Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun menee paniikkiin yksinäisyydestä?
19.04.2025 |
Olen kolmekymppinen nainen. Olen tosi yksinäinen. Ei et minussa ois vikaa mutta kun kaikki asuvat eri paikkakunnilla, ei oo puolisoa löytynyt eikä ole lapsia. Minulla ei ole edes sopivaa seuraa kenen kanssa tehdä yhtään mitään.
Mun ystävä ja perhe piiri on pieni ja etäinen, jotkut hyvin ongelmaisia luonteeltaan. Kaikki tykkää vaa olla omissa oloissaan.
Olen jo useita vuosia syönyt rauhoittava lääke tähän yksinäisyyteen. Siis että elämän tarkoitus puuttuu, ei ole menoja sellaisen ihmisten kanssa jolla on oikeasti yhteyttä. Ei ole mitään suunnitelmia. Kaikki pyhät oon aina yksin kotona.
Kommentit (32)
Katso paikallislehdestä ilmoituksia ja lähde mukaan jonkun kristillisen seurakunnan tilaisuuteen. Jos olet nuori tai nuorehko, niin mene nuorteniltaan. Tai vaikka Sanan ja rukouksen iltaan luterilaiseen kirkkoon. Niissä on musiikkia, puhetta ja saa jättää myös esirukouspyyntöjä tai mennä rukoiltavaksi.
Seurakuntien tilaisuuksiin voi etukäteen tutustua seurakuntien omilla nettisivuilla ja YouTube-kanavilla. Tubesta löytyy erilaisista tilaisuuksista nauhoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjestäkää pikadeittejä ihan ystävyyden merkeissä.
Eräs nainen ilmoitti että hjakee kävelyseuraa ja 9 henkeä tapasivat toisensa ja jatkavat yhdessäolemista käymällä eri paikoissa, risteilyllä jne.
Olipa hieno idea tällä naisella! Hän siis teki jotakin, siis teki eikä vain sulkeutunut itteensä, byääääh! Mun vinkki on, että opetelkaa ystävällisyysstä sanoin ja teoin eli katsokaa ympärillenne
1. Hanki sosiaalinen työ, se voi paikata hyvin tuota sosiaalista vajetta
2. Hanki koira. Koiranomistajat usein juttelevat toistensa kanssa, ainakin kaupungeissa, vois myös mennä koirapuistoon ja harrastuksiin
3. Opettele viihtymään paremmin yksin. Älä keskity siihen miten se ahdistaa, vaan mitä kivaa voisit tehdä myös yksin. Muista myös että Suomi on täynnä yksinäisiä ihmisiä.
4. Mene johonkin vertaisryhmään tai tuli kaveriksi mummolle, nuorelle, mt kuntoutujalle.
5. Muuta itsesi. Ole aktiivisempi. Ota rohkeasti kontaktia ihmisiin elämän eri arkitilanteissa.
6. Hanki sellainen harrastus joka sisältää sosialisointia, eli ei mitään suunnistusta tai hiihtoa. Siis vaikka partiota, jotain joukkueurheilua, teatteria, yms.
Myös hyväntekeväisyystyössä on suuri mahdollisuus päästä sosialisoitumaan. Mene vaikka eläinsuojeluvalvojaksi, ruokajakeluun tai johonkin auttavaan puhelimeen.
Rauhoittavat rauhoittavat, mutta eihän sellaiset tietenkään yksinäisyyttä vie pois eikä yksin olemista ratkaise.
Yksinäisyys loppuu sillä, että on muiden ihmisten kanssa, hakeutuu sinne, missä on muitakin. Ja nimenomaan sellaiseen seuraan, jossa voi puhua. Se tuskin yksinäisyyteen auttaa, jos vaikka istuu jossain isossa joukossa yksinään ja seurailee muita ilman, että saa puheseuraa kenestäkään ympärillä olevasta.
Kannattaa itsekin olla aktiivinen ja avaa suunsa kevyeen jutusteluun eri paikoissa, kun jossain ihmisten ilmoilla liikkuu. Kaupassa, kirjastossa, missä vain ihmisiä tapaa, voi sanoa jotain. Ainakin sellaiset hetket lievittävät yksinäisyyttä, kun joku seisahtuu vastaamaan. Ja kukapa tietää, vaikka tulisi erään kerran joku sellainen vastaan, jonka kanssa sitten oikein tutustuukin.
Myös johonkin ryhmäharrastukseen mukaan lähteminen voi auttaa yksinäiseen oloon, tai auttaa löytämään ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilen sinun puolestasi, että Jeesus, Hyvä Paimen, puuttuisi elämääsi ja auttaisi sinut ulos yksinäisyydestä ja löytämään mukavaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä tehdä. Olen yli 95% ajastani yksin. Olen alkanut nauttia tästä. Tosin soittelen päivittäin kaverin kanssa, ja toisen kanssa käyn lenkillä kerta viikkoon. m48
No et ole yksinäinen todellakaan!
Niin se ehkä on. Jos tuo soittokaveri jäisi pois, niin sitten ehkä olisin. Toinen ystävä kuoli talvella, jonka kanssa soiteltiin ja nähtiin. Jännä homma kuitenkin, kun joskus, kun oli paljon enemmän sosiaalista elämää, tunsin enemmän yksinäisyyttä.
Muuten, äsken kun tulin kotiin, huikkasin ovelta "Moi! Mä tulin." vaikkei täällä ole muita ihmisiä eikä eläimiä. Tuntui, että olen tervetullut ja mua odotettiin. m48
Minäkin joskus huikkaan moi, kun saavun tyhjään kotiin 💛
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä tehdä. Olen yli 95% ajastani yksin. Olen alkanut nauttia tästä. Tosin soittelen päivittäin kaverin kanssa, ja toisen kanssa käyn lenkillä kerta viikkoon. m48
No et ole yksinäinen todellakaan!
Niin se ehkä on. Jos tuo soittokaveri jäisi pois, niin sitten ehkä olisin. Toinen ystävä kuoli talvella, jonka kanssa soiteltiin ja nähtiin. Jännä homma kuitenkin, kun joskus, kun oli paljon enemmän sosiaalista elämää, tunsin enemmän yksinäisyyttä.
Muuten, äsken kun tulin kotiin, huikkasin ovelta "Moi! Mä tulin." vaikkei täällä ole muita ihmisiä eikä eläimiä. Tuntui, että olen tervetullut ja mua odotettiin. m48
Minäkin joskus huikkaan moi, kun saavun tyhjään kotiin 💛
Eikö tuukin heti paljon tervetulleempi olo? m48
Minulla pitkään jatkunut yksinäisyys on muuttunut pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi ja estyneisyydeksi. Vaikea enää tavata ihmisiä lainkaan ja jutella kenenkään kanssa. Vaikka kärsin yksinäisyydestä, niin ajatus uusiin ihmisiin tutustumisesta tuntuu jo melkein mahdottomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla yksin näiden ajatuksien kanssa?
Huomaan että kun tämä on ollut hyvin pysyvä tilanne jo viimeiset 15 vuotta. Käyn hyvin aktiivisesti tapahtumissa ja seurakunnissa mut tuntuu ettei siellä oo ikinä tutustunut, ihmiset tulevat sinne omien kavereiden kanssa.
Tulee vaa yksinäisempi olo.
Ovatko nämä tapahtumat ja seurakunta sellaisia, joissa tykkäät käydä yksinkin ja onko niissä sinulle sellaista tekemistä jota aidosti haluat tehdä? Vai käytkö niissä vain, jotta voit olla jossain missä on muitakin? Löytäisitkö jotain sellaista tekemistä ja menemistä missä se toiminta itsessään on sinulle tärkeintä ja sen yhteydessä syntyvät kontaktit muihin olisivat sitten vain mukava lisä? Voisiko tällainen toiminta vähentää sitä tunnetta, että toisten seurassa tulee vain yksinäisempi olo? Ehkä joskus voisi sitten löytyä ystäviäkin tätä kautta.
Olen itse huomannut, että lyhytkin juttelu jonkun vieraan ihmisen kanssa voi piristää paljon ja tällaisia kohtaamisia on syntynyt nimenomaan silloin, kun olen lähtenyt kotoa tekemään jotain mistä tykkään. Olen lähtenyt talvella joenrantaan katsomaan ovatko koskikarat siellä sukeltelemassa ja olen päätynyt juttelemaan pariinkin kertaan joella nähdyistä saukoista muiden luonnosta kiinnostuneiden kanssa. Tai kasveja valokuvatessa joku on tullut juttelemaan omista luontojutuista.
En tiedä onko näistä ajatuksista sinulle apua. Toivottavasti löydät ystäviä jotakin kautta.
Oletko netin kautta ottanut yhteyttä ihmisiin?
Mä löysin aikoinaan ihan oikean elämän kavereita ja ystäviä chatista. Facebookissa vahingossa aloittanut keskusteluja ja yhteen tyyppiin rakastuin täysillä, juttu tosin loppui mutta pari kertaa kävin toisella puolella Suomea tapaamassa.
Nyt latasin tylsyyksissäni kaverisovelluksen ja sieltä sattumalta tuli tosi kiva tyyppi vastaan ja ollaan nyt esim käyty kävelyillä ja kahvilla toistemme luona.
Millä ihmeen perusteella muuten saat opamoxia jatkettua? Mulla on paha paniikkihäiriö ja lääkäri on taas lopettamassa sitä "riippuvuuden" takia lopullisesti vaikka sitä menee vähemmän kun resepti sallisi eikä ne mua mitenkään muutenkaan hoida. En tosiaan ole kykenevä esim työelämään tän takia ilman lääkettä mutta silläpä ei tunnu olevan väliä.
Ap, et oo yksin!
Yksinäisyyden kääriytyessä ympärille annan seuraavat vinkit:
- kuuntele lempimusaa, ehkä iloisemmanpuoleista sellaista.
- lähde kävelylle. Kaupungin keskustaan, pururadalle, minne vaan. Tai aja vaikka lähimpään Prismaan. Liikunta kohentaa mielialaa tutkitusti.
- mene kirjastoon lukusaliin. Lue lehtiä omista kiinnostuksen kohteista. Lainaa kirjoja ja lue kohottavia selviytymistarinoita. Huomaat miten paljon vahvuutta meissä ihmisissä on.
- jos mahdollista, hanki museokortti. Käy taidenäyttelyissä. Huomaatko kuinka moni käy siellä yksin?
- jos olet nainen, laita ilmoitus kotikaupunkisi faceen että etsit naispuolista kävelylenkkiseuraa ja juttukaveria. Olen kuullut monien ystävystyneen tuolla tavalla.
- lämmin halaus Ap!