Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa esimerkkejä häpeällä kasvattamisesta!
18.04.2025 |
Tulee mieleen esim. klassinen "mitä ne naapuritkin ajattelee". Muita?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä mantrat: Ei susta ole mihinkään, katso itseäsi peilistä, sä tuut tekemään itsemurhan ennen 27 ikävuotta, sä voit muuttaa sitten sen ystäväsi luo, laitetaan sut lastenkotiin, mä tuun tekemään itsemurhan sun takia, eikö se ole turhaa, että opiskelet, jos et osaa sitä ja sitä, kyllä mulla on oikeus tietää mitä sä tienaat kun olen sinun vanhempi.
Olen perheen ainoa lapsi, joka on ns. elämässä pärjännyt. Ehkä syynä se, että olin vanhin ja pääsin ajoissa pakoon hullujenhuoneelta eli lapsuudenkodistani. Ja vietin myös nuorena paljon aikaa sukulaisilla.
Jotain epävarmuutta ja omaa rankkaa taustaa nämä kasvatusmetodit ilmensi.
Päätä, olitko ainoa vai vanhin lapsi.
Ainoa, joka on pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minua aikuistakin hävettää, jos vaikka sanoin vahingossa jotain hölmöä. Pitäisikö tämä häpeän tunne kitkeä kokonaan pois vai miksi häpeä on pahasta? En tajua.
Kyllä huonoa käytöstä on syytä hävetä ja lapselle se pitää opettaa mikä on oikein ja mikä väärin. Useinpia lapsia hävettää kun, kun asiaan puututaan tiukasti. Valitettavasti on ns kaverivanhempia, jotka sallivat kaiken esim koulussa voi tehdä mitä vain eikä vanhemmat kyseenalaista eikä puutu.
Ns häpeäkasvatus minunkin lapsuudessa oli arkipäivää. Vanhempien omia lapsuudessa oppimia, naurettavia oletuksia jaeltiin. Minulle hoettiin sitä "mitä naapuritkin ajattelee" ihan tavallisista asioista. Piti hävetä omaa olemassa oloa. Lapset eivät saaneet näkyä eikä kuulua. Vanhemmat itse eivät hävenneet esim jatkuvaa tupakointia, alkoholin käyttöään ja siitä seuranneita riitoja, jotka kyllä kuului naapureille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa uhataan lapsia huonolla tuntimerkinnällä (=vanhemmille kertomisella) jos eivät ole kunnolla.
Tää on esimerkki terveen häpeän opettamisesta. On ihan ok kokea häpeää jos tekee muille ikävästi. Nykyään tuntuu ettei lapsi saisi kokea mitään häpeää. Lopputulos on sitten se että mikään pöljäily ei tunnu missään.
Toisaalta jos häpeä on ok, niin miksei oppilaita sitten seisoteta nurkassa niin kuin 70-luvulla tehtiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa uhataan lapsia huonolla tuntimerkinnällä (=vanhemmille kertomisella) jos eivät ole kunnolla.
Tää on esimerkki terveen häpeän opettamisesta. On ihan ok kokea häpeää jos tekee muille ikävästi. Nykyään tuntuu ettei lapsi saisi kokea mitään häpeää. Lopputulos on sitten se että mikään pöljäily ei tunnu missään.
Toisaalta jos häpeä on ok, niin miksei oppilaita sitten seisoteta nurkassa niin kuin 70-luvulla tehtiin?
Kun lapsille ei saa aiheuttaa pahaa mieltä. Meidän luokalla näistä nurkista seisosetuista uusi syyn siihen vain 1% muut oppivat kerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedän soveltuuko tämä tähän kategoriaan, seurasin vaan vierestä, kun oltiin lähdössä kaupungille yhdessä tutun ja sen lapsen kanssa ja lapsi 8 v. kielloista huolimatta meni ennen lähtöä vielä takapihalle hyppimään ja sai siistit vaatteensa ihan kuraan. Vaihdettiin toisen vaatteet, mutta äitinsä sanoi sitten, että nyt laitat kurahousut (sinne kaupungille, jossa kadut kuivat) koska et osaa olla sotkematta. Ja minusta tuntui että varmasti äiti tiesi ja näki, että lasta nolottaa kulkea kurahousuissa siellä kaupungilla, eli oli tavallaan häpeärangaistus siitä, kun ei totellut. Vai mitä mieltä olette?
Mun korviin ei kuulosta häpeärangaistukselta, vaan normaalilta sääntöjen ja syy/seuraussuhteiden opettelulta, jos ajat et ota, jos otat et aja. Kaupunkivaatteissa voi mennä ulos, jos ei mene lätäköihin pomppimaan. Jos menee lätäköihin pomppimaan, silloin ei pueta kaupunkivaatteita.
Tullaan koputtamatta nuoren huoneen ovelle ja katsotaan ivallisesti kun nuori peilaillee peliinsä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haukutaan nuorta muille esim. sanomalla, että hän on kuin kukko tunkiolla. Nuoren kuullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti sanoo pienelle lapselle että vanhemmat eroaa koska olet niin vaikea.
Pakotetaan nuori menemään jonkun vanhemman mielestä sopivan puolisoehdokkaat kanssa discoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin perhepäivähoitajalla joka laittoi aina nurkkaan seisomaan rangaistuksena. Se oli kuin häpeärangaistus Käytännössä minulle oli joskus epäselvää mitä tein väärinkään. Häpesin vain. Muut käveli ohi. Tuo oli todella inhoittava kasvatusmetodi ja keskustelu lapsen kanssa on paljon rakentavampaa kuin tuo. Opettaa lapselle missä hän toimi väärin
Meillä äiti kertoi lasten mokat ja epäonnistumiset vieraille tarkoituksena saada meidät oppimaan niin ettemme jatkossa tekisi virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naljaillaan tuttaville, että se nyt on aina tommoinen ja tekee aina niin ja näin.
Ensin nuorta haukutaan kotona ja sen jälkeen nuorta kehutaan jollekin hyvää päivää tuttavalle ivallisesti maasta taivaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huonoa käytöstä on syytä hävetä ja lapselle se pitää opettaa mikä on oikein ja mikä väärin. Useinpia lapsia hävettää kun, kun asiaan puututaan tiukasti. Valitettavasti on ns kaverivanhempia, jotka sallivat kaiken esim koulussa voi tehdä mitä vain eikä vanhemmat kyseenalaista eikä puutu.
Ns häpeäkasvatus minunkin lapsuudessa oli arkipäivää. Vanhempien omia lapsuudessa oppimia, naurettavia oletuksia jaeltiin. Minulle hoettiin sitä "mitä naapuritkin ajattelee" ihan tavallisista asioista. Piti hävetä omaa olemassa oloa. Lapset eivät saaneet näkyä eikä kuulua. Vanhemmat itse eivät hävenneet esim jatkuvaa tupakointia, alkoholin käyttöään ja siitä seuranneita riitoja, jotka kyllä kuului naapureille.
Juuri tämän muistan itsekin lapsuudesta "mitä joku ajattelee kun teet noin, ole hiljaa, ole näkymätön".
Minusta kasvoi tuolla kasvatuksella epävarma ihminen joka ei uskalla nykyäänkään sanoa asioita ääneen ja pelkää näkyä ja kuulua. Olen aina ollut oman pään vanki, ylianalysoija, hyvin oikeudentuntoinen kaikessa, aina varpaillani teinkö jotain väärää. Kireä ja lukossa. Kannan aina voimakasta häpeää koska tiedän olevani liikaa. Se voi olla joko jonkinsortin autismi jossa on tullut huonoja kokemuksia mitä itselläni epäilen tai häpeällä kasvattaminen
Tuota mitä naapuritkin ajattelee kuuli kyllä koko lapsuuden. Erotessani pitkäaikaisesta suhteesta äiti tokaisi että mitähän ex:n vanhemmat ajattelevat. Se oli se suurin murhe siinä kohtaa. Huoh. Mutta tuosta lapsuudenkodista olen ainakin sen oppinut, etten välitä enää pätkääkään mitä muut ajattelevat. Sitä tuli kuultua ihan riittävästi aikanaan.
Jos on tehnyt jotain hävettävää, niin siitä muistutetaan koko loppu elämän ajan. Julkisestikin.
Pienenä sanottiin aina, että kaikki nauraa sulle, jos halusi tehdä jotain omalla tavalla.
Tää on esimerkki terveen häpeän opettamisesta. On ihan ok kokea häpeää jos tekee muille ikävästi. Nykyään tuntuu ettei lapsi saisi kokea mitään häpeää. Lopputulos on sitten se että mikään pöljäily ei tunnu missään.