Olen nähnyt paljon vaivaa erään kaverisuhteen eteen,

Ei oo samaa 🤩

Aina ei synkkaa, väkisin ei kannata.

Lisäys: kun nähdään, on kyllä kivaa. Ap

Joo, on ollut samaa. Kun nähdään on mukavaa mutta sitten kuitenkaan ei tunnu jaksavan nähdä minua ja alkaa järjestää näkemisiä. En tällaisiin henkilöihin ole enää ottanut yhteyttä. Käytännössä mulla ei ole kavereita enää kun en jaksa olla ainut aktiivinen. 

Juoksisin pakoon jos mulla olisi noin riippuvainen kaveri

Vierailija kirjoitti:

Juoksisin pakoon jos mulla olisi noin riippuvainen kaveri

Etkö itse koskaan ehdota mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoksisin pakoon jos mulla olisi noin riippuvainen kaveri

Etkö itse koskaan ehdota mitään?

Kavereille kyllä, satunnaisille tuttavuuksille en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoksisin pakoon jos mulla olisi noin riippuvainen kaveri

Etkö itse koskaan ehdota mitään?

Nimenomaan, molemmin puolin ehdotellaan. Jos toinen ei innostu mistään sun ehdotuksesta onhan se ihan selvää ettei kiinnosta. Miksi jäät roikkumaan?

Olet siis päättänyt "tehdä" jostain ihmisestä kaverisi, hän on kohteliaasti muutaman kerran rupatellut kanssasi ja nyt oletat, että riittävän paljon painostamalla saat hänestä jonkinlaisen pakotetun ystävän?

Vanha totuus "tyhmille ihmisille ei pidä olla ystävällinen, he kokevat sen ystävyytenä" pitää sinun kanssasi ehdottomasti paikkansa!

Vierailija kirjoitti:

Lisäys: kun nähdään, on kyllä kivaa. Ap

Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia. Joillekin vaan se liikkeelle lähtö on haasteellista. Hienoa, että olet jaksanut potkia häntä peruuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Olet siis päättänyt "tehdä" jostain ihmisestä kaverisi, hän on kohteliaasti muutaman kerran rupatellut kanssasi ja nyt oletat, että riittävän paljon painostamalla saat hänestä jonkinlaisen pakotetun ystävän?

Vanha totuus "tyhmille ihmisille ei pidä olla ystävällinen, he kokevat sen ystävyytenä" pitää sinun kanssasi ehdottomasti paikkansa!

Missä luki noin? Ap

Minulla on muutama kaltaisesi tuttu. On nähty jossain kaveriporukassa/tupareissa/harrastuksessa ja koska en ole ollut töykeä, toinen kokee, että olemme kavereita. Vaikka en anna yhteystietoja, hän löytää ne jostain ja niin alkaa pommittelu vaikka työnumeroon. Että mennäänkö kahville tai elokuviin tai tuletko katsomaan mun koiranpentua tms. Kun kieltäytyy, tulee uusi ehdotus ja uusi päivämäärä ja pahimmillaan tyyppi odottaa lounasaikaan työpaikan ovella, jotta "tavataan ihan sattumalta, ai kun kiva".

Juoksisin ja lujaa!

Miksi haluat järjestellä asioita, joita toinen ei missään nimessä halua?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on muutama kaltaisesi tuttu. On nähty jossain kaveriporukassa/tupareissa/harrastuksessa ja koska en ole ollut töykeä, toinen kokee, että olemme kavereita. Vaikka en anna yhteystietoja, hän löytää ne jostain ja niin alkaa pommittelu vaikka työnumeroon. Että mennäänkö kahville tai elokuviin tai tuletko katsomaan mun koiranpentua tms. Kun kieltäytyy, tulee uusi ehdotus ja uusi päivämäärä ja pahimmillaan tyyppi odottaa lounasaikaan työpaikan ovella, jotta "tavataan ihan sattumalta, ai kun kiva".

Juoksisin ja lujaa!

Ei. Ap

Aina kun puhutaan ystävistä, pitäisi muistaa, että ihmisillä on muitakin läheisiä ja ystäviä, joihin pitäisi pitää yhteyttä. Monella on vanhemmat ja isovanhemmat, joita pitäisi käydä katsomassa, osalla omat lapset, jollain  lapsenlapset ja sen puolisonkin kanssa pitäisi viettää aikaa. On lapsuuden ystäviä, koulukavereita, työkavereita, naapureita, harrastustuttuja. Aina ei vain ehdi, eikä se ole mitenkään henkilökohtaista. 

Annan neuvon. Älä riipu liikaa, vaan hanki itsellesi paljon ystäviä, tuttuja ja kavereita. 

Eikä me introvertit jakseta ihmisiä koko ajan. Tarvitsemme myös omaa aikaa ja varsinkin perheelliselle, isosta suvusta lähtöisin oleville, se on usein haasteellista.

Yhtälailla ärsyttävät ystävät, jotka eivät ymmärrä vastavuoroisuuden käytöstapaa. Kuka jaksaa passata ihmisiä uudelleen ja uudelleen, jos toinen osapuoli ei koskaan näe vaivaa järjestääkseen yhtään mitään. Emme me ainakaan. Onneksi tuttavapiiri lähtökohtaisesti on hyvin kasvatettuja, fiksuja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun puhutaan ystävistä, pitäisi muistaa, että ihmisillä on muitakin läheisiä ja ystäviä, joihin pitäisi pitää yhteyttä. Monella on vanhemmat ja isovanhemmat, joita pitäisi käydä katsomassa, osalla omat lapset, jollain  lapsenlapset ja sen puolisonkin kanssa pitäisi viettää aikaa. On lapsuuden ystäviä, koulukavereita, työkavereita, naapureita, harrastustuttuja. Aina ei vain ehdi, eikä se ole mitenkään henkilökohtaista. 

Annan neuvon. Älä riipu liikaa, vaan hanki itsellesi paljon ystäviä, tuttuja ja kavereita. 

Huono neuvo kehottaa runsauteen. Minulla esim. on paljon kavereita/tuttuja mikä lie titteli onkaan, mutta kaikkien kanssa ollaan juuri sopivan etäisiä että mitään helposti sovittavaa ja varmaa seuraa en saa minnekään. Ja silloin kun panostin 1-2 ihmiseen niin asia oli ihan toinen. Nykyään ymmärränkin että aina kun tutustuu johonkin jonka kanssa ei synny tiiviimpää yhteyttä, niin siinä ei ole mitään mistä innostua koska se ei luo elämääni käytännössä mitään lisäarvoa. 

Me nähdään miesystävän kanssa paljon tuttuja. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa, aikaa on. Itse olen se aktiivinen osapuoli ja olen huomannut tämäkin voi olla vaikeaa.

Laitan viestejä ihmisille ja kerron päivänä x menemme miesystäväni kanssa museoon, leffaan, syömään jne, haluatteko nähdä. 

Jos ei kuulu mitään, eivät halua.

Jos haluavat ja on ollut kivaa, voin laittaa uudestaan 3-4 kk päästä ja jne. 

Aina on ihmisiä, jotka ajattelee liikaa. Tässä jokin aika sitten miesystäväni inttikaveri tuli Espoon Ikeaan ja ilmoitti hyvissä ajoin tästä. 

Me varattiin päivä heille, aamulla tehtiin normijutut, käytiin mm kaupassa. Vietiin paljon Ikeaan heidän second handiin kuuluvaa tavaraa ja myös käytettiin lahjakortti tarvittaviin ostoksiin.

Nähtiin ravintolassa, jossa meillä meni muutama tunti. Tämän jälkeen kierrettin liike yhdessä ja koska olimme jo ostaneet ostettavat, lähdettiin kotiin.

Oli mukava hetki ja miehetkin saivat hetken aikaa kaksisteen. Lupasivat ottaa uudestaan yhteyttä, kun käyvät täällä seuraavan kerran.

Mulle on käynyt samallalailla. Loppujen lopuksi luovutin ja emme ole olleet yhteydessä kahteen vuoteen.

Kiinnostaisi tietää, oliko seurani tylsää vai tuliko ystävälle masennus tms ettei jaksanut ottaa yhteyttä.

Olen toiminut apn tavoin sukulaisen kanssa.

Ehdottanut lukemattomia juttuja.

Hyvin moni suvusta ja me hyötyismme erityisillä tavoin että olisimme läheisemmät.

No, nyt olen lopettanut ja uskonut ettei me olla. Uskon että joku minussa laittaa vastaan, jota hän ei sano.