin ja terveellisesti, mieliteot ottavat aina vallan. Olen työstänyt ongelman mentaalipuolta ammatilaisen kanssa sekä yksinäni. Enkä enää syökään tunteisiini. Mutta ne mieliteot... Aivan kamalaa. BMI on tällä hetkellä 32.
Olen nyt lukenut paljon noista suolistohormoneista (ylläri, aihe on kokoajan tapetilla) ja olen melko varma siitä, että olen tällä kolmevuosikymmentä kestäneellä sokerin mättämisellä sekoittanut omat suolistohormonini aivan täysin. Minua myös pelottaa, että sairastun esimerkiksi diabetekseen.
Kommentit (60)
Mulla on vähän sama ongelma. Olen etsinyt tietoa sokerittomasta elämäntavasta. Eli siis vältän nyt nopeita hiilareita. Söin mutakakkua pienen palan pääsiäisenä kyläreissulla, en ottanut stressiä asiasta mutten kyllä jatkanut syömistä kotona.
VHH:ta kokeilin kymmenisen vuotta sitten ja laihduin, mutta sain kilot takaisin. Mulla on vähän se ristiriita et liikun kuitenkin joka päivä ja pari kerta viikossa ihan kunnolla, niin tuntuu että jaksan paremmin kun syön vähän hiilareitakin. Mutta sokerin ja muun nopean hiilarin poisjättämisestä ei ainakaan mitään haittaa ole, eihän ihminen ole syönyt aina sokeria. Hedelmiä syön nyt, mutta jos niihin joku himo muodostuu niin jätän pois/vähennän. Pirteämpi olo jo muutaman päivän jälkeen.
En nyt tiedä olenko ruoka-addikti vai mikä mutta meillä tietyntyyppisillä ihmisillä ruoka on kuin kalteva pinta, että sitä luiskahtaa helposti mässäilemään. Monet ihmiset ihmettelevät, että miksi olen edes lihava jos minulla on näin hyviä ajatuksia ja tapoja. Joo ei se ole kuin yksi stressaava työpäivä niin kaupasta lähtee mukaan ihan mitä sattuu. Pitäisi olla koko ajan todella tarkkana.
Leeni Viio on kirjoittanut aiheesta kirjan, jota nyt luen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi kestää jonkun aikaa, että pääsee siitä sokerinhimosta eroon. Makean haluaminen on kuitenkin normaalia, aivot tarvitsevat glukoosia eli rypälesokeria, minkä takia elimistömme vaatii myös makeaa. Mutta sokerin liikahimosta pääsee eroon siten, että käyttää makean tarpeeseensa luonnollisen makeita tuotteita, kuten marjoja, hedelmiä tuoreina, kuivattuina jne., sekä muita kasviksia ja täysjyvätuotteita.
Purukumi. Se auttaa. Vesilasi ja purkka suuhun kuin hirveän paha kaalikeitto. Sitä kun syö viikon on nälän tunne poissa taatusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet on kalliita. Samalla rahalla saat ostettua itsellesi hyvää vähähiilihydraattista ruokaa viikoksi. Vaikutus on täsmälleen sama, bonuksena saat itsellesi pysyvän uuden elämäntavan, joka pitää sinut hoikkana.
Tämäpä taas harhakäsitys. Lääkkeethän juuri tekee sen vähemmän syömisen helpommaksi ja yhtälailla se tarkoittaa sitä, että pitää syödä vähemmän, opetella uusia elintapoja jne. Monella on tosiaan käsitys, että nämä uudet lääkkeet on joku kalorisieppari ja tadaa, voit jatkaa vanhaan tyyliin ja laihdut. Ehei, syöt vähemmän, siksi laihdut. Syöt terveellisesti jne. Lääke vain tekee sen helpommaksi, koska se säätelee kylläisyydentunnetta.
Niin tekee myös oikea ruoka, jossa ei ole mitään teollista moskaa, kuten sokeria. Eikä siinä tule lääkkeen sivuvaikutuksia, kuten silmäsairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saat tuolla painoindeksillä. Lääkäristä riippuen voi määrätä "off label" käyttöön Ozempicia joka on siis tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Halvin vaihtoehto tällä hetkellä, Kela-korvausta et saa, joten hinta on noin 115€/kk
Juu ehdottomasti kannattaa ostaa lääkkeitä 115 eukin edestä kuukaudessa, sen sijaan että lopettaisi makean ostamisen ja alkaisi liikkua! Kaikille vaan lääkkeitä jokaiseen itseaiheutettuun vaivaan ja heti! Ihana elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä edes on mieliteko.
Mitä kysyt, millä saisit ozempicia, vai?
Ala juomaan kahvia ja alkoholia, niistäkin saa mielihyvää. Molemmat myös vähentävät ruokahalua.
Ozempic ei ole ensimmäinen eikä ainoa vaihtoehto. Ensin kannattaa kokeilla esim. metformiinia. Se auttaa myös joitain painonhallinnassa mutta ei ole yhtä tehokas kuin Ozempic mutta ei ole juuri riskejäkään. Käytetään diabeteksen hoitoon sekä esim. pcos:n (johon liittyy myös painonhallinnan vaikeus) hoitoon.
Ja metformiinin hinta tosiaan reilu 10€ /100 tablettia.
Mulla oli sokeriarvo vähän koholla ja lääkäri kirjoitti reseptin metformiiniin(500). 30 kpl maksoi 1.27 euroa Italiassa. Ei kai ne sentään laihtumiseen ole tarkoitettu, pascalla saa käydä kyl 3-5 kertaa päivässä kun niitä ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saat tuolla painoindeksillä. Lääkäristä riippuen voi määrätä "off label" käyttöön Ozempicia joka on siis tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Halvin vaihtoehto tällä hetkellä, Kela-korvausta et saa, joten hinta on noin 115€/kk
Juu ehdottomasti kannattaa ostaa lääkkeitä 115 eukin edestä kuukaudessa, sen sijaan että lopettaisi makean ostamisen ja alkaisi liikkua! Kaikille vaan lääkkeitä jokaiseen itseaiheutettuun vaivaan ja heti! Ihana elämä!
No, eiköhän se makean ostaminen lopu lääkkeellä, kun ei tee mieli. Mikä ihmeen ongelma teillä on, jos tähänkin vaivaan on saatavilla apua? Vai käsketkö masentuneen vaan lähteä lenkille? Lukivaikeuksisen lopettaa pelleily ja lukea paremmin? Jos joku on lyhytjalkainen, niin toteatko vaan, että "oma valintasi, että kolmiloikka ei suju"? Siis eiköhän se ole nyt tieteessä sataan kertaan todettu, että ylipaino on osittain geneettistä. Eihän jokainen ylipainoon taipuvainen ole ylipainoinen. Kuten jokainen alkoholistigeenillä ei tule juopoksi tai lukivaikeuksinen takkua lukemisen kanssa. Paljon on osuutta sattumalla, muilla ominaisuuksilla yms. Mutta kun et ole toisen ihmisen nahoissa elänyt päivääkään. Tuntenut hänen tuntemuksiaan ja taipumuksiaan, et voi nostaa itseäsi silloin toisen yläpuolelle. Et voi tietää, miten toimisit hänen aivoillaan ja kropallaan. Ihmistä voi rohkaista ja tukea, onneksi moniin vaivoihin on lääkekin olemassa.
Se on muuten outoa, että monet hoikat/aina normaalipainoiset on hirveän aggressiivisia laihdutuslääkkeitä kohtaan. Kateus on tolkutonta. He pelkäävät, että toiset laihtuisivat ja he eivät enää saisikaan brassailla sillä, että kaikki muut on pulskia. Kannattaa muuten varustautua siihen, että ylipaino tulee vähenemään ja sitä kautta joudutte etsimään uuden itsetunnonlähteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitän teitä, jotka olette kirjoittaneet ymmärtävän ja kannustavan kommentin.
Moni kommentoija kuitenkin ohitti sen, että aloitusviestissäni mainitsin, ettei edes terveellisesti syöminen ole auttanut. Eli tosiaankin, sokerisen jättämistä ruokavaliosta kokonaan on kokeiltu monesti. Pisin aika jonka olen onnistunut olemaan ilman sokeria on ollut 13 viikkoa ja koko sen ajan olo oli kamala. Ja se kyllä näkyi. Keskimääräisesti olen pystynyt olemaan sokeritta noin 6-8 viikkoa ennen repsahtamista. Eikä missään vaiheessa se makeanhimo ole helpottanut.
