Lue keskustelun säännöt.
Miten toimia? 1-vuotias ei anna tehdä mitään muuta kuin pitää sylissä tai muuten viihdyttää.
16.03.2007 |
Esimerkki: Aamutouhujen jälkeen leikin lapsen kanssa puolisen tuntia, syötän lapsen, jonka jälkeen teen itselleni aamupalaa. Kitinä alkaa jo siinä vaiheessa kun otan tarvikkeita jääkaapista. Välillä pidän lasta sylissä samalla, jolloin on tyytyväinen, mutta eihän lasta koko aikaa voi sylissä pitää, kädetkään ei riitä. Aamupalaa syödessäni kitisee, kun ei saa maistaa aamupalaani. Olen yrittänyt syödä itse samalla kun syötän lasta, mutta silloin ei lapsi syö omaa ruokaansa vaan on enemmän kiinnostunut minun syömisestäni...
Kotityöt ei onnistu kun lapsi on hereillä, tosin olen kyllä silti siivoillut, mutta silloin lapsi kitisee ja itkee ja roikkuu lahkeessa. Vietän kyllä paljon aikaa lapsen kanssa, että siitä ei ole kyse etteikö saisi huomiota. Koetan siivotessa vetää hänen huomiotaan siivoamiseen, jos vaikka innostuisi sitä katselemaan tai itsekin tekemään jotain, ja joskus se onnistuu vähäksi aikaa mutta sitten poika taas tahtoisi syliin.
Jos pojan huomio on kiinnittynyt vaikka johonkin leluun niin voin tehdä jotakin muuta, mutta jos hän vain huomaa etten ole ihan vieressä koko ajan seuraa pitämässä niin kitinä alkaa.
Olen kokeillut sellaistakin, että kylmästi vain annan kitistä kun teen esim. aamupalaa ja koitan vaan jutella jotain, mutta ei siinä oikein aamupalakaan maistu kun toinen itkee vieressä. Toki olen myös syönyt poika sylissäni ja katsellut samalla vaikka kirjaa. Siinäkin kyllä kitisee jonkun verran ja heiluttelee käsiään minun aamupalan suuntaan jolloin täytyy varoa ettei kuumat kahvit kaadu pojan päälle... Onkos muilla näin huomionkipeitä ja takertuvaisia lapsia?
Kommentit (8)
se on oma temperamentti-ryhmänsä. Etsipä netistä tietoa sanoilla: fussy baby tai high need baby. Jos kuulostaa tutulta niin meillä on tukiryhmä yahoo-ryhmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva kuulla teiltä, 2 ja 3, että miten toimisitte esim. tuossa tilanteessa. Pitääkö vaan " alistua" siihen, ettei voi edes leipää voidella rauhassa, vai voisiko kokeilla, sopeutuuko poika jos ei otakaan syliin kitinän alkaessa. Kuulostaako julmalta, jos tiskaan ja annan pojan huutaa vieressä enkä reagoi siihen muuten kuin puhumalla? Tosin tuntuu että siitä puhumisestakin itku vain yltyy.....
tai salaperäinen kamalaatikko tai kori, jossa lapsiystävällistä kamaa, ja saa ostettua itsellesi hetken aikaa. Laatikoita on hyvä olla useampia, ja 1 järsittävä kirja pakollinen/laatikko.
Tilanne ei ainakaan toistaiseksi näy olevan muuttumassa mihinkään suuntaan. En pysty myöskään siis hänen hereillä ollessaan tekemään juuri mitään, en syömään, en tekemään ruokaa, en mitään. Se, mikä on mielenkiintoista, on se, että kun lapsi on isänsä kanssa kaksin kotona, tilanne on aivan eri. Isän annetaan tehdä ruokaa ja syödä, jopa välillä tehdä koneella töitä, aivan rauhassa pitkiäkin(?) aikoja. Äidille sitten ollaan niin " vauvaa" ja ei osata ollenkaan leikkiä tai olla yksin tai tulee hillitön itku.
Miten olet sitten käytännössä hoitanut ne askareet, kuten ruoanlaiton? Pakkohan niitä on kuitenkin tehdä. Itse ainakin koen mahdottomaksi tilanteeksi tämän siksi, että en yksinkertaisesti voi jättää kaikkia muita hommia tekemättä, vaikka lapsi kuinka parkuisi ja vonkuisi. Tietysti osittain stressaa myös se, että ei voi mitään omiakaan juttuja tehdä muulloin kuin lapsen ollessa nukkumassa, ja sitten taas jos teen kotityöt lapsen ollessa nukkumassa niin ei jää senkään vertaa sitä omaa aikaa. (Kotityöt kun eivät kuitenkaan ole suurin hupini.) Puhumattakaan siitä, että täytyyhän minunkin keretä syödä, olen sitä paitsi helposti ärtynyt nälkäisenä ja se nyt ei ainakaan edesauta kärsivällisyyttä lapsen kanssa.
Miten sulla siis hoituu nuo jutut, vai oletko vaan suosiolla vaikka syömättä?
Niitä kirjoja ja keksejä on koitettu, mutta niistäkään poika ei ole kauaa kiinnostunut jos huomaa että äiti on kääntänyt huomionsa muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1v. pojan kanssa. Mutta takertuvuus ei ole aivan noin kovaa, vaan osa ajasta menee (" onneksi" ) kiellettyjen paikkojen tutkimiseen ja riehumiseen. Ne muutamat paikat, joihin ei saa mennä, kiinnostavat paljon, ja sitten kamala huuto, jos haen niistä pois. Joskus viihtyy hetken jonkin lelun kanssa, mutta ei kauaa. Lopputulos on sama kuin teillä, eli kotitöiden ja ruoan tekeminen on aivan tosi hankalaa monesti. Se on kyllä aika rasittavaa. Meilläkin äiti on se, jolle vauvaillaan ja takerrutaan. Siivo on kamala ja äidin ruokapuoli mitä sattuu. Oletko kokeillut maissinaksuilla lahjomista? Siis niitä suolattomia maissipötköjä, niillä saan joskus hetken aikaa tehdä joku asia, jos muuten ei onnistu. Sellaisen syömiseen ei tosin kulu kovin kauaa, mutta joskus pienikin hetki on tärkeä...
Käytännössä teen lähes kaikki ruuat valmiiksi nykyisin edellisenä iltana miehenkin ollessa kotona, joten riittää, kun vain lämmittää ne nopeasti. Tämä ottaa välillä suuresti päähän, koska mielelläni söisin itse juuri valmistettua ruokaa lämmitetyn sijaan. Tämä sama koskee myös lapsen ruokia. Aamupuuron keitossa minulla on keittiöjakkara hellan vieressä ja lapsi istuu siinä sylissäni. Siivoukset ym. askareet hoidetaan iltaisin tai viikonloppuisin. (Viime aikoina tosin pesukoneen tyhjennys on onnistunut, kun olen antanut tytön osallistua ja kiskoa pyykkejä koneesta & ojentaa niitä minulle ripustettavaksi kuivamaan.) Ruokailun ajan tyttö istuu sylissä tai joskus omassa tuolissaan pöydän vieressä. Nyt tyttö on alkanut harjoitella itse lusikointia, joten hän viihtyy hetken ajan omassa tuolissaan, jos annan hänelle esim. viiliä kulhoon ja lusikan käteen. Siivo on sen mukainen, mutta saanpa itse ainakin välillä syötyä siinä sivussa.
mulla o ja tää on jo kolmas lapsi, en muista että eka ja toka ois ollu mussa näin kiinni. roikkuu mussa ja kitisee koko ajan, rasittavaa.