Lue keskustelun säännöt.
Nyt tajuan, kun vanhat sanovat, että elämä on yhtä luopumista - tosi on!
20.04.2025 |
Edesmennyt äitini toisteli sitä. Nyt tajuan, etten sitä ole ennen tajunnut. Niin totta.
- läheiset: olen haudannut molemmat vanhempani viime aikoina. Heidän myötä moni mennet ihminen tai tapa on kadonnut. Lapset ovat itsenäistyneet ja omillaan. Mies on tuossa, mutta hänen sairauksillaan ja elintavoillaan meillä ei ole yhteistä vanhuutta.
- terveys: kaikkea kremppaa, kuten silmästä irtoaa lasiainen, jotka lääkärin mukaan johtuvat liiallisesta tekemisestä, omasta mielestä normaalista tekemisestä. Olen joutunut luopumaan siitä, paljon ja kuinka rankkaa fyysistä tekemistä saa olla
- jaksaminen: enää ei vain samalla tavalla jaksa. Kävelen hitaammin. En jaksa kantaa neljää kauppakassia. Ei pysty valvomaan.
- ulkonäkö: Leukalinja ei ole enää terävä. Vyötärö hävinnyt, sellulliittiä ekaa kertaa elämässä, iho roikkuu ja on samea. Olen luopunut kauneudesta.
-ura: tajun, että en tule koskaan saavuttamaan sitä, mitä nuorena luulin. En olekaan niin hyvä. Enkä oikein jaksa. Olen luopunut unelmista.
Huoh. Mistä joudun luopumaan seuraavaksi? Mitä jää jäljelle?
Kommentit (39)
Mitä ajattelette sanonnasta - saat sen mistä luovut. Millä tasolla tuo voi olla totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelette sanonnasta - saat sen mistä luovut. Millä tasolla tuo voi olla totta?
No, ihminen, joka jahtaa onnea, ei sitä löydy. Onni löytyy, kun sen tavoittelusta luopuu. Kun jostain odotuksista luopuu.
Sitä elämä on, luopumista päivä kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelette sanonnasta - saat sen mistä luovut. Millä tasolla tuo voi olla totta?
No, ihminen, joka jahtaa onnea, ei sitä löydy. Onni löytyy, kun sen tavoittelusta luopuu. Kun jostain odotuksista luopuu.
Vain muutos on pysyvää.
Seuraavaksi mulla, edellisten lisäksi lähtee talo ja kesämökki. Liikaa hommia molemmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä elämä on, luopumista päivä kerrallaan.
Jotain jää koko ajan taakse, mutta tilalle tulee uutta. Ihan kuin konkreettisesti siirtyisi, kävelisi eteenpäin. Joskus kiertää vähän ympyrääkin, vanhat jutut tulevat uudelleen vastaan.
Myös arvoistaan ja asenteistaan joutuu luopumaan, ja viimeisenä hengestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi mulla, edellisten lisäksi lähtee talo ja kesämökki. Liikaa hommia molemmissa.
Eikö se ole vapauttavaa?
Vierailija kirjoitti:
Myös arvoistaan ja asenteistaan joutuu luopumaan, ja viimeisenä hengestään.
Miksi arvoista ja asenteista pitää luopua? Antaisitko esimerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä elämä on, luopumista päivä kerrallaan.
Jotain jää koko ajan taakse, mutta tilalle tulee uutta. Ihan kuin konkreettisesti siirtyisi, kävelisi eteenpäin. Joskus kiertää vähän ympyrääkin, vanhat jutut tulevat uudelleen vastaan.
?
Se mitä on etsinyt, koputtaa takaa olkapäälle hei kun lakkaa etsimästä kun kaikki toivo löytymisestä on heitetty pois. Etsintä itse oli savuverho mikä esti löytämästä sitä mikä meillä jo oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi mulla, edellisten lisäksi lähtee talo ja kesämökki. Liikaa hommia molemmissa.
Myin talon ja olin yllättynyt ikävästä, eletystä elämästä siinä talossa. Toisaalta tosiaan liikaa oli hommaa. Varmaan pitkässä juoksussa järkevää, ehkä ajan myötä ikävä lievenee.
Lasiaisen irtauma on täysin normaali silmän kypsymisen vaihe, ja tapahtuu ajan myötä jokaisen silmissä. Joillakin irtaantuminen käy huomaamatta, joillakin hieman dramaattisemmin. Kyse ei ole mistään erikoisesta luopumistapahtumasta, eikä se monesti aiheuta mitään ongelmia. Onko sinun ap tapana tehdä kaikesta draamaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eu se kyllä noin iha mene, sehän on iha ihmisen luonteesta kiinni! Itse elän nyt 70vuotiaana mukavaa aikaa, ei ole velkaa, terve olen ( koputtaa puuta) ...eläke ei ole suuren suuri, mutta pärjään.
Ap, tuo on puppua, että lasiaisen irtaumaan voi jotenkin itse vaikuttaa. Lasiainen alkaa kuivua keski-iässä kaikilla. Ei siihen fyysinen tekeminen vaikuta. Mulla molemmat lasiaiset irronneet ja toinen repi samalla verkkokalvoon reiän. Mulla on synnynnäinen likinäkö johtuen pitkästä silmämunasta. Lasiainenkin joutunut venymään. Kaihi kehittyi linsseihin jo viiskymppisenä, leikattiin 5 v myöhemmin. Lääkäri vitsaili, että 'olet katsonut liikaa'. No vitsi vitsi.
Ulkonäöstä "luopumisen" tuskailu on kyllä pinnallista. Jos kunto ja jaksaminen säilyisi aina samana, mihin kuvittelet ihmisen menehtyvän? Maapallo olisi täynnä yli 100-vuotiaita. Eläkerahat ei riittäisi mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Lasiaisen irtauma on täysin normaali silmän kypsymisen vaihe, ja tapahtuu ajan myötä jokaisen silmissä. Joillakin irtaantuminen käy huomaamatta, joillakin hieman dramaattisemmin. Kyse ei ole mistään erikoisesta luopumistapahtumasta, eikä se monesti aiheuta mitään ongelmia. Onko sinun ap tapana tehdä kaikesta draamaa?
Kyllä se minua haittaa, etten näe toisella silmällä terävästi, vaan kuin silmässä olisi roska. silmälääköri sanoi, että puolessa vuodessa siihen tottuu - en ole tottunut.
Tuohan on totta mitä ap kirjoitti. Äitini sanoi, että materiaan ja mihinkään ulkoiseen yleensäkään ei kannata kiintyä. Se on auttanut minua kun olen luopunut materiasta, omasta halusta ja tai pakosta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo on puppua, että lasiaisen irtaumaan voi jotenkin itse vaikuttaa. Lasiainen alkaa kuivua keski-iässä kaikilla. Ei siihen fyysinen tekeminen vaikuta. Mulla molemmat lasiaiset irronneet ja toinen repi samalla verkkokalvoon reiän. Mulla on synnynnäinen likinäkö johtuen pitkästä silmämunasta. Lasiainenkin joutunut venymään. Kaihi kehittyi linsseihin jo viiskymppisenä, leikattiin 5 v myöhemmin. Lääkäri vitsaili, että 'olet katsonut liikaa'. No vitsi vitsi.
Ulkonäöstä "luopumisen" tuskailu on kyllä pinnallista. Jos kunto ja jaksaminen säilyisi aina samana, mihin kuvittelet ihmisen menehtyvän? Maapallo olisi täynnä yli 100-vuotiaita. Eläkerahat ei riittäisi mitenkään.
Minulla se irtosi, kun tein mökillä metsähommia. Silmälääkäriltä kuulin, että ponnistelu voi irtauttaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi mulla, edellisten lisäksi lähtee talo ja kesämökki. Liikaa hommia molemmissa.
Eikö se ole vapauttavaa?
Samalla tavalla kuin kuol ema sitten aikanaan. Ehkäpä silloin haluaa jo lähteäkin, kun elämä on typistynyt vuodepotilaaksi, joka pissii vaippoihin ja juo nokkamukista.
Menetyksiä on niin monenlaisia ja monen tasoisia. Joillekin kynnen katkeaminen on kamala tapaus, toiselle saa puoli sukua kadota ja silti pärjää.
Myös menettäjän omat arvot ja asenteet vaikuttavat.