Kun olit kiusattu, hylkäsikö kukaan kaverisi sua sen pelossa et joutuis ite kiusatuks?

Joka päivä. Oltiin esikoulussa samalla luokalla ja iltapäivisin sitten samassa hoitopaikassa.Esikoulusssa ei tuntunut mua ja jopa osallistui kiusaamiseen, hoidossa hakeutui aina mun seuraan.

Mua ei ole koskaan kukaan puolustanut. 

Joo, koulussa hylkäsivät . Vapaalla sitten seura kelpasikin, mutta koulussa ei kehdattu näyttää että ollaan kavereita. Eihän ne mitään kavereita ollutkaan, mutta niin sitä vaan tyytyi edes tuohon että vapaalla joku haluaa nähdä.

En heidän peloistaan tiedä, mutta eipä niistä "kavereista" apua ollut niin olen oikein mainiosti pärjännyt yksin siitä lähtien.

Yksikin entinen kaveri muuttui sellaiseksi porukassa taustanaurajaksi siinä vaiheessa kun minua alettiin kiusaamaan.

Se on jännä juttu miten jotkut asiat, toisten eleet ja ilmeet on jääneet mieleen vaikka tapahtumista on jo 30 vuotta.

M42

Ei, kun mun ystävät oli myös kiusattuja. Lisää ystäviä ei sitten tietenkään tullut, ja muut muutenkin vältteli tai katseli nenänvartta pitkin. Opiskelemaan muutin monen sadan kilometrin päähän, enkä enää palannut kotikaupunkiini asumaan. Ikinä en edes harkinnut sitä. Kyllähän sen tietyn stigman sai kouluvuosistaan sai, joten parempi oli karistaa sen pikkukaupungin pölyt kokonaan. Oon aina pitänyt sen muutama sata kilometriä välissä. Näin on hyvin päässyt irti kiusatun roolista, eikä ole tarvinnut nähdä kiusaajia eikä hännystelijöitä enää ikinä. Opiskeluelämä yliopistossa ja aika muutenkin sen jälkeen on ollut kivaa aikaa, ja muistot vuosien koulukiusaamisesta on haalentuneet koko ajan, eikä enää mun elämään ole vaikuttaneet vuosiin. Vinkiksi siis varsinkin pikkukaupungissa asuville parhaillaan kiusattuina oleville: älkää jääkö sinne vaan lähtekää pois. Uusiin ihmisiin tutustuu kyllä opiskeluaikoina ja elämän parhaat vuodet on vasta tulossa<3

Miksi hylkäisi?