Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen on sinun mielestäsi ikävystyttävää seuraa?
Kommentit (134)
Henkisesti sairaat ihmiset eli kadehtijat, vahingoniloiset, narsistit, toiselle epäonnistumisen toivojat yms. Raukkojen seura. Tämmöisten ihmisten seura on niin no go-aluetta, ettei missään nimessä. Jos jonkun ihmisen tapaaminen alkaa aina sillä, että toinen alkaa puhua pulputtamaan aina jonkun toisen asioista ja vieläpä silleen liioitelllen ja vääristellen, niin lopeta tämmöisen ihmisen kanssa tekemisissä oleminen. Se puhua pulputtaa sitä paskaa myös sinun asioista kaikille muille ja maineesi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaveri, jonka mielestä olemme varmasti ns. samalla puolella ja samaa mieltä asioista ja joka taatusti tahtoo vain hyvää minulle elämässä. Hänen kanssaan on raskasta keskustella, koska vaikka hän on kiva ihminen muuten ja mielelläni käyