Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte kokopäivätyötä?
14.04.2025 |
Itsellä alkaa työt joka päivä kello 7 ja loppuu 15.30. Herätä pitää joka päivä viideltä ja työmatka kestää tunnin julkisilla. Kotona olen 16.30 ja nukkumaan pitää mennä yhdeksältä. Vapaa-aikaa jää siis 4,5 tuntia ja tuostakin iso osa menee kotitöihin, kaupassakäyntiin ja muihin askareisiin. Lisäksi pitäisi ehtiä liikkua, laittaa terveellistä ruokaa, huolehtia ihmissuhteista ja tehdä vaikka mitä muuta!
Ei tämä ole mitään elämää! illat ja viikonloput menee kokonaan töistä toipuessa eikä mitään ehdi tehdä. Joka aamu vituttaa kun joutuu menemään töihin. Kaiken lisäksi palkka on niin pieni ettei mitään jää säästöön vaikka asun yksiössä enkä omista autoa, ihan turhalta tuntuu töissäkäynti tämän takia
Kommentit (106)
Rankkaa tuntuu olevan, mutta niin on meilläkin kunnes sdp peruu leikkaukset ja palauttaa tuet ennalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmivuoropyörityksessä en täyttä työaikaa jaksanutkaan. Sain vaihtaa arkiaamuihin ja tämä rytmi sopii minulle.
Mun mies joutui koulutukseen työkkärin pakottamana. Nyt kun hän on työharjoittelussa niin koulunkäynti tuntuu leppoisalta. Lyhyemmät koulupäivät ja joskus etäkoulupäiviä. Rupea ikuisuusopiskelijaksi niin pääset vähemmällä. Koulua vaan koulun perään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksaa
Hikinen mies
Hyvä koita painaa mä en nimittäin jaksa enkä viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Mä herään klo 7 ja avaan koneen ja aloitan työt. Syön siinä samalla aamupalaa, kun teen töitä. Työt loppuu 14.45 ja olen valmiiksi kotona, joten vapaa-aika alkaa heti. Menen nukkumaan klo 23, joten vapaa-aikaa jää 8 tuntia. Teen siis 100% etätyötä ja kiitos kysymystä, jaksan oikein hyvin.
Miten kukaan voi aloittaa tietokonetyön heti herättyään? Mulla menee aamuisin pari tuntia heräämisen jälkeen ennen kuin aivot ovat tarpeeksi virkeät työhön. Eikä koneen sovelluksetkaan avaudu heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla työmatka on muutama sata metriä. Toimistotyöaika liukumilla, joten ei tarvi välttämättä aloittaa aina klo 8 tai jäädä klo 16 asti. 12 päivää kuukaudessa voin tehdä etätyötä. Tätä on jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki työpaikka lähempää tai muuta lähemmäs työpaikkaa.
Niinpä niin. Muutanko eduskuntataloon asumaan vai miten tämän teen, kun pääkaupunkiseudun välimatkat ovat pitkät ja julkisen liikenteen sujuvuudesta ja pienistä vuoroväleistä huolimatta asuinalueeltani Helsingin keskustaan bussilla + metrolla kestää hyvinkin se 50 minuuttia? Ymmärrän, että siellä jossain maakunnassa ajat pitkin lähes tyhjiä maanteitä tunnissa sata kilometriä ja työpaikkasi sijaitsee huoltoaseman takana kylän ainoassa marketissa, jonne ajat pihaltasi pitkin tyhjää paikkakuntasi melkein ainoaa katua neljä minuuttia, mutta yritä sinäkin muistaa, että toisaalla on toisenlaista.jos tykkäät asua monikulttuurisen paskan seassa
No mieluummin kyllä kuin siellä missä sinä asut, jos siellä kaikki muutkin ovat yhtä vastenmielisiä ja asenteiltaan yhtä ankeita ihmisiä kuin sinä. Täällä isommalla paikkakunnalla asuu sellainenkin asia kuin sivistys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon nuorehko aikuinen. Totuus on, etten jaksa tavallisen täysiaikaisen työviikon jälkeen itsekään oikein mitään! Pakolliset hoidan. Perhettä turha kuvitellakaan tällaiseen yhtälöön, onneksi en siitä osaa haaveillakaan. Tuntuu, että elämä on selviytymistä, ja mietin mitä järkeä tässä on.
Olen vuosien varrella huomannut, että juuri perheettömät nuoretaikuiset jaksaa vähiten. Se taitaa olla seuraus siitä, kun ei ole pakkokaan jaksaa. Sama työ, samat työajat, sama määrä vapaa-aikaa, mutta 30-vuotiaat lapsettomat valittaa, kun ei jaksa eikä ehdi mitään. Ehkä se vapaa-ajan käyttö on tehotonta? Kun mikään ei pakota olemaan tehokas, niin venytään ja vanutaan, käytetään aikaa epäolennaiseen, ei osata organisoida arkea niin, että aikaa ei tuhraudu turhiin asioihin?
Itselläni on periaate, että työpäivinä puolikahdeksaan mennessä on oltava kaikki pakollinen tehty, jos ei ole, niin huomenna on päivä uus. Puolikahdeksalta menen pesulle, syön iltapalaa lasten kanssa. Telkkarin ääreltä tai kirjan takaa valvon, että lasten hampaat tulee pestyä. Lapset ovat sen ikäisiä, ettei tarvitse nukutella ja tuo 20 jälkeinen aika on lähes omaa aikaa.
Monesti hämilläni kuuntelen, kun joku lapseton kertoo, että sai kotityöt valmiiksi kymmeneltä ja sitten vasta pääsi pesulle ja nukkumaan. Huokailee, että miten kummassa sulla riittää tunnit vuorokaudessa, kun on vielä perhe. Ihan hyvin riittää, parissa tunnissa ehtii moneen hommaan ja se kolmisen tuntia on joka ikinen arkipäivä niihin hommiin käytettävissä!
En jaksakaan. Teen osa-aikatyötä, 25 tuntia per viikko. Voisin saada soviteltua päivärahaa noin 100 euroa kuukaudessa, mutta en nosta sitä, koska työkkärin kyykytys on lähes yhtä kuormittavaa kuin kokoaikatyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki työpaikka lähempää tai muuta lähemmäs työpaikkaa.
Niinpä niin. Muutanko eduskuntataloon asumaan vai miten tämän teen, kun pääkaupunkiseudun välimatkat ovat pitkät ja julkisen liikenteen sujuvuudesta ja pienistä vuoroväleistä huolimatta asuinalueeltani Helsingin keskustaan bussilla + metrolla kestää hyvinkin se 50 minuuttia? Ymmärrän, että siellä jossain maakunnassa ajat pitkin lähes tyhjiä maanteitä tunnissa sata kilometriä ja työpaikkasi sijaitsee huoltoaseman takana kylän ainoassa marketissa, jonne ajat pihaltasi pitkin tyhjää paikkakuntasi melkein ainoaa katua neljä minuuttia, mutta yritä sinäkin muistaa, että toisaalla on toisenlaista.jos tykkäät asua monikulttuurisen paskan seassa
yhyy iik kamalaa pelottava musta mies nyyh pakko itkeä av-palstalla kaiket päivät siitä yhyyy :()(
Vierailija kirjoitti:
Pienyrittäjänä työ on koko ajan läsnä, ellen ole asiakaspalvelussa olen tukussa tai leipomassa tai siivoamassa tai korjailemassa paikkoja tai kastelemassa tai... pitkä loputon lista. Pikku yritykseni on avoinna joka päivä 9-21, mutta usein vielä klo. 22 olen työn tohussa. Nuorena jaksoi painaa, nyt keski-iässä kroppa alkaa reklamoimaan ja väsymyskin iskee. Myisin paikan, mutta kukaan ei ole kiinnostunut eli pakko jaksaa vielä muutama vuosi. Onneksi kesällä vähän helpottaa kun voi palkata nuoria avukseni. Työkkäristä ei ole apuja saanut. Hyvä puoli on se, että työmatkaa on vain n. 500m.
Pidätkö lomaa?
Minä en voi tänä vuonna.
Sama tilanne, olen liian vanha , kukaan ei palkkaisi.
Aloittajalla on 5 viikkoo lomaa + saikuttaa.
Itse en sairasta edes vuosi flunssia
Itkevä pienyrittäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin samaa. Joka päivä sama ruletti ja töiden jälkeen väsynyt ja aamulla sama homma alusta. Viikonloppu menee nopeasti vaikka vain lepään. Mutta eihän töistä voi poiskaan jäädä jos haluaa maksaa asunnosta, ruuasta ja vähän jostain mukavastakin. Pakkohan siellä on käydä. Jonkun kyselyn mukaan työkykyni on heikentynyt ja asialle pitäisi tehdä jotain. En jaksa tehdä asialle mitään. Eikä nykyhallitus edes välitä mistään ihmisten ongelmista.
täytyy jaksaa työssä ainakin nykyisen hallituksen ajan koska mistään ei saa apua nykyisen hallituksen aikana. Onneksi työttömyyteni osui edellisen hallituksen ajalle jolloin oli mahdollista saada tukea huonoon tilanteeseen.
Lisäksi multa loppui vuosia käyttämäni reseptilääkkeeni koska en saanut uusittua sitä omakannan kautta ja hyväksyin olla vaan ilman niitä. En jaksa siitäkään enää välittää.
Vierailija kirjoitti:
Kapitalismi = Orjuus.
No juu, ja kommunismi internointileireineen ja kansanmurhineen on se vapaus ja ihanuus ja onni ja autuus ja paratiisi maan päällä.
Aii kuinka kauunista!
Enska Takuueläkeläinen Ikiperssaukinen Onneton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin jaksaa. Etätyö ja satunnaisesti toimistolla käyntiä. Aloitan monesti klo 6.30 ja lopetan jo kolmen jälkeen jos ei iltapäivällä palavereita. Töiden jälkeen ehtii harrastaa ja tehdä kotitöitä ja katsoa hömppää telkkarista. Jos olisi pitkä työmatka voisi tilanne olla eri.
Minulla (ja puolisolla) on varsin rankka työ, matkoihin menee yli tunti päivässä, kolme lasta ja heidän harrastukset. Tietenkin myös kotityöt. Olen kroonisesti väsynyt ja yritän vain sitkeästi jaksaa tässä oravanpyörässä miettien, että joskus helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nuorehko aikuinen. Totuus on, etten jaksa tavallisen täysiaikaisen työviikon jälkeen itsekään oikein mitään! Pakolliset hoidan. Perhettä turha kuvitellakaan tällaiseen yhtälöön, onneksi en siitä osaa haaveillakaan. Tuntuu, että elämä on selviytymistä, ja mietin mitä järkeä tässä on.
Olen vuosien varrella huomannut, että juuri perheettömät nuoretaikuiset jaksaa vähiten. Se taitaa olla seuraus siitä, kun ei ole pakkokaan jaksaa. Sama työ, samat työajat, sama määrä vapaa-aikaa, mutta 30-vuotiaat lapsettomat valittaa, kun ei jaksa eikä ehdi mitään. Ehkä se vapaa-ajan käyttö on tehotonta? Kun mikään ei pakota olemaan tehokas, niin venytään ja vanutaan, käytetään aikaa epäolennaiseen, ei osata organisoida arkea niin, että aikaa ei tuhraudu turhiin asioihin?
Itselläni on periaate, että työpäivinä puolikahdeksaan mennessä on oltava kaikki pakollinen
Sä et tiedä toisten voimavaroja tai tilanteita vaikka luulisit tietäväsi.
Kuulostaa siltä, että työ on sinulle joku pakollinen paha ja "elämä" on muualla. Säälittävää ja uuvuttavaa.
Omaan työhöni voi helposti yhdistää esim. liikuntaa ja luovuutta. "Työelämän zombit" eivät tietenkään sitä ymmärrä tehdä, vaan seisovat ja/tai mekaanisesti suorittavat, odottaen työpäivän päättymistä. Säälittävää ja uuvuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nuorehko aikuinen. Totuus on, etten jaksa tavallisen täysiaikaisen työviikon jälkeen itsekään oikein mitään! Pakolliset hoidan. Perhettä turha kuvitellakaan tällaiseen yhtälöön, onneksi en siitä osaa haaveillakaan. Tuntuu, että elämä on selviytymistä, ja mietin mitä järkeä tässä on.
Olen vuosien varrella huomannut, että juuri perheettömät nuoretaikuiset jaksaa vähiten. Se taitaa olla seuraus siitä, kun ei ole pakkokaan jaksaa. Sama työ, samat työajat, sama määrä vapaa-aikaa, mutta 30-vuotiaat lapsettomat valittaa, kun ei jaksa eikä ehdi mitään. Ehkä se vapaa-ajan käyttö on tehotonta? Kun mikään ei pakota olemaan tehokas, niin venytään ja vanutaan, käytetään aikaa epäolennaiseen, ei osata organisoida arkea niin, että aikaa ei tuhraudu turhiin asioihin?
Itselläni on periaate, että työpäivinä puolikahdeksaan mennessä on oltava kaikki pakollinen
Olen huomannut samaa. Uskomattoman tehokkaita ne kolmen tai neljän lapsen äidit (monesti isätkin). On ollut pakko venyä ja oppia organisoimaan asioita.
Työmatkat tehokkaasti käyttöön. Esim bussissa istuessa aamulla syöt aamupalaa, tilaat ostokset kotiin, otat tirsat, viestit kavereiden kanssa, luet uutiset ja laitat huulipunan jne. Jäät muutaman pysäkin aikaisemmin pois kyydistä ja kävelet kotiin. Näin saat vähän liikuntaa ja happea.
Tee illalla kaikki seuraavaa päivää varten valmiiksi heti kun tulet kotiin. Vaattet valmiiksi, eväät, kaikki. Aamulla voit nukkua puoli tuntia pidempään.
JA mä kakskymppisenä ei pää eikä groppa kestä yhtään työntekoa mut kelan tukia kestää.