Auringonkukk@70, huhuu!

Moi! Huhuilemasi henkilö ei pääse palstalle, kun joku täällä ilmeisesti oleva mainos herjaa konettansa tms. eikä suostu avaamaan keskusteluja. Tulee kyllä kertomaan kuulumisia, kunhan jotenkin saa estyneen koneensa ymmärtämään, että tänne pitää päästä :)



Kuinkas siellä voidaan? En ole minäkään nyt ehtinyt pahemmin pitämään yhteyttä :( Sumut taas menossa, eikä 7. päivän kohdalla vielä mitään tuntemuksia tahi muutakaan mainittavaa...



Mutta palataanhan taasen!

soffis

Niin, siinähän se jo tulikin. En ole päässyt viime aikoina vierailemaan palstalla koneongelmien takia (tai siis nuo liikkuvat mainokset tuppaavat välillä olemaan meikäläisen suojauksille liikaa) ja toisaalta ei ole ollut oikein kirjoitettavaakaan, niin veitsenterällä tässä on koko ajan menty.



Silloin alussahan pp12 hcg oli vain 39.4 (olisi saanut olla yli 50) mutta viikon kuluttua pp 19 lukema oli noussut ihan mukavasti 933:een ja jäätiin odottamaan ultraa hyvillä mielin. Eka ultra oli 7.3. jolloin viikkoja olisi pitänyt olla 6+6. Silloin kuitenkin ultrassa näkyi vain ruskuaispussi ja erittäin pieni sikiökaiku, papunen oli arviolta vain n 2mm mittainen, eikä sykettä nähty vielä. Kontrolliultra oli viikko sitten rv 8+1. Nyt sitten sykekin näkyi ihan hienosti mutta sikiö ei vieläkään vastannut viikkoja, pituutta arviolta 4-4,5 mm joka vastasi hädintuskin rv 6. Taas määrättiin kontrolliultra 29.3.



Pari tuntia pähkäiltyäni päädyin kuitenkin varaamaan yksityiseltä ajan B Cacciatorelle ja se ultra oli eilen illalla, hoitoaikataulun rv:t 9+0. Edelleen näkyi syke, mutta se oli selvästi heikompi ja hitaampi kuin viikko sitten, arviolta 50-60 lyöntiä minuutissa (pitäisi olla yli 100:n) ja B epäili, että syke on vähitellen hiipumassa. Pituutta hän mittasi 4,2mm, eli ei lainkaan kasvua viime viikosta. Lääkäri kehotti minua aikaistamaan ensi viikon NKL kontrollia, ihan turhaa hänestä on odottaa enää viikkoa tämän kanssa.



Olen samaa mieltä, haluan nyt vain saada tälle viikkojen ' piinalle' pian päätöksen ja sitten suunnata katseet kohti PASsia. Jos kaavinnan kanssa (olen päättänyt, että kaavinnan haluan) vetkutellaan, niin pahimmassa tapauksessa käy niin, että PAS:kin siirtyisi kesätauon yli (ja voihan niin käydä joka tapauksessa, jos jälkivuoto ja toipuminen venähtävät).



Kuulostaa ehkä kauhealta, että tässä mietin ja laskelmoin jo seuraavan hoidon aikatauluja, vaikka edellinenkin ressukka on vielä masussa. Mutta tässä on ollut aikaa ajatella aivan liikaakin. Oikeasti olen tästä km:stä nyt enemmän helpottunut kuin surullinen. Pettynyt tietysti siitä, ettei meille vieläkään elävää vauvaa saada. Mutta myös helpottunut, sillä niin kamala hermopaine tässä on ollut viime viikot. Toivon ja epätoivon vuoristorata. Ja kun ajattelen, että sitä olisi voinut jatkua vielä seuraavat 20-30 viikkoa, miettiä sitä, missä vaiheessa ongelmat tulevat esiin, missä vaiheessa tyyppi menehtyy, todetaanko vasta synnytyksen jälkeen, ettei hänestä olekaan eläjäksi kohdun ulkopuolella jne. niin olen vain onnellinen, etten sitä piinaa joudu enää läpikäymään. Sillä ihan selvästi isoja ongelmia tuolla ressukalla on ollut ilmeisesti alusta asti vaikka sitkeä sissi onkin ja kovasti on yrittänyt pidellä kiinni ja kasvaa ja kehittyä. Bruno sanoi osuvasti, että ihmisen biologia kuitenkin menee tietyllä lailla ja näin isot poikkeamat aikataulusta osoittavat sikiöllä olevan suuria ongelmia. Näin uskon itsekin.



Soittelen tänään klinikalle kunhan se aukeaa ja yritän siirtää kontrolliultran heti alkuviikkoon. Kunpa onnistuisin saamaan sen kaavinnankin jo ensi viikoksi, niin pääsisi sitten toipumaan ja odottamaan rauhassa tulevia. Meidän taustan tietävät ymmärtävät varmasti, että toivon mahd. seuraavalta raskaudelta vain, että se menisi NORMAALISTI, ilman tällaisia vehtailuja ja kontrolleja ja pähkäilyjä. Jos sitten myöhemmässä vaiheessa jotain sattuisikin, niin sille ei mahda mitään. Mutta tällaisella veitsenterällä en haluaisi enää joutua raskausaikaa elämään. Raskauden pitää olla iloinen asia. Tällä kertaa se ei sitä ollut oikein missään vaiheessa, tuon ensimmäisen hcg-mittauksen jälkeen.



Haikeissa mutta silti helpottuneissa tunnelmissa,

Auringonkukka, toistaiseksi vielä rv 9+1 =(

Olen sanaton, aivan mykistynyt. Miten teitä voidaan edelleen noin koetella? Mikä kumma siinä on, ettei tämä raskaus voinut edetä normaalisti? Todella surullista. Ja todella epäoikeudenmukaista! Ei tuota jaksa ymmärtää...



Kiitos Aukkis, että jaksoit kertoa kuulumisianne, vaikka ne ovatkin ikäviä.

Toivotan runsaasti voimia ja jaksamista sekä toivon, että jaksatte edelleen pitää toivoa yllä sen suhteen, että kyllä sen normaaliraskaudenkin on jonain päivänä satuttava kohdallenne!



Lämpimin virtuaalihalauksin, teitä ajatellen,



Dippis