Onko tää normaalia,että kun äiti kuolee

Vierailija kirjoitti:

Jollain oudolla tavalla olen kateellinen niille jotka ei ole väleissä vanhempiensa kanssa. Itsellä taas välit tuntuu lähentyvän ja äskettäinen pahalta näyttänyt vanhempani sairaalareissu lähensi lisää. Pelkään että sitten kun se päivä tulee kun kuolevat niin se tuntuu sitä pahemmalta mitä läheisemmäksi tullut.

Minulla oli kerran kaksi riviotalonaaapuria. Toinen oli elänyt kamalan avioliiton alkoholistimiehen kanssa ja ja oli elämälle katkera ja tosi onnellinen, kun ukko viimein kuoli. Toinen oli ollut onnellisesti naimisissa ja mies oli ollut oikea enkeli. Kun mies sitten kuoli, nainen oli ihan surun ja murheen murtama, ja loppu elämä oli surua ja tuskaa. 

Mietin silloin , kumpi on parempi, elää paska elämä ja olla onnelinen, kun toinen kupsahtaa vai elää ihana elämä toisen kanssa ja lähes kuolla suruun, kun toinen lähtee. Tulin siihen tulokseen, että sittenkin on parempi elää ihana elämä ja surra sitten, kun surunaika on.

Joten nauti sinäkin vanhempiesi seurasta, kun he vielä ovat. Surra ehtii sitten, kun aika heistä jättää. 

Vierailija kirjoitti:

Juu äitini on 65v ja mölisee jo noita samoja "katsotaan jos on vielä elossa" yms. jne. ja aivan hemmetin ankeuttavaa.

Joo ja miten onki että kaikki buumerit vetää samoilla vuorosanoilla huoh.

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen suhde äitiin. Ei vaan voi olla usein tekemisissä kun ryhtyy suunnittelemaan meidän elämää ja tekemisiä. Olen ajatellut että oppiläksy minkä äidiltä opin tässä elämässä on omien rajojen asettaminen. Ja että loppujen lopuksi asiat menevät juuri niin kuin on tarkoituskin. 

Voithan ajatella, että olisit ollut enemmän tekemisissä jos äitisi olisi ollut erilainen. Ihmisellä on oikeus pitää ensisijaisesti huolta oman perheensä hyvinvoinnista. Ydinperheen.

 

Pohjimmiltaan se on eri ikäpolvien eritahtisuus.  Kun on vuosikymmeniä huolehtinut siitä ydinperheestään,  niin irrotapa sitten ote ykskaks. 

Aivan tavallista. Isän kanssa tämä on jo käyty läpi, seuraavaksi äiti edessä :(. Raskasta on, varsinkin silloin kun suhteet vanhempiin on olleet vaikeat. Isän kanssa jäi asioita sanomatta, ja niin tulee jäämään äidinkin.

Vierailija kirjoitti:

Aivan tavallista. Isän kanssa tämä on jo käyty läpi, seuraavaksi äiti edessä :(. Raskasta on, varsinkin silloin kun suhteet vanhempiin on olleet vaikeat. Isän kanssa jäi asioita sanomatta, ja niin tulee jäämään äidinkin.

Miksi ihmiset koettavat saada tästäkin täydellistä näytelmää? Miksei voi hyväksy realiteetteja. Kaikkea ei voi eikä pidäkään sanoa. Miksei voi ajatella mitä kaikkea ehti sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu äitini on 65v ja mölisee jo noita samoja "katsotaan jos on vielä elossa" yms. jne. ja aivan hemmetin ankeuttavaa.

 

No ei noilla jutuilla haluta  ankeuttaa, eikä tehdä kenellekään pahaa mieltä, mutta totuus on, että kun ikää on yli 60v, on jo tajunnut elämän rajallisuuden ja tietää, että lähtö voi tulla milloin vain. 

Kuolemaa tulee ajateltua oikeastaan päivittäin ja sen ymmärtää, että oikeasti elämä on loppusuoralla. Joo, voi olla ., että elääkin sata vuotiaaksi, mutta yhtä hyvin kuolema voi tulla huomenna. 

Tiedän kyllä se kuolema voi tulla 20vuotiaallekin huomenna, mutta silloin sitä ei vielä ajattele,(nuorena luulee, että on kuolematon ja vanhuuskin tulee vain muille, itse on aina nuori) eikä kuolema ole aktiivisesti mielessä. Elämän rajallisuus tulee todeksi, kun elämää on enemmän takana, kuin edessä.

Silti tuollaisten juttujen höpötys läheisille on todella ankeaa ja raskasta, eikä mitenkään oikeutettua.

Yleensä nimittäin ne jotka tuollaisia hokee tekee niin ihan tahallaan eikä siitä syystä että ovat vaan huomanneet elämän rajallisuuden. Ei elämän rajallisuuden tiedostaminen aiheuta sitä että alkaa puhua noin läheisilleen.

Riippuu monesta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo "on se hyvä että käytte ennen kuin kuolen" on aika tyypillistä vanhan ihmisen puhetta. Sehän osoitti arvostusta teitä kohtaan ja pientä haikeutta pian päättyvää elämää kohtaan. Sun olisi pitänyt ymmärtää se, ja selittää lapsillesikin. Toivon, että sulla oli myös joku oikea syy vieraantua äidistäsi hänen viimeisinä vuosinaan.

T. Äitinsä pian 10 vuotta sitten menettänyt tytär

Eikä osoita. Se on passiivis-aggressiivista kiristämistä. Vanhus voi elää vuosikausia koko ajan lypsäen erityiskohtelua lähestyvän kuolemansa varjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan tavallista. Isän kanssa tämä on jo käyty läpi, seuraavaksi äiti edessä :(. Raskasta on, varsinkin silloin kun suhteet vanhempiin on olleet vaikeat. Isän kanssa jäi asioita sanomatta, ja niin tulee jäämään äidinkin.

Miksi ihmiset koettavat saada tästäkin täydellistä näytelmää? Miksei voi hyväksy realiteetteja. Kaikkea ei voi eikä pidäkään sanoa. Miksei voi ajatella mitä kaikkea ehti sanoa?

Joo paljon jää sanomatta, koska minulla on hyvät käytöstavat. En ole ollenkaan puheväleisssä äitini kanssa ja hyvä niin. Hänen kuolemansa tulee olemaan vaikea kohta elämässä silti. Suren sitä, mitä ei ollut, en sitä, mitä oli. Kun äitini kuolee, sitten on varmaa, ettei hänessä ollut juuri mitään hyvää. Niin kauan kuin hän elää, on olemassa teoreettinen mahdollisuus, että hän muuttuisi. En kylläkään usko muuttumiseen, joten en ole tekemisissä.

Onko salaisuuksia ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo "on se hyvä että käytte ennen kuin kuolen" on aika tyypillistä vanhan ihmisen puhetta. Sehän osoitti arvostusta teitä kohtaan ja pientä haikeutta pian päättyvää elämää kohtaan. Sun olisi pitänyt ymmärtää se, ja selittää lapsillesikin. Toivon, että sulla oli myös joku oikea syy vieraantua äidistäsi hänen viimeisinä vuosinaan.

T. Äitinsä pian 10 vuotta sitten menettänyt tytär

Eikä osoita. Se on passiivis-aggressiivista kiristämistä. Vanhus voi elää vuosikausia koko ajan lypsäen erityiskohtelua lähestyvän kuolemansa varjolla.

Kuolemisesta puhuminen, sitten joku alkaa oikein odottamaan, koska kuolee.  Voin pahoin omalla kohdallani, draaman takia, "tuon sitten kukkia haudallesi", henkilö siis minua vanhempi..

Mun mielestä normaali aikuinen tulee äitinsä kanssa toimeen vaikkei usein näkisikään  ja normaalisti säällisesti osallistuu hautajaisiin.  Aikuinen on jättänyt murrosiän kuohut taakseen tai että äiti toi vääriä tavaroita mulle ja lapsille. Ja jonninjoutavat "pakotti ottamaan viinimarjoja." 

Ei kaikesta koko ikäänsä voi äitiään syyttää.

Mutta kuten todettu, mielenterveys on yleisin syy varhaiseläkkeisiin, sairauspoisoloihin ja iso kustannus sosiaalipuolella.

Miksi aikuisille ihmisille on vaikeaa jos vanhus tajuaa realiteetit että kuolema on kuitenkin jo lähellä.

Itse yritän järjestellä asioitani , olen yli 80, mutta se on yli viiskymppisten lasten kanssa tosi vaikeaa, juuri kuten täällä kirjoittelette.

Kyllähän sitä jonain päivänä kevyesti vaaditaan vanhuksia tekemään kuolinsiivouksia mutr

ta todellisuudessa se sitten on jotain "uhkailua, manipulointia ym" .

Vierailija kirjoitti:

Onko salaisuuksia ja miksi?

On. Tutkinnassa nyt. Kun lähin on pahin - syndrooma.

Olen kasvanut narsisti perheessä ja huomasin jo lapsena, että lapsuudenperheeni ei ole normaali. Lopulta tuli psykiatrien lausunnot aiheesta. Nyt ovat jo kuolleita, mutta ikävää ei ole eikä syyllisyyttä. Jokainen täältä lähtee...

Ihan normaalia.

Ei ollut helppo äitisuhde itselläkään viimeisinä vuosina.

Mutta vasta äidin kuoleman jälkeen tajusin oikeasti kuinka hyvä mun isä on.

äitini joka on hoitolaitoksessa sanoo joka kerta minulle, että kyllä sinäkin vanhenet ja kuolet. Varmaan toivoo kuolemaani.

Vierailija kirjoitti:

Vanhat haaskat sietävät kuolla yksin. Eivät osaa muuta kuin kitistä ja haukkua. Siksi otinkin äidiltäni hyvissä ajoin pankkikortin pois ettei pääse päsmäröimään 😁

Hyvin teit!

Vierailija kirjoitti:

äitini joka on hoitolaitoksessa sanoo joka kerta minulle, että kyllä sinäkin vanhenet ja kuolet. Varmaan toivoo kuolemaani.

Näin vanhukset aina tekevät.  Toivovat että toiset kuolevat ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äitini joka on hoitolaitoksessa sanoo joka kerta minulle, että kyllä sinäkin vanhenet ja kuolet. Varmaan toivoo kuolemaani.

Näin vanhukset aina tekevät.  Toivovat että toiset kuolevat ensin.

Viiskymppinen vaan ei ymmärrä kun käy kukkoilemassa äidilleen.