Kysyn vaan että miten jotkut äidit uskaltaa

Vasta nyt viime aikoina olen uskaltautunut [b]torkkumaan[/b] sohvalla aamuisin lapsen katsoessa aamun piirrettyjä tai touhutessa muuten olohuoneessa omiaan.

T.ap

T.ap

Ja pitäähän sille lapselle ruokaa saada ja vaippa vaihtaa aamulla.



Vai jättääkö ne lapsen pinnasänkyyn huutamaan. Näin tehtiin yhdessä kyläpaikassa kun vanhemmat nukkuivat krapulassa ja epäilen, ettei ollu eka kerta.

vasta pari tuntia herättyään ylipäätään tulevat nälkäiseksi. Viikonloppusin lapset tykkäävät herättyään touhuta yhdessä, leikkivät ja puuhastelevat, eikä todellakaan ole kyse siitä, ettäkö " joutuisivat olemaan heitteillä" .



Pienin meillä on vajaa 2v, sitten on 4-vuotias ja koululainen. En kyllä nuku kun lapset hereillä, mutta lepäilen sängyssä. Välillä lapset tulevat katsomaan ja kuulen kyllä heidät koko ajan. Alakertaan eivät saa mennä ja vasta isoin osaa ylipäätään avata portin.

äitini usklasi aikanaan, mm. nukahti yrittäessään nukuttaa minua päiväunille alta 2-vuotiaana ja minä olin sitten leikkinyt itsekseni.

Paljon on merkitystä, onko koti tehty turvalliseksi ja pystyykö rajoittamaan missä tilassa lapsi leikkii.

Yksikseen huutamaan jättäminen kuulostaa ilkeältä.

silläaikaa kun äiti nukkuu pitkään. En tiedä asiasta sen tarkemmin, mutta kun vanhempi lapsista on vasta juuri ja juuri 3-vuotias!

Nou Way.... VAikka olisivat isompiakin (nyt 2.5v ja 10kk) mutta vaikka olisivat 5 ja 6v en

et antaisi 5- ja 6-vuotiaiden leikkiä kaksin turvallisessa kotiympäristössä sinuun levätessä sohvalla? Miten uskaltaisit antaa heidän käydä eskarissa, koulussa jne. Antaisitko ylipäätään leikkiä pihalla?



Ehkä sitä on nyt vaikea kuvitella, mutta 10-kuinen on melkoisen eri asia kuin 5-vuotias!

Siis että vetelisin itse hirsiä sängyssä aamulla en niin. Voisin torkkua sohvalla kylläkin mutta en siksi unessa.



Ja eihän 5v ole iso, toki ymmärtää enemmän kun 10kk, mutta tarvitsee aikuista mun mielestä ei niskaan hengittää, mutta perään katsomaan

että lapsen kannalta ei koti ole kovin turvallinen paikka jos sieltä ei löydy turvallisia valvovia vanhempia jotka viitsii edes lapsen perustarpeet tyydyttää. Onhan se kiva itse koisia puoleenpäivään ja antaa muksujen " itsenäistyä" jo vaippaikäisinä, mutta entä JOS jotain sattuu kuitenkin? Kuka kantaa vastuun?

En minä kuitenkaan voi koko aikaa vahtia lapsia, tarkotan, että täytyy siivota, pyykätä, tehdä ruokaa jne. Toki " jotain" voi sattua, mutta kyllä meidän koti on sen verran turvallinen, että mitään ihan kamalaa tuskin sattuu.



Enkä NUKU lasten leikkiessä, enkä puoleen päivään asti, mutta ehkä lepäilen klo 09 asti viikonloppuna.



Oikein naurattaa, että nyt huono äiti on jo sellainen, joka ei koko aikaa valvo kaikkia lapsiaan. 5- 6-vuotias voi jo mielestäni olla yksin, en tarkota että jättäisin kotiin yksin mutta hyvä ihminen, kyllähän ton ikänen jo haluaa leikkiä huoneessaan välillä yksin ilman että muut tulee.

missä vain.



olen muutenkin niin pahuksen herkkäuninen, että en pystyisi nukkumaan lasten ollessa hereillä. horrokseen voisin tosin vaipua ja heräisin heti jos lapset alkaisivat touhuamaan jotain epämääräistä.

teki näin kun oli kaksosten yksinhuoltajana niin väsynyt ettei jaksanut nousta. Kaksoset leikkivät yksin aamuisin kun olivat vasta vähän yli vuoden ikäisiä. Kerran oli sitten vedetty pesupulverit naamaan....

lapseni eivät halua aamuapala ennen yhdeksää, vaipat voin vaihtaa kun lapsi herää. On se kauheeta jos leikkii tunnin ilman että äiti höösää ympärillä. Tiedätkö, että leikkiminenkin on lapsen perustarve. Sitten marisette kun 4-vuotias ei osaa leikkiä yksin vaan vaatii koko ajan äidin huomiota. Ja vaikka minä lepään sängyssä niin olen kyllä läsnä. Luokseni voi tulla ja vastaan kysymyksiin ja autan jos joku tarvii apua.

Mielenkiintoinen käsitys ystävyydestä.

eli en kokoajan hengitä lasten niskaan, valvon kyllä heidän touhuja.



Itse toimin näin joku toinen toisin. Mä en ole ketään haukkunut huonoksi äidiksi, mustahan tässä tehdään huono kun valvon lapsiani!!



T:11 ja 14

turvallisuus, rakkaus, huolenpito, ruoka, juoma, puhtaus jne. jne. Ja alunperin kyseessä oli äiti joka itse nukkui monta tuntia kun pikkuiset valvoivat keskenään, jos oikein ymmärsin.

Hän hiipii laittamaan videot päälle tai leikkii huoneessaan. Ääntä lähtee vasta paljon myöhemmin kun haluaa ruokaa ja siihen viimeistään herään. Ihan heitteillä on koko lapsi.

Ok, toisten taloja ja lapsia tuntematta ymmärrän tuon näkökulman että " jotain voi sattua" . Mutta kyllä jos lapsi esim syö pesujauhetta niin siinä on kodin perusturvallisuudessa pieni aukko...



Sitä vastoin en ymmärrä omalta kannaltani, että tämä lasten ns. yksin keskenään leikkiminen olisi jotenkin lapsille kauheaa ja haitallista. Meillä on erityisesti kaksi pienintä aina leikkineet yhdessä eivätkä koskaan kaivanneet ketään aikuista leikkiin. Kumpikaan ei ole ikinä pyytänyt äitiä tai isiä leikkimään vaan heillä on yhteiset leikkinsä ja äidin ja isin kanssa puuhataan muuta.



Siksi minun lapsilleni ei ole mitään merkitystä sillä leikkivätkö he aamulla huoneessaan ja minä istun katsomassa vai leikkivätkö he huoneesaan ja minä en istu katsomassa. He kyllä osaavat pyytää ja maristakin jos jotain haluavat...