Ketoilu ei ole auttanut. Herkkujen korvaaminen marjoilla ei ole auttanut kuin hetkellisesti ja sitten niitä marjoja meneekin jo niin paljon, ettei kunnon ruokaa jaksa syödä.
Tätä on kestänyt mun koko ikäni, ja vasta nyt kun ikä on jo yli neljänkymmenen, olen herännyt mahdollisiin terveysriskeihin.
Olen ollut samassa tilanteessa nelikymppisenä ja sitä on hirveän helppo alkaa uskoa siihen että elimistössä olisi jotain vikaa. Kylmä totuus kuitenkin on että vääränlainen ruoka on ylipainon syy.
Aloitin 16:8 pätkäpaaston ja karsin ruokavaliosta hiilihydraatit minimiin. Päätin että sokeri on nyt myrkky jota tulee välttää. Kasviöljyt meni pannaan sekä kaikki sellainen ruoka jonka ainesosissa on jotain mitä en söisi sellaisenaan kuten nyt vaikka muunneltu tärkkelys. En laskenut kaloreita enkä lisännyt liikuntaa.
Laihduin normaalipainoon alle vuodessa. Ja mikä parasta niin nyt 5 vuotta myöhemmin olen yhä normaalipainoinen. Olen täysin terve ja lääkkeetön, liikunnan ilokin löytyi kun pääsin ylipainosta eroon.
Olen sittemmin luopunut myös alkoholista kokonaan ja lisännyt luomua ostoskoriin. Rasvaa en pelkää kunhan se on voita tai oliiviöljyä. Pätkäpaastolla elän yhä ja ruokafilosofiani on nykyään vähemmän mutta parempaa. Mikään sosiaalinen paine ei saa mua syömäön esimerkiksi pullaa joka sitten pistäisi insuliinit sekaisin jopa 72 tunnin ajaksi.
Suosittelen lukemaan Glukoosikumous nimisen kirjan sekä Jason Fungin Obesity Code.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saat tuolla painoindeksillä. Lääkäristä riippuen voi määrätä "off label" käyttöön Ozempicia joka on siis tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Halvin vaihtoehto tällä hetkellä, Kela-korvausta et saa, joten hinta on noin 115€/kk
Juu ehdottomasti kannattaa ostaa lääkkeitä 115 eukin edestä kuukaudessa, sen sijaan että lopettaisi makean ostamisen ja alkaisi liikkua! Kaikille vaan lääkkeitä jokaiseen itseaiheutettuun vaivaan ja heti! Ihana elämä!
No, eiköhän se makean ostaminen lopu lääkkeellä, kun ei tee mieli. Mikä ihmeen ongelma teillä on, jos tähänkin vaivaan on saatavilla apua? Vai käsketkö masentuneen vaan lähteä lenkille? Lukivaikeuksisen lopettaa pelleily ja lukea paremmin? Jos joku on lyhytjalkainen, niin toteatko vaan, että "oma valintasi, että kolmiloikka ei suju"? Siis eiköhän Se on muuten outoa, että monet hoikat/aina normaalipainoiset on hirveän aggressiivisia laihdutuslääkkeitä kohtaan. Kateus on tolkutonta. He pelkäävät, että toiset laihtuisivat ja he eivät enää saisikaan brassailla sillä, että kaikki muut on pulskia. Kannattaa muuten varustautua siihen, että ylipaino tulee vähenemään ja sitä kautta joudutte etsimään uuden itsetunnonlähteen.
En tiedä mistä tuon aggressiivisuuden saat näihin teksteihin, mutta voin kertoa että kateudesta ei ole kyse, vaan ihan siitä omakohtaisesta kokemuksesta, että makeasta pääsee kyllä eroon ilman lääkkeitä. siksi haluan ensisijaisesti tuoda esiin sitä lääkkeetöntä vaihtoehtoa, jossa ei ole myöskään lääkkeiden sivuvaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitän teitä, jotka olette kirjoittaneet ymmärtävän ja kannustavan kommentin.
Moni kommentoija kuitenkin ohitti sen, että aloitusviestissäni mainitsin, ettei edes terveellisesti syöminen ole auttanut. Eli tosiaankin, sokerisen jättämistä ruokavaliosta kokonaan on kokeiltu monesti. Pisin aika jonka olen onnistunut olemaan ilman sokeria on ollut 13 viikkoa ja koko sen ajan olo oli kamala. Ja se kyllä näkyi. Keskimääräisesti olen pystynyt olemaan sokeritta noin 6-8 viikkoa ennen repsahtamista. Eikä missään vaiheessa se makeanhimo ole helpottanut.
Ketoilu ei ole auttanut. Herkkujen korvaaminen marjoilla ei ole auttanut kuin hetkellisesti ja sitten niitä marjoja meneekin jo niin paljon, ettei kunnon ruokaa jaksa syödä.
Tätä on kestänyt mun koko ikäni, ja vasta nyt kun ikä on jo yli neljänkymmenen, olen herännyt mahdollisiin terveysriskeihin.
Tuo viesti on siis minun, aloittajan kirjoittama. En näköjään osaa enää vuosien tauon jälkeen käyttää tätä palstaa.
Mutta siis... Kun ei ketoilukaan auttanut vaikka silläkin olin reilusti yli 10 viikkoa, niin missä muussa se vika voi silloin olla kuin minun kropassa kun ei makeanhimo talttunut? Kyllähän nyt siinä ajassa luulisi makeanhimon hellittäneen edes hieman?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saat tuolla painoindeksillä. Lääkäristä riippuen voi määrätä "off label" käyttöön Ozempicia joka on siis tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Halvin vaihtoehto tällä hetkellä, Kela-korvausta et saa, joten hinta on noin 115€/kk
Juu ehdottomasti kannattaa ostaa lääkkeitä 115 eukin edestä kuukaudessa, sen sijaan että lopettaisi makean ostamisen ja alkaisi liikkua! Kaikille vaan lääkkeitä jokaiseen itseaiheutettuun vaivaan ja heti! Ihana elämä!
Mä olin normaalipainoinen bulimikko kunnes oli pakko hakea apua. 20 vuotta oli syömishäiriökierrettä siinä vaiheessa takana enkä todellakaan saanut sitä millään itsehoidolla ja yrityksillä kuriin.
Tosin olin masentunut, ahdistunut ja paniikkihäiriönen.
Sain masennuslääkkeen jota käytetään myös isommilla annoksilla bulimian hoidossa.
Pieni laihtuminen oli vaan sivuseikka mutta joo, oli se ihanaa kun huomasi ettei se ruoka, ruokailun ja liikkumisen kontrollointi ja pakkomielteisyys enää vienyt elämää, jäi aikaa paljon muuhunkin. Ja enhän mä minnekään lenkille edes uskaltanut paniikin ja ahdistuksen kanssa vaikka aina olen liikunnasta pitänyt.
En yhtään tajua miksi ihmisten pitäisi vuosikymmeniä koittaa pärjäillä omillaan vaikka apuakin olisi.
Itsellä suuremmaksi osaksi ahdistus oireilee syömättämyytenä mutta se voi oireilla myös ahmintana joka ei ole ollenkaan harvinaista. Luuletko että joku haluaa ja valitsee olla syömisongelmainen?
Vaikka ei itse osaa samaistua niin ei sitä tarvitse muita dissata. Useimmilla siihen syömiseen/syömättömyyteen kulminoituu joku henkinen ongelma eikä sitä ikinä näe ulospäin minkälaisten asioiden kanssa kukakin kamppailee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitän teitä, jotka olette kirjoittaneet ymmärtävän ja kannustavan kommentin.
Moni kommentoija kuitenkin ohitti sen, että aloitusviestissäni mainitsin, ettei edes terveellisesti syöminen ole auttanut. Eli tosiaankin, sokerisen jättämistä ruokavaliosta kokonaan on kokeiltu monesti. Pisin aika jonka olen onnistunut olemaan ilman sokeria on ollut 13 viikkoa ja koko sen ajan olo oli kamala. Ja se kyllä näkyi. Keskimääräisesti olen pystynyt olemaan sokeritta noin 6-8 viikkoa ennen repsahtamista. Eikä missään vaiheessa se makeanhimo ole helpottanut.
Ketoilu ei ole auttanut. Herkkujen korvaaminen marjoilla ei ole auttanut kuin hetkellisesti ja sitten niitä marjoja meneekin jo niin paljon, ettei kunnon ruokaa jaksa syödä.
Tätä on kestänyt mun koko ikäni, ja vasta nyt kun ikä on jo yli neljänkymmenen, olen herännyt mahdollisiin terveysriskeihin.
Makeanhimo johtuu verensokerin heittelystä. Mitä sitten söit kun ketoilit? 10 viikkoakin on muuten vielä lyhyt aika.
Ja nyt sanot syöväsi terveellisesti, mitä se sitten oikeasti on? Tällaisiin kyselyihin on vaikea vastata kun ei koskaan rehellisesti kerrota mitä syödään ja kuinka usein. Varsinkin ne välipalat ja muut napostelut unohtuu mainita mitkä useasti onkin koko ongelman ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketoillessa apuna oli joku maksettu dieetti, muistaakseni Fitfarmin. Ja sitä noudatin pilkulleen. Se taisi kestää 8 viikkoa, jonka jälkeen jatkoin sitä samoilla ohjeilla melkein kuukauden.
Nykyään syön aamuisin kaurapuuroa, jonne sekoitan rasvatonta maitorahkaa sekä sokeritonta mehukeittoa. Siihen lisäksi kahvi rasvattomalla maidolla.
Lounaaksi syön sen mitä työpaikkalounaalla on tarjolla, niistä parista vaihtoehdosta pyrin valitsemaan sen missä on eniten täysjyvää tai kasviksia. Lisäksi otan reilusti tuoresalaattia.
Kahvitauolla kuppi kahvia, ehkä pari omenaa tai iso banaani jos nälkä iskee, sekä pähkinöitä napostelun himoon (joita saatan napostella lopun työpäivän).
Töiden jälkeen mussutan autossa (perheeltä salassa) suklaapatukan. Yleensä Mars tai Tupla.
Kotona tavallista kotiruokaa, itselleni lisään parsakaalia, koska se on kasviksista itselleni helpoin enkä rehellisesti nykyään jaksa panostaa koska jatkuva makeanhimon hillitseminen on todella kuluttavaa. Kunhan saan vähintään sen 500g täyteen ja suurin osa tulee täyteen kasviksista, olen tyytyväinen.
Iltapalaksi sama puuro kuin aamulla.
Viikonloppuisin työpaikkalounaan sijaan tavallista kotiruokaa ja parsakaalia.
Syön todella tylsästi, mutta naposteluja pyrin välttämään koska kotona on teini sekä perheen Iltatähti, joille pitäisi olla heti jakamassa kaikki. Syömme kotona siis kaikki perheen kanssa samaan samassa pöydässä.
Näinkö minun täytyy elää koko loppuelämäni? Väsyneenä ja monen monta sokerilakkoa yrittäneenä? Kuten aikaisemmin kirjoitin, että luulisi sen makeanhimon helpottavan edes hieman siinä 13 viikon aikana, eikö? Vai onko se normaalia, että 13 viikkoa sokerit karsittuna minimiin, silti melkein joka ilta pääsee itku kun makeanhimo on niin voimakas?
AP
Kova sokerinhimo tulee siitä, että sinulla on ruuansulatuselimistö täynnä bakteereja, jotka elävät sokerista. Vie todella kauan aikaa ennen kuin tuo bakteerikanta muuttuu terveyttä ylläpitäväksi. Vasta sitten aivoihin ei tule jatkuvaa signaalia sokerinhimosta. Jos jaksat vielä yrittää, niin kokeile 3-4 kuukautta proteiinipitoista ruokavaliota + vihreät kasvikset. Jätä pois kaikki maito, viljat, pähkinät, hedelmät, einekset, säilykkeet ja alkoholi.
Nyt kun laitoit esimerkin päivän ruokailuista on entistä selvempää miksi sulla on jatkuva makeanhimo - ja se on täysin itseaiheutettu.
Syöt 5 kertaa päivässä ja joka aterialla reilusti hiilihydraatteja. Tämän takia verensokerisi on kuin vuoristoradassa koko ajan. Olet kokeillut ketoa mutta hyvin lyhyen aikaa. Ja jos olet ketolla ollessasi harrastanut esim. tuota suklaapatukkaa autossa niin sen syönti on pilannut dieettisi aina kolmeksi päiväksi.
Suosittelisin lukemaan kirjan Glukoosikumous ja perehtymään ruoan hiilihydraattien määrään. Ihan ilman maksettua dieettiä voit tehdä seuraavat muutokset:
1. Kaikki sokeri pois, myös hedelmät.
2. Leipä, pasta, peruna, riisi ja viljat pois, nämä voit korvata sillä parsakaalilla.
3. Makeutusaineet ja kasviöljyt pois.
4. Älä syö ultraprosessoitua ruokaa eli tuotteita joissa lukee vaikkapa rasvaton. Tututstu tuoteselosteisiin.
5. Ala syödä päivän kaikki ateriat 10 tunnin ateriaikkunan sisällä.
Et pääse sokerin himosta ainakaan sillä, että kieltäydyt kokonaan sokerista. Olin ennen painon pudotusta koukussa sokerisiin leivonnaisiin joita leivoin myös itse. Painoon pudotuksen alussa päätin, että arkena korvaan sokeriset leivonnaiset jollakin terveellisemmällä ja sallin itselleni kerran viikossa ja juhlatilanteissa kohtuullisen herkuttelun jollakin sokeripitoisella konditoriatuotteella, mutta kotiin en näitä sokeripitoisia herkkuja osta enkä myöskään niitä itse leivo kuin korkeintaan vierastarjoilua varten ja silloinkin annan syömättä jääneet leivonnaiset vieraiden matkaan. Makean himoani tyydytin arkisin kotona hedelmillä, tummalla suklaalla ja rahkalla marjonen tai hedelmän palojen ja kauragranolan (ilman lisättyä sokeria) kera ja kourallinen pähkonöitäkin laannutti sekin hyvin makean napostelun tarpeen. Vähitellen ja ajan kanssa makean himo ihan huomaamatta laantui ja kahvilassa käydessä monasti ei tee sielläkään enää aina mieli makeaa ja valitsenkin nykyään usein jonkun suolaisen vaihtoehdon. Painon pudotukseni onnistui sekin ihan hyvin, kun annoin itselleni aikaa sen toteuttamiseen ja painoa putosi ruokavaliomuutoksilla ja liikunnan lisäyksellä n. 1,5-2 kg kuukautta kohden yhteensä melkein 20 kg eivätkä kilot ole myöskään tulleet takaisin koska muutin elintapani pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saat tuolla painoindeksillä. Lääkäristä riippuen voi määrätä "off label" käyttöön Ozempicia joka on siis tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Halvin vaihtoehto tällä hetkellä, Kela-korvausta et saa, joten hinta on noin 115€/kk
Juu ehdottomasti kannattaa ostaa lääkkeitä 115 eukin edestä kuukaudessa, sen sijaan että lopettaisi makean ostamisen ja alkaisi liikkua! Kaikille vaan lääkkeitä jokaiseen itseaiheutettuun vaivaan ja heti! Ihana elämä!
No, eiköhän se makean ostaminen lopu lääkkeellä, kun ei tee mieli. Mikä ihmeen ongelma teillä on, jos tähänkin vaivaan on saatavilla apua? Vai käsketkö masentuneen vaan lähteä lenkille? Lukivaikeuksisen lopettaa pelleily ja lukea paremmin? Jos joku on lyhytjalkainen, niin toteatko vaan, että "oma valintasi, että kolmiloikka ei suju"? Siis eiköhän
No tämä. Ja aloittajalle: Mene lääkärille, kerro asiasi. Luultavasti määrää laihdutukseen lääkettä. Ei sinun tarvitse itseäsi piiskata. Et voi millään tahdonvoimalla, ruoalla, liikunnalla tms. korjata suolistohormonejasi.
Vierailija kirjoitti:
Metformiini on painoneutraali, ei auta laihtumiseen.
Ozempic auttaa myös PCOS ongelmaan, kannattaa googlata.
Pcos-naisia, joilla insuliiniresistenssi auttaa kyllä. Mutta terveitä ei tosiaan auta.
Alue: Aihe vapaa
Tämäpä taas harhakäsitys. Lääkkeethän juuri tekee sen vähemmän syömisen helpommaksi ja yhtälailla se tarkoittaa sitä, että pitää syödä vähemmän, opetella uusia elintapoja jne. Monella on tosiaan käsitys, että nämä uudet lääkkeet on joku kalorisieppari ja tadaa, voit jatkaa vanhaan tyyliin ja laihdut. Ehei, syöt vähemmän, siksi laihdut. Syöt terveellisesti jne. Lääke vain tekee sen helpommaksi, koska se säätelee kylläisyydentunnetta.