Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte kokopäivätyötä?
14.04.2025 |
Itsellä alkaa työt joka päivä kello 7 ja loppuu 15.30. Herätä pitää joka päivä viideltä ja työmatka kestää tunnin julkisilla. Kotona olen 16.30 ja nukkumaan pitää mennä yhdeksältä. Vapaa-aikaa jää siis 4,5 tuntia ja tuostakin iso osa menee kotitöihin, kaupassakäyntiin ja muihin askareisiin. Lisäksi pitäisi ehtiä liikkua, laittaa terveellistä ruokaa, huolehtia ihmissuhteista ja tehdä vaikka mitä muuta!
Ei tämä ole mitään elämää! illat ja viikonloput menee kokonaan töistä toipuessa eikä mitään ehdi tehdä. Joka aamu vituttaa kun joutuu menemään töihin. Kaiken lisäksi palkka on niin pieni ettei mitään jää säästöön vaikka asun yksiössä enkä omista autoa, ihan turhalta tuntuu töissäkäynti tämän takia
Kommentit (106)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrys täällä on ainakin suuri. Kokoaikatyö työmatkoineen on ihmisen kamalinta aikaa. Viikonloppuna jo lauantai-iltana alkaa ajatukset suunnata kohden seuraavaa työviikkoa ja sen vaativia juttuja, sunnuntaina on jo jännitys tapissaan. Viikonloppuna sitten kotityöt, oikeastaan 7 päivän aikana ei ehdi elvähtää lainkaan, on kuin pesukoneessa linkousohjelmassa koko ajan. Kesälomalla yrittää ihan vaan tehdä kaikkea kivaa ja rentouttavaa, silloin ei tee mieli oleilla missään ruuhkaisissa kaupungeissa tai missä on jättimäärät porukkaa. Itse haluan ladata akkuja ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, mökki on yksi hyvä elementti siinä, tuntuu kuin koko paha maailma olisi niin kaukana, ettei sen lonkerot pääse minuun käsiksi. Mitähän työelämälle on tämän tuntemuksen myöstä oikein tapahtunut ?
Niin tuttua, ap. Mulla myös menee työmatkoihin kaksi tuntia päivässä ja työ itsessään vie mehut niin, etten jaksa kuin maata sohvalla töiden jälkeen. Ennen liikuin paljon, mutta nyt väsymys on sitä luokkaa, että huippaa, kun olen iltaisin ihan tokkurassa ja syke nousee ihan tavallisella kävelylenkilläkin liikaa, jos on edes pientä ylämäkeä. Viikonloppuisin saan kellon ympäri nukkumalla itseni jonkinlaiseen vireeseen ja panostan ulkoiluun, mutta ruoanlaitto, siivoaminen ja muut kotityöt jäävät monesti tekemättä.
Kyllästyin aikanaan työttömyyteen ja ainaiseen rahattomuuteen. Hankin itselleni korkeakoulutuksen ja hyvän työpaikan. Erittäin kova työ. En kadu, mutta olin pitkään kullatussa häkissä kun oli paljon lainaa. Paremmalla palkalla toki saa kaikenlaista, mutta entistä enemmän arvostan vapaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään :D tk-eläkkeellä olen. Kokeilin kyllä yhden kesän tehdä töitä ja eläke oli tauolla, ei enää uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksakaan, mutta pakkohan se on. Mitään muuta en sitten jaksakaan. En harrasta mitään enkä näe kavereita kun lomilla. Työmatkoihin menee mullakin kaksi tuntia päivässä kahdella eri dösällä. Perjantaisin kun pääsen kotiin, olen puolikuollut väsymyksestä enkä jaksa kuin nukkua. Nyt viikon saikulla kun valitin työterveydessä uupumusta. Ahdistaa jo keskiviikko kun joudun taas menemään töihin.
Miksi vtussa asut niin kaukana työpaikaltasi? Oma valinta.
Ei näissä muuttuvissa olosuhteissa voi muuttaa työn perässä joka kerta. Minunkin työpaikka muutti toiseen paikkaan sieltä missä se oli aloittaessani ja edellisessä työpaikassa ehdin olla kolmessa eri sijainnissa yhdeksän vuoden aikana. Pk-seudulla matka-ajat ovat pitkiä, nytkin tunti suuntaansa on alle 15 km.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos järjestää kulunsa ja taloutensa niin, että pärjää osa-aikatyöllä, tuki nostamatta, niin ei mene elämä hukkaan tekemällä joka päivä aamusta iltaan jotain, josta ei tykkää, kuten asia monella kuitenkin on.
Osa-aikatyössä korostuu työmatkan pituus, aika ja kustannus, eli työn tulee olla lähempänä tai itse on hakeuduttava lähemmäksi työpaikkaa, tämä on myös hyvä huomioida, jos alkaa tällaista suunnittelemaan.
Minulla tämä toimi näin: A kämpän maksoin pois kun olin kokopäiväisesti töissä, B tämä oli helppoa kun jätti lapset tekemättä ja C osa-aikaisen työn löytäminen 1 kilometrin päästä kotia, jotta kulku onnistuu kävellen/pyörällä, kesät-talvet.
Pienyrittäjänä työ on koko ajan läsnä, ellen ole asiakaspalvelussa olen tukussa tai leipomassa tai siivoamassa tai korjailemassa paikkoja tai kastelemassa tai... pitkä loputon lista. Pikku yritykseni on avoinna joka päivä 9-21, mutta usein vielä klo. 22 olen työn tohussa. Nuorena jaksoi painaa, nyt keski-iässä kroppa alkaa reklamoimaan ja väsymyskin iskee. Myisin paikan, mutta kukaan ei ole kiinnostunut eli pakko jaksaa vielä muutama vuosi. Onneksi kesällä vähän helpottaa kun voi palkata nuoria avukseni. Työkkäristä ei ole apuja saanut. Hyvä puoli on se, että työmatkaa on vain n. 500m.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistossa istumisesta jäi palkka- ja urakehityksen kannalta vain rupinen perse. Mutta sentään parempi mahdollisuus etätöihin. Ainoastaan sillä pysyy jokseenkin järjissään.
Jaksan koska viihdyn työssäni ja siitä maksetaan hyvin. Voin tehdä joustavasti etänä tai läsnä ja liukuva työaika mahdollistaa työpäivän suunnittelun.
En kyllä varmaan jaksaisi tuota ap:n tilannetta. Jos on niin kurjaa niin miksi et irtisanoudu? Tällä palstalla on paljon onnellisia työttömiä, heiltä saa varmasti vinkkejä, neuvoja ja kannustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin jaksaa, vtuttais olla vaan kotona tyhjänpanttina ihmettelemässä. Vapaa-aikaakin arvostaa ihan uudella tapaa, kun sitä ei ole joka päivä loputtomasti.
Kyllä se kokopäivätyö vie sen verran voimia että en voisi kuvitellakaan tähän perhettä lisäksi. En jaksaisi lapsiperhearjen ja kokopäivätyön yhdistelmään. Nyt vielä pärjää kun saa illat tehdä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eiks viikonloput oo vapaat
perseestähän se työnteko on. toisaalta eipä se mitään luksusta ole työttömänäkään jossain netissä päivät notkua trollien juttuja lukien
asut kai pk-seudulla jossei palkasta jää mitään käteen. kokopäivätyössä nyt muualla ainakin ylensä jotain jää
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kokopäivätyö vie sen verran voimia että en voisi kuvitellakaan tähän perhettä lisäksi. En jaksaisi lapsiperhearjen ja kokopäivätyön yhdistelmään. Nyt vielä pärjää kun saa illat tehdä mitä haluaa.
aatella että joskus oli sellanen järjestelmä jossa toinen kävi töissä toinen hoiti kotia. mutta se ei vissiin ollu sit hyvä ni piti kaikkien mennä niitä töitä tekemään- kenen vuoks vaan sitä ihmettelen jos ennen riitti että toinen kävi eikä sillon työn tuottavuuskaan ollut nykytasoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanutkaan. Jouduin sairaseläkkeelle kolmekymppisenä kun pääkoppa ei kestänyt työelämää
MENE TÖIHIN
Riikka, tuo ei ole enää muodissa.
Itselle kaikista tärkeintä on ollut löytää työpaikka, jossa viihtyy. Nykyään, jos vaan sais, niin tekisin mielellään vaikka lauantaitkin niin jäisi välillä edes jotain säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kokopäivätyö vie sen verran voimia että en voisi kuvitellakaan tähän perhettä lisäksi. En jaksaisi lapsiperhearjen ja kokopäivätyön yhdistelmään. Nyt vielä pärjää kun saa illat tehdä mitä haluaa.
aatella että joskus oli sellanen järjestelmä jossa toinen kävi töissä toinen hoiti kotia. mutta se ei vissiin ollu sit hyvä ni piti kaikkien mennä niitä töitä tekemään- kenen vuoks vaan sitä ihmettelen jos ennen riitti että toinen kävi eikä sillon työn tuottavuuskaan ollut nykytasoa
Meillä oli sellainen järjestelmä. Kaikki lelut, vaatteet yms vanhemmilta sisaruksilta perittyjä. Ei ollut edes ruokaa tarpeeksi lapsille, koulussa piti tankata kunnolla. Ei ollut autoa, ei lomia, ei mitään. Kyllä sen saman saa tänäkin päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanutkaan. Jouduin sairaseläkkeelle kolmekymppisenä kun pääkoppa ei kestänyt työelämää
MENE TÖIHIN
Riikka, tuo ei ole enää muodissa.
Totta. Mene kortistoon ja elä yhteiskunnan tuilla.
En mitenkään, siksi olenkin osaeläkkeellä.