Onko normaalia tuntea että mitä vanhemmaksi tulee, sitä heikommaksi tulee henkisesti, minuudeltaan?

Minuuteni on yhä kiimaisempi

En tiedä oikeasta vanhuudesta, mutta toistaiseksi ei todellakaan. 

N53

Girlpower. Yes!!

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana ei niin välittänyt, mitä muut ajattelee. Nyt, kun on vanhempi, pitäisi olla sitä tota ja tuota ja vähän siihen päälle. Haluan elää yksinkertaista elämää, en haaveile materiasta, ulkomaan matkoista tai hienosta talosta.

Nuorena tuli reissattua, oltua vaihdossa, kaikkea jännää. Nykyään haluan vain olla kotona lomatkin. Käydä kalassa, sienestää, kesällä kasvatella kesäkurpitsoja. 

Ahdistaa, kun pomokin kysyy aina jos sain pakollisissa vuosittaisissa kehityskeskusteluissa, että mitäs ajattelin tehdä kesälomalla. No ihan vaan ajattelin olla kotona ja rentoutua, enpä ole sen kummemmin suunitellut. Puusavottaa ja pihahommia. 

Vähän sama fiilis tulee, kun aikoinaan koulussa aina kysyttiin, mitä kukakin on tehnyt kesälomalla. Eikö sitä aikuisenakaan saa enää mitään yksityisyyttä vapaa-aikaan.

Mulle tollaiset utelut, herkkä kun olen, niin latistaa jotenkin itsetuntoa. Hölmöä kyllä. Täy

"Nuorempana ei niin välittänyt, mitä muut ajattelee. Nyt, kun on vanhempi, pitäisi olla sitä tota ja tuota ja vähän siihen päälle."

Minulla juuri toisinpäin, nuorena se mitä muut ajattelee ja sanoo oli tärkeää, nyt vanhempana ei kiinnosta muiden mielipiteet eikä ole sellaista painetta olla oikeanlainen ja hyväksytty. Nuorena oli vanhempia sukulaisia mitkä kanssa enemmän tai vähemmän ehdotti ja odotti että teen tiettyjä asioita, nyt ei ulkopuolisilta tule tuollaisia sitten kun menet naimisiin ja teet näin ja noin kommentteja.

Varmaan aika poikkeuksellista tuntea noin, yleensä se on niin että vanhempana mieli ja minuus vahvistuu. Ehkä sitten jos on vanhavanha joka on riippuvainen toisten avusta ja hoivasta voi tulla ap:n kuvailema tuntemus.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen samaa mieltä ap:n kanssa. Nuorempana olin rohkeampi, luottavainen ja toiveikas. Elämässäni on kuitenkin tapahtunut niin pahoja asioita, jotka ovat järisyttäneet kaikenlaiset "perustukset" sisälläni. En uskalla enää oikein luottaa mihinkään. (Sorry my suomen kieli) 

Minulle ei ole tapahtunut suoranaisesti pahoja asioita. Olen vain pettynyt siihen, miten huonosti moni asia hoidetaan todellisessa elämässä, vaikka etukäteen kehutaan, miten hyvin asiat ovat. Joten luottamus siihen, että asiat hoituvat, on vähentynyt entisestään ja olen kyynistynyt.

Vierailija kirjoitti:

Sitä se teettää kun katkaisee välit sieluun

Haistatan potut sinun sielunkäsityksellesi jos sielunpysyvyys tarkoittaa sitä mitä ajattelen sen tarkoittavan.