Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä katkenneet välit lapsettomiin, kun olette itse saaneet lapsia?
17.04.2025 |
Mua pelottaa, että yhteydenpito tulee jäämään lapsettoman kaverini kanssa, kun saamme toisen lapsen. Yhden lapsen kanssa on ollut jo haastavaa kaverin kanssa tavata, kun hän haluaisi aina tavata ilman lasta, käydä vanhaan tapaan tapahtumissa ym. Mun miehen yksi lapseton pariskunta ei enää tule koskaan käymään jostain syystä.
Toki lapset on meille tärkeintä ikinä, enkä harmittele suuremmin kaveruuden loppumista, jos he eivät lasten seurassa viihdy, niin ei sitten.
Millaisia kokemuksia teillä on kaverisuhteiden muuttumisessa, kun olette saaneet lapsia?
Kommentit (30)
En pidä lapsista enkä jaksa kuunnella niihin liittyviä juttuja, joten erkaantuminen lisääntyneiden tuttavien kanssa tapahtui aika luonnostaan. Onneksi ne kaikista läheisimmät ystävät ovat kuitenkin myös lapsettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne lapsettomat ottaa etäisyyttä.
Minun lapsettomat kaverini sanoivat jo raskausaikanani, etteivät sitten suostu lapsenlikoiksi. Olin tyrmistynyt. Siinä tilanteessa ei todellakaan mikään lapsenlikka ollut ajatuksissani. Kaiken lisäksi lapsen yksi isovanhempi sanoi suoraan, ettei lasta saa tuoda heille. Lopputulos oli se, ettemme pystyneet käymään sukuaterioilla, koska emme tunteneet ketään lapsirakasta ihmistä, joka olisi voinut pitää aterian ajan huolta lapsestamme.
Monesti ihmisillä unohtuu sellainen asia, että lapsiperheelliset voivat olla käytännöllisesti katsottuna oman apunsa varassa jos ei ole niitä sukulaisia, jotka hyväksyisivät pienen lapsen kattonsa alle. Kaveritkin voivat kategorisesti kieltäytyä lapsen näkemisestä. Kaverit eivät ymmärrä välttämättä sitäkään, ettei pienen lapsen vanhempi voi olla yökausia pois lapsensa luota. Suositus on, että lähivanhempi voi olla lapsesta erossa tunnin per lapsen elinkuukausi. Se tarkoittaa sitä, että kaksivuotias kestää vuorokauden mittaisen eron vanhemmastaan kärsimättä kohtuuttomasti psyykkisesti.
Itse olen lapseton, välini lapsellisiin ystäviin eivät katkenneet lasten saantiin. Tapaamiset toki harvenivat ja muuttivat vähän muotoaan pikkulapsivuosiksi. Parin ystävän lapselle olen kummi ja näiden kummilapsi perheiden elämässä tietenkin olin enemmän mukana.
Luonnollisesti lapselliset yleensä viihtyvät enemmän muiden lapsellisten seurassa. Yhteinen elämäntilanne tietenkin yhdistää ja lapsillakin on seuraa toisistaan, kun perheet tapaavat keskenään.
Nykyisin, kun ollaan jo vähän kypsemmässä iässä ja ystävien lapset alkavat kaikki olla jo nuoria aikuisia, joilla on omat menonsa ja omat elämänsä, tavataan taas entiseen malliin. Ei se ystävyys siis mihinkään kadonnut, mutta tottakai erilainen elämäntilanne aina jossainmäärin vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne lapsettomat ottaa etäisyyttä.
Minun lapsettomat kaverini sanoivat jo raskausaikanani, etteivät sitten suostu lapsenlikoiksi. Olin tyrmistynyt. Siinä tilanteessa ei todellakaan mikään lapsenlikka ollut ajatuksissani. Kaiken lisäksi lapsen yksi isovanhempi sanoi suoraan, ettei lasta saa tuoda heille. Lopputulos oli se, ettemme pystyneet käymään sukuaterioilla, koska emme tunteneet ketään lapsirakasta ihmistä, joka olisi voinut pitää aterian ajan huolta lapsestamme.
Monesti ihmisillä unohtuu sellainen asia, että lapsiperheelliset voivat olla käytännöllisesti katsottuna oman apunsa varassa jos ei ole niitä sukulaisia, jotka hyväksyisivät pienen lapsen kattonsa alle. Kaveritkin voivat kategorisesti kieltäytyä lapsen näkemisestä. Kaverit eivät ymmärrä välttämättä sitäkään, ettei pienen lapsen vanhempi voi olla yökausia pois lapsensa luota. S
Kaverit olivat reiluja koska kertoivat etteivät voi kantaa vastuuta sinun valinnoistasi. Eivät hekään dumppaa omia vastuita sinulle, jos ovat oikeita kavereita. He eivät katkaisseet kaveruutta vaan asettivat terveet rajat.
Jos hankkii lapset, ei voi olettaa että muut niitä hoitaa. Ei niitä tiputella tuosta vaan isovanhempien oven taakse jne. Muillakin ihmisillä on oma elämä. Lapsenvahteja kyllä saa ja ne ovat lapsirakkaita. Mutta sinä luultavasti etsit maksutonta lapsenvahtia sukulaisten/kavereiden keskuudesta. Ei kannata olla yllättynyt jos siihen rooliin ei haluta. "Lapsirakas" on tässä tarinassa oletettavasti siis kiertoilmaus ilmaiselle lapsenlikalle.
Vierailija kirjoitti:
Yhdelle lapsettomalle kaverille en enää jaksanut soittaa, kun hän aina taivasteli veljensä lastenkasvatustapoja. Ihan tavallisia tapoja ja välttämättömiä. Lapseton kaveri ei vain tajunnut.
Eihän se oikein ole, jos toinen vain arvostelee. Eikä sekään - lapseton ei voi sanoa mitään, kun ei ole itsellä lapsia- Sama länkytys jokaisen suusta. Älä puhu kun et tiedä mistään mitään! Ei sul oo lapsia. Meillähän ei ole aivoja. Emme voi kuvitella miten tekisin, jos olisi lapsia. Voin kuvitella monen duunin ongelmat vaikka teen muuta. Eli ette itse osaa ajatella kuin omaa napaa ne. Sitten jankkaatte kuinka lapsettomat ovat itsekkäitä.
Vieläkö Loimaalla kivitetään lapsettomat? Eli joka neljäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on katkennut välit ihmisiin, kun ovat lisääntyneet. Ovat muuttuneet niin tylsiksi, että ei enää kiinnosta nähdä heitä. Kaikki pyöri vain niiden kakaroiden ympärillä ja pahimmillaan niitä raahattiin joka tapaamisiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton 39v. Ei minua lapset haittaa. Nautin useimpien seurasta. Kyllä ne on perheelliset jotka eivät ole enää seuraani kelpuuttaneet. Tosin suurin osa puhuu vain miehestä ja lapsistaan, niin yritä nyt siinä sanoo. Voitasko välillä puhua muustakin. Eivät välitä pätkääkään ja ovat useimmat olevinaan parempia, kun ovat perheellisiä. Todella säälittävää ja surullista.
Tuon saman minäkin olen kokenut, että kokevat olevansa parempia sen jälkeen, kun ovat hankkineet lapsia. Jalat ovat lähteneet maan pinnalta vaikka ennen ovat olleet ihan järkeviä. Minun elämäni lapsettomana tarkoittaa heidän mielestään sitä, että minulta puuttuu jotakin. Tosi outo ajatusmalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on katkennut välit ihmisiin, kun ovat lisääntyneet. Ovat muuttuneet niin tylsiksi, että ei enää kiinnosta nähdä heitä. Kaikki pyöri vain niiden kakaroiden ympärillä ja pahimmillaan niitä raahattiin joka tapaamisiin mukaan.
Ja sitten pitää katsella tunti kaverin lapsen kuolaamista ja jokeltelua. Kunnes tulee kiukku ja alkaa karsea huuto ja paskanhajukin alkaa leijailla jossain vaiheessa. Hyi.
Liittyy aiheeseen: Joskus vanhemmat valittavat että lapsettomat/lapsivapaat eivät voi koskaan ymmärtää mitä vanhemmuus on koska heillä ei ole lapsia.
Tämä on niin naurettavan typerä argumentti.
Ei tarvitse olla helikopterilentäjä tietääkseen että jos helikopteri tippuu, käy huonosti. Ei tarvitse olla kokki tietääkseen, miltä hyvä ruoka maistuu. Sama pätee vanhemmuuteen. Ei omia lapsia tarvitse olla tietääkseen että vanhemmuus on stressaavaa, kuluttavaa, rahallisesti kallista, aikaa vievää, jne.
Riittää että katsoo ympärilleen ja tekee havaintoja.
Ps. Muistakaa ehkäisy.
Velana oma koti ei sovellu lapsille koska on herkästi ja kalliita hajoavia esineitä. En ota riskiä että ne menee rikki. Lisäksi olen kiinnostunut aikuisesten jutuista enkä lapsen asioista vatvomisesta. Sen vuoksi on vaikea kokea yhteyttä vanhemmaksi tulleisiin jotka eivät muusta puhukaan. Lisäksi en halua olla ilmainen lapsenvahti jos menen heille kylään. Kyseinen temppu on aika yleinen maailmassa että dumpataan lapsen hoito vieraalle boka tule kylään enkä halua sitä riskiä. Eli sen verran pitää aikuisten osata järjestellä että hankkivat oikean lapsenvahdin.
Oma havainto on että kaverisuhteet menee aina poikki vanhemmaksi tulleiden toinesta koska he passivoituvat ja kaverisuhteen ylläpitovastuu on lapsettomalla/velalla. Se käy äkkiä raskaaksi.