Cairnterrieri? Kokemuksia, millainen luonne? Uros vai naaras?
Koirakuume, cairn suunnitteilla. Millainen rotu on?
Ovatko kuinka ärhäköitä? Kumpi parempi, uros vai naaraskoira?
Kommentit (38)
On kokemusta, aivan ihana rotu! Meillä oli narttu, oikein ystävällinen luonteeltaan ja kaikinpuolin helppo koira.
Mikä on maailman nopein terrieri?
???
Keöörrrrrrrn.
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta, aivan ihana rotu! Meillä oli narttu, oikein ystävällinen luonteeltaan ja kaikinpuolin helppo koira.
Urospentua suunnitellaan. Meillä oli aiemin narttu westie. Roduissa ei lienee hirmuisia eroja?
Temperamenttisia ja ihania, luonnetta ja huumorintajua löytyy :)
-ap
Älä tue pentutehtailua.
Ota ennemmin koira, jolla ei ole kotia.
Adopt don't shop.
Vierailija kirjoitti:
Älä tue pentutehtailua.
Ota ennemmin koira, jolla ei ole kotia.
Adopt don't shop.
Vastuullinen kasvattaja ei ole mitään pentutehtailua
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta, aivan ihana rotu! Meillä oli narttu, oikein ystävällinen luonteeltaan ja kaikinpuolin helppo koira.
Urospentua suunnitellaan. Meillä oli aiemin narttu westie. Roduissa ei lienee hirmuisia eroja?
Temperamenttisia ja ihania, luonnetta ja huumorintajua löytyy :)
-ap
Mulla oli kaksi urosta. Iso ego pienessä paketissa. Olivat muuten hyvin eri luoteisia, mutta niin rakkaita ja uskollisia perheenjäseniä.
Tunnen muutamia narttuja. Eivät ole kovinkaan koirasosiaalisia vieraille koirille. Rähjäämistä esiintyy. Terrieri pienellä ärrieri-mausteella.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia narttuja. Eivät ole kovinkaan koirasosiaalisia vieraille koirille. Rähjäämistä esiintyy. Terrieri pienellä ärrieri-mausteella.
Aikanaan opin tuntemaan kasvattajia, kun omaa cairnia käytin näyttelyissä kasvattajan pyynnöstä. Osa kasvattajista oli tosi vastuullisia, jolloin koiran ulkonäön lisäksi jalostuksessa vähintään yhtä tärkeää oli terveys ja luonne. Sitten oli niitä, joille merkkasi vain lähinnä ulkonäkö.
Vastuullinen kasvattaja haastattelee ostajan huolellisesti, mutta vähintään yhtä tarkasti ostajan kannattaa perehtyä kasvattajaan. Suosittelen käymään katsomassa kasvattajia ja muita cairnharrastajia koiranäyttelyissä.
Meillä oli Cairnterrieri-uros, joka hankittiin vastuulliselta kasvattajalta, joka perheemmekin haastatteli ennen kuin suostui pennun meille myymään. Lisäksi piti huolta jälkeläisten terveydestä tuomalla uutta verta Skotlannin hankinnoillaan, eikä ollut mikään pentutehtailija. Pentu tuli meille siinä vaiheessa, kun pojat olivat alakouluikäisiä ja pystyivät sitä ulkoiluttamaan. Mitään ahdistusta ei pennulla ollut, vaan se heti kotiutui poikiemme kaveriksi.
Koiramme oli kaikille ystävällinen, ainostaan toiselle aggressiiviselle urokselle saattoi murahtaa. Erityisesti tykkäsi lasten kanssa leikkiä kaikenlaista, vieraidenkin. Pallohullu, tykkäsi mukana olla lasten pallotteluissa ja itsekseenkin leikkiä. Jaksava, oman pitkän lenkin jälkeen saattoi vielä naapurin ammattiurheilijan kanssa lähteä kympin nopeatempoiselle juoksulenkille - eikä ollut moksiskaan. Tykkäsi käydä uimassa - ja saunoikin mökillä poikien kaverina!
Hauskana erityispiirteenä oli herkkusuisuus:) Mitkään nappulat eivät kelvanneet lukuisista yrityksistä huolimatta ja ainoastaan yksi purkkiruoka! Arvosti ihan ihmisten tapaan hyviä ruokia, vaikka meksikolaista, eikä koskaan ahminut vaan rauhallisesti nautiskellen söi ruokansa. Ja söi vain sen verran kuin tarvitsi, vaikka pesuvadillinen olisi ollut tarjolla. Ei siis ollut mitään lihomisongelmia. Mitkään kevytjuustot eivät kelvanneet herkkupaloiksi, piti mieluiten olla mustaleimaista. Samoin kun joskus harvoin tarjottiin pala suklaata, niin piti olla Fazerin Sinistä, Maraboun tarjoaminen aiheutti vain tuhahtelua:)
Koiramme eli terveenä 16,5 vuoden taipaleen, ainoastaan loppuvaiheessa oli ongelmia. Eläinlääkärillä käyntejä oli rokotusten lisäksi vain ehkä neljä esim. kurkkukipujen vuoksi. Ei koskaan räksyttänyt, kuulin haukkumista vain muutaman kerran jossain erityistilanteessa. Katseli muita räksyttäjiä vähän alta kulmien ja halveksuen. Metsästysviettiä oli ja joskus karkasi naapurin ajokoiranartun kanssa jänisjahtiin:) Oravat kiinnostivat, linnut eivät yhtään. Utelias ja viisas, tunsi kymmeniä eri sanoja. Meillä ei koskaan mitään nappuloita tai herkkupaloja käytetty ei tarvinnut jonkun toiminnan saamiseksi, ihan normaali ystävällinen puhe tai kielto riitti. Jotenkin huvittaa, että koirille pitää jatkuvasti taskusta kaivella nappuloita palkitsemiseen. Meillä ei todellakaan koskaan!
Jos pitäisi vielä koira hankkia, niin ehdottomasti Cairn-terrieri!
Tämä vielä: paksu turkki pitää itse opetella kesäksi nyppimään tai sitten käyttää osaavalla koirahoitajalla. Karvoja ei muuten paljoa siivottavaksi kerry.
Cairn? Onko tuo suomeksi sitten kummeliterrieri?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on maailman nopein terrieri?
???
Keöörrrrrrrn.
Onko sillä liekkipipo päässä ja "nopeet" halvat aurinkolasit ympäri vuorokauden?
Vierailija kirjoitti:
Cairn? Onko tuo suomeksi sitten kummeliterrieri?
Cairn tarkoittaa joksikin merkiksi kasattua kivirykelmää Skotlannissa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vielä: paksu turkki pitää itse opetella kesäksi nyppimään tai sitten käyttää osaavalla koirahoitajalla. Karvoja ei muuten paljoa siivottavaksi kerry.
Kesäksi vaan. Eikö tarvitse nyppiä ympäri vuoden vai kasvaako karva niin hitaasti? Mulla on terrieri, mutta vien nypittäväksi kolmen kuukauden välein, että pysyy siistinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vielä: paksu turkki pitää itse opetella kesäksi nyppimään tai sitten käyttää osaavalla koirahoitajalla. Karvoja ei muuten paljoa siivottavaksi kerry.
Kesäksi vaan. Eikö tarvitse nyppiä ympäri vuoden vai kasvaako karva niin hitaasti? Mulla on terrieri, mutta vien nypittäväksi kolmen kuukauden välein, että pysyy siistinä.
Tätä en muista, kun vaimo hoiti nyppimisen. Varmaan välillä siistittiin, mutta talven ajan annettiin turkin olevan pidempi, kun koira tykkäsi olla pihalla kovallakin pakkasella.
Hauskoja ovat kaikki kolme, jotka tiedän. Ihmisystävällisiä ja touhukkaita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli Cairnterrieri-uros, joka hankittiin vastuulliselta kasvattajalta, joka perheemmekin haastatteli ennen kuin suostui pennun meille myymään. Lisäksi piti huolta jälkeläisten terveydestä tuomalla uutta verta Skotlannin hankinnoillaan, eikä ollut mikään pentutehtailija. Pentu tuli meille siinä vaiheessa, kun pojat olivat alakouluikäisiä ja pystyivät sitä ulkoiluttamaan. Mitään ahdistusta ei pennulla ollut, vaan se heti kotiutui poikiemme kaveriksi.
Koiramme oli kaikille ystävällinen, ainostaan toiselle aggressiiviselle urokselle saattoi murahtaa. Erityisesti tykkäsi lasten kanssa leikkiä kaikenlaista, vieraidenkin. Pallohullu, tykkäsi mukana olla lasten pallotteluissa ja itsekseenkin leikkiä. Jaksava, oman pitkän lenkin jälkeen saattoi vielä naapurin ammattiurheilijan kanssa lähteä kympin nopeatempoiselle juoksulenkille - eikä ollut moksiskaan. Tykkäsi käydä uimassa - ja saunoikin mökillä poikien kaverina!
Juuri tällaisia olivat meilläkin
Tiedän kaksi, kannattaa ainakin kouluttaa hyvin. Ärhäköitä ja hyvin reviiritietoisia. Itse en ottaisi. Nartuista en tiedä ovatko sopuisampia.
???