Kertokaa esimerkkejä häpeällä kasvattamisesta!

Ei saa itkeä, pitää olla reipas. Ei saa lukea, pitää pelata palloa ulkona. Älä leiki tyttöjen kanssa, se on noloa. Armeijassa sitten kasvaa mieheksi.

Äitini kasvatusmetodit, hän oli paradoksaalisesti vannoutunut feministi: edes urossorsia ei saanut syöttää - olivat " ahneita paskoja", kuten kaikki urokset.

Huonosta käytöksestä pitää tulla seuraus lapselle ja sen pitääkin olla noloa.

Sen sijaan ns entisaikainen häpeäkasvatus oli sitä, että hävetä piti ilman syytäkään. Vanhemmat kertoi lapselle, että aina saa hävetä vaikka lapsi ei ollut mitään tehnytkään. Juhliin jos mentiin niin muistutettiin että ei sitten tehdä mitään mitä saa hävetä. Jos jutteli "väärille" ihmisille niin siitäkin sai kuulla sitten, että aina saa hävetä, kun tuollaista tekee. Nämä hävettävä asiat oli vanhempien omassa päässä. Ihan järjettömiä asioita, joita piti hävetä. 

Vierailija kirjoitti:

Koulussa uhataan lapsia huonolla tuntimerkinnällä (=vanhemmille kertomisella) jos eivät ole kunnolla.

Eihän toi ole häpeällä kasvattamista. Tuossahan lapsi itse tekee valinnan, omasta itsestä kiinni eli tuleeko se merkintä vai ei. Eikä se merkintäkään ole häpeällä kasvattamista, sen merkinnän näkee vanhemmat. Se ei ole julkinen nolaus, vaan sen näkee vanhemmat, jotka on nähneet sun paljaan pyllynkin. 

Ostin kerran housut ja huomasin, kotona, että lahkeen toinen sauma oli melkosen vinossa. No vanhempi sattu just sillon tulemaan paikalle ja sano, että saumathan on aivan vinossa!  Ei puhettakaan, että olisi neuvonut ujoa ja epävarmaa nuorta kauppaan vaihtamaan housut. Housuja pidettiin sitten ja samalla hävittiin sitä vinoa saumaa.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa uhataan lapsia huonolla tuntimerkinnällä (=vanhemmille kertomisella) jos eivät ole kunnolla.

Tuossa on pointtina pysäyttää miettimään tekojen seurauksia. Ei ole häpeästä kyse, sillä Wilma näkyy vain huoltajille - ei koko kylälle. Huoltajilla on oikeus tietää, miten lapsi koulussa käyttäytyy. Toinen asia on myös se, että kirjataan asioita ylös, jos myöhemmin tulee tarpeeseen selvittää tilanteita.

Terv. opettaja

Kiinnostaisi, mistä päin Suomea te häpeällä kasvatetut olette? Onko häpeäkasvatus jossain päin yleisempää kuin toisaalla? 

Olen välillä takaisin kotipaikkakunnalla, hoitamassa vanhempani asioita. Viranomaiset ja terveydenhuolto, no niissä näyttäisi olevan työntekijöitä, jotka häpäisevät ja pelottelevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mantrat: Ei susta ole mihinkään, katso itseäsi peilistä, sä tuut tekemään itsemurhan ennen 27 ikävuotta, sä voit muuttaa sitten sen ystäväsi luo, laitetaan sut lastenkotiin, mä tuun tekemään itsemurhan sun takia, eikö se ole turhaa, että opiskelet, jos et osaa sitä ja sitä, kyllä mulla on oikeus tietää mitä sä tienaat kun olen sinun vanhempi.

Olen perheen ainoa lapsi, joka on ns. elämässä pärjännyt. Ehkä syynä se, että olin vanhin ja pääsin ajoissa pakoon hullujenhuoneelta eli lapsuudenkodistani. Ja vietin myös nuorena paljon aikaa sukulaisilla. 

Jotain epävarmuutta ja omaa rankkaa taustaa nämä kasvatusmetodit ilmensi.

Päätä, olitko ainoa vai vanhin lapsi.

Entäpäs jos lukisit viestin uudelleen monta kertaa ja harjoitteluistaan luetun ymmärtämistä

Vierailija kirjoitti:

Olin perhepäivähoitajalla joka laittoi aina nurkkaan seisomaan rangaistuksena. Se oli kuin häpeärangaistus Käytännössä minulle oli joskus epäselvää mitä tein väärinkään. Häpesin vain. Muut käveli ohi. Tuo oli todella inhoittava kasvatusmetodi ja keskustelu lapsen kanssa on paljon rakentavampaa kuin tuo. Opettaa lapselle missä hän toimi väärin 

Nykyään uskotaan keskusteluun kasvatusmetodina. Siinä on tosin vaan se paha puute, että lapsen on tosi helppo olla välittämättä siitä mitä hänen kanssa on keskusteltu, kun kielletystä tekemisestä ei seuraa muuta kuin vaan lisää keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa uhataan lapsia huonolla tuntimerkinnällä (=vanhemmille kertomisella) jos eivät ole kunnolla.

Tuossa on pointtina pysäyttää miettimään tekojen seurauksia. Ei ole häpeästä kyse, sillä Wilma näkyy vain huoltajille - ei koko kylälle. Huoltajilla on oikeus tietää, miten lapsi koulussa käyttäytyy. Toinen asia on myös se, että kirjataan asioita ylös, jos myöhemmin tulee tarpeeseen selvittää tilanteita.

Terv. opettaja

En usko että olet opettaja, jos et tiedä sitä, että lapsi häpeää jos vanhemmille kerrotaan hänen huonosta käytöksestään koulussa.

Meillä oli nolaaminen ihan arkipäivää kasvatuskeinona. Minut laitettiin vielä teininäkin olohuoneen nurkkaan seisomaan rangaistukseksi milloin mistäkin ja varsinkin silloin jos meillä oli vieraita. Myös remmiä annettiin ja yleensä niin että paikalla oli muita jotta oppi menisi varmasti perille. Uskoin koko lapsuuteni näiden sadististen kasvatusmetodien takia että vanhempani vihaavat minua, eihän kukaan lastaanrakastava ihminen häpäise lasta tahallaan.

N42

Kuinka häpeäkasvatusta tämä mielestänne oli Olen nyt 40v ja ainakin 10-12-vuotiaana muistan, että tällaista oli. Ensin juteltiin äidin kanssa, varmaan aika samaan tyyliin fiksusti kuin nykyäänkin suositellaan. Mutta sen jälkeen piti itse mennä kertomaan isälle, mitä olin tehnyt, ja piti vielä itse sanoa se, että tarvitsen selkäsaunan. Sitten isä haki vyön ja hoiti asian, mutta muistan, että itsestään kanteleminen ääni väristen ja vatsanpohjaa vihloen oli aika kova paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nolot vaivat ja sanomiset piti aina kertoa ulkopuolisille. Erityisen noloa oli, kun äiti kertoi virtsatietulehduksistani kaikille ollessani jo 16v. Kaikki tietysti olettivat sen johtuneen seksistä, vaikken tuohon aikaan sitä vielä harrastanut. Ihan muutama viikko sitten oma äitini vittuili minun olevan angstaava teini ihmisten ilmoilla, vaikka olen parikymppinen nainen ja olin kiireinen puhelimessa ja ihan nätisti mutta napakasti sanoin että pitää nyt vastata tähän puheluun. Lapsena kaiveltiin noloja videoita ja kuvia kaikkien näytettäväksi. Haukuttiin siaksi ja kauhisteltiin lihomista ja painonvaihteluita, on syytetty nistiksi silloin harvoin kun on erehtynyt tunteitaan näyttämään avoimesti, sitähän ei muut tee kuin huumeongelmaiset. Minua sattuu eniten, että minua vertaillaan sairaisiin sukulaisiin ja tuttuihin, vaikka olen aivan normaali keskituloinen työssäkäyvä ja opiskeleva nuori. Ikäisekseni

Ovat kuitenki Isä ja Äiti. Ainoat sellaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli nolaaminen ihan arkipäivää kasvatuskeinona. Minut laitettiin vielä teininäkin olohuoneen nurkkaan seisomaan rangaistukseksi milloin mistäkin ja varsinkin silloin jos meillä oli vieraita. Myös remmiä annettiin ja yleensä niin että paikalla oli muita jotta oppi menisi varmasti perille. Uskoin koko lapsuuteni näiden sadististen kasvatusmetodien takia että vanhempani vihaavat minua, eihän kukaan lastaanrakastava ihminen häpäise lasta tahallaan.

N42

Julkinen kuritus ei taatusti ole ollut yleistä ja todella vaikuttaa sairaalta! Joku uskonlahkosekoiluko kyseessä?

Hyi, häpeä!

Ovat kuitenki Isä ja Äiti. Ainoat sellaiset. 

Niin, entä sitten? En ymmärrä kommenttiasi.

eri

Häpeäkasvatus kulkee suvuissa. Esim. äidin puolen suvussa sukujuhlissa vanhimmilla naisilla on oikein oikeus saattaa nuoremmat naiset naurunalaiseksi. Kesken kaiken joku sanoo, että onks toi Leena nyt vähän lihonut :( ja kaikki kääntyy katsomaan. Tai Maijalla on ollut vähän huonoa tuuria noitten miesten kanssa, että onko jo uusi katsottuna. Hehheh.

Vierailija kirjoitti:

Häpeäkasvatus kulkee suvuissa. Esim. äidin puolen suvussa sukujuhlissa vanhimmilla naisilla on oikein oikeus saattaa nuoremmat naiset naurunalaiseksi. Kesken kaiken joku sanoo, että onks toi Leena nyt vähän lihonut :( ja kaikki kääntyy katsomaan. Tai Maijalla on ollut vähän huonoa tuuria noitten miesten kanssa, että onko jo uusi katsottuna. Hehheh.

Ei tuo ole häpeäkasvatusta. On vain todella huonoa käytöstä ja halutaan nolata.