Olen nähnyt paljon vaivaa erään kaverisuhteen eteen,

En yleensä ehdottele näkemisiä, koska suurin osa on niitä "Nähdään joskus joo"- ihmisiä. Olen kutsunut ihmisiä kylään satunnaisesti ja varmasti osaavat ilmoittaa jos haluavat nähdä. Olen itsekin introvertti, joten ymmärrän olla painostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Olet siis päättänyt "tehdä" jostain ihmisestä kaverisi, hän on kohteliaasti muutaman kerran rupatellut kanssasi ja nyt oletat, että riittävän paljon painostamalla saat hänestä jonkinlaisen pakotetun ystävän?

Vanha totuus "tyhmille ihmisille ei pidä olla ystävällinen, he kokevat sen ystävyytenä" pitää sinun kanssasi ehdottomasti paikkansa!

Miksi teitä ilkeitä ihmisiä on nykyään joka nurkassa!?!?

Asiaa pohtiva ihminen leimataan tyhmäksi ja riippuvaiseksi ja riippakiveksi ja roikkujaksi ja ja ja...

Ystävällisen ihmisen lähtökohta on olla ystävällinen, ja luontaisesti hän näkee muunkin maailman lähtökohdat ystävällisestä käytöksestä kumpuavaksi. Kun omat odotukset (joita muodostuu ilman erillistä tarkoitusta) eivät kohtaa ympäristön reaktion kanssa, aiheuttaa se pohdintaa syistä ja laittaa miettimään, että miten tilanteessa tulisi toimia.

Olen itsekin puhelias ja ystävällinen, vähän erilainen kuin perussuomalainen yleensä. Kertaalleen olen törmännyt tilanteeseen, jossa jäin sanattomaksi. Kyseessä aikuisiällä samassa opinahjossa opiskellut naikkonen, jonka kanssa meillä oli sama koulumatka. Turistiin niitä näitä koulumatkat - tai niin minä luulin - kunnes yksi kerta hän tylytti, ettei kaipaa lisää uusia ystäviä, että voisin kaveerata hänen siskonsa kanssa - sillä ei ole paljon kavereita. En osannut sanoa siihen yhtään mitään. Hän ei ollut kukaan sellainen, jonka kanssa olisin mitään ystävyyssuhdetta kehittää ja tuntui jotenkin tyrmäävän loukkaavalta, että hän oli tulkinnut ystävällisyyteni ja avoimmuuteni jonkin asteiseksi ripustautumisyritykseksi.

Pidin kyllä sen jälkeen tiukasti hajurakoa kyseiseen mimmiin!

Osa ihmisistä on ns perässävedettäviä, itse eivät järjestä mitään mutta tulevat kyllä kun muut järjestävät. Ovatko he vain laiskoja vai onko syynä pelko että arvostellaan heidän järjestämiään tapaamisia. Meidän pienellä kaveripiirillä  oli yksi tällainen henkilö, tuli aina mukaan ja oli kyllä kova kritisoimaan jos ei joku asia miellyttänyt mutta ei järjestänyt itse mitään. Kyllästyin niinkuin muutkin meidän kaveripiiristä ja nyt hän möllöttää kotona ja valittaa kun on tylsää. Muutaman kerran huomautettiin jotta nyt on sinun vuorosi mutta eipä tehonnut. 

Vierailija kirjoitti:

Eikä me introvertit jakseta ihmisiä koko ajan. Tarvitsemme myös omaa aikaa ja varsinkin perheelliselle, isosta suvusta lähtöisin oleville, se on usein haasteellista.

Yhtälailla ärsyttävät ystävät, jotka eivät ymmärrä vastavuoroisuuden käytöstapaa. Kuka jaksaa passata ihmisiä uudelleen ja uudelleen, jos toinen osapuoli ei koskaan näe vaivaa järjestääkseen yhtään mitään. Emme me ainakaan. Onneksi tuttavapiiri lähtökohtaisesti on hyvin kasvatettuja, fiksuja ihmisiä.

Inhoan joutua passattavaksi, kun tiedän, että ainoa syy koko hommalle on se, että toinen haluaa vaatia minulta samanlaista kohtelua. Kun erehtyy kohteliaana ihmisenä hyväksymään toisen tuparkutsun, niin huomaa, että siitä seuraa pakko kutsua luokseen vastaavaan tilaisuuteen, vaikka tuo toinen ei voisi vähempää kiinnostaa. Siksi kieltäydyn kategorisesti kaikenlaisista ystävyysyrityksistä, koska tuo vaadittu vastavuoroisuus kertoo siitä, että kyse ei ole ystävyydestä lainkaan, kyse on kohteliaasta näytelmästä, jossa esitetään näytelmää, josta toinen haluaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä on ns perässävedettäviä, itse eivät järjestä mitään mutta tulevat kyllä kun muut järjestävät. Ovatko he vain laiskoja vai onko syynä pelko että arvostellaan heidän järjestämiään tapaamisia. Meidän pienellä kaveripiirillä  oli yksi tällainen henkilö, tuli aina mukaan ja oli kyllä kova kritisoimaan jos ei joku asia miellyttänyt mutta ei järjestänyt itse mitään. Kyllästyin niinkuin muutkin meidän kaveripiiristä ja nyt hän möllöttää kotona ja valittaa kun on tylsää. Muutaman kerran huomautettiin jotta nyt on sinun vuorosi mutta eipä tehonnut. 

Minkäikäisiä olette te, joille ystävyys on järjestämistä ja organisointia ja ehdottomasti tärkeää vuoroista kiinnipitämistä? Meillä 50+ ikäisillä ystävyys on kivoja spontaaneja tapaamisia ilman mitään erityisiä ohjelmanumeroita ja järjestämisiä. Tai niin no joo, sen verran pitää järjestää, että sovitaan ajasta ja paikasta ja sitten ollaan siellä, mutta kaikki tuo kerrottu erityinen vaivannäkö, että näkisi ystäviään - milloin maailmasta tuli tuollainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun puhutaan ystävistä, pitäisi muistaa, että ihmisillä on muitakin läheisiä ja ystäviä, joihin pitäisi pitää yhteyttä. Monella on vanhemmat ja isovanhemmat, joita pitäisi käydä katsomassa, osalla omat lapset, jollain  lapsenlapset ja sen puolisonkin kanssa pitäisi viettää aikaa. On lapsuuden ystäviä, koulukavereita, työkavereita, naapureita, harrastustuttuja. Aina ei vain ehdi, eikä se ole mitenkään henkilökohtaista. 

Annan neuvon. Älä riipu liikaa, vaan hanki itsellesi paljon ystäviä, tuttuja ja kavereita. 

Huono neuvo kehottaa runsauteen. Minulla esim. on paljon kavereita/tuttuja mikä lie titteli onkaan, mutta kaikkien kanssa ollaan juuri sopivan etäisiä että mitään helposti sovittavaa ja varmaa seuraa en saa minnekään. Ja silloin kun panostin 1-2 ihmiseen niin asia oli ihan toinen. Nykyään ymmärränkin että aina kun tutustuu johonki

Oikea tutustuminen vie pitkän aikaa, ainakin itsellä. Osa ihmisistä olettaa että pitäisi olla jotenkin läheinen ystävä kovin nopeasti, tai sitten ei ikinä. Minusta on ihan normaalia että nähdään jonkun kanssa silloin tällöin, ja ehkä se ajan kuluessa syvenee. Kaikkien kavereiden kanssa ei myöskään tarvitse olla sydänystäviä, mutta silti on mukavaa nähdä heitä aina välillä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on muutama kaltaisesi tuttu. On nähty jossain kaveriporukassa/tupareissa/harrastuksessa ja koska en ole ollut töykeä, toinen kokee, että olemme kavereita. Vaikka en anna yhteystietoja, hän löytää ne jostain ja niin alkaa pommittelu vaikka työnumeroon. Että mennäänkö kahville tai elokuviin tai tuletko katsomaan mun koiranpentua tms. Kun kieltäytyy, tulee uusi ehdotus ja uusi päivämäärä ja pahimmillaan tyyppi odottaa lounasaikaan työpaikan ovella, jotta "tavataan ihan sattumalta, ai kun kiva".

Juoksisin ja lujaa!

Onpas teillä mammoilla vilkas mielikuvitus😅😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä on ns perässävedettäviä, itse eivät järjestä mitään mutta tulevat kyllä kun muut järjestävät. Ovatko he vain laiskoja vai onko syynä pelko että arvostellaan heidän järjestämiään tapaamisia. Meidän pienellä kaveripiirillä  oli yksi tällainen henkilö, tuli aina mukaan ja oli kyllä kova kritisoimaan jos ei joku asia miellyttänyt mutta ei järjestänyt itse mitään. Kyllästyin niinkuin muutkin meidän kaveripiiristä ja nyt hän möllöttää kotona ja valittaa kun on tylsää. Muutaman kerran huomautettiin jotta nyt on sinun vuorosi mutta eipä tehonnut. 

Minkäikäisiä olette te, joille ystävyys on järjestämistä ja organisointia ja ehdottomasti tärkeää vuoroista kiinnipitämistä? Meillä 50+ ikäisillä ystävyys on kivoja spontaaneja tapaamisia ilman mitään erityisiä ohjelmanumeroita ja järjestämisiä. Tai niin no joo, sen verran pitää jä

Meidän järjestelyt ovat esim patikointimatkoja, hiihtomatkoja, teatteri- tai konserttimatkoja, kylpylälomia jne. Vuoroista ei pidetä kovin tarkkaan kiinni mutta kyllä se vaikuttaa kun on kymmeniä reissuja ja yksi ei osallistunut mihinkään suunnitteluun, ei paikan valintaan, ei mökin katselemiseen, ei patikointireittien valintaan ja sekään ei olisi sopinut että mennään jokainen katsoo mitä haluaa mökillä tehdä.  Lisäksi on nämä tapaamiset ilman suunnittelua, lähdetäänkö lenkille, uimaan ja muut näkemiset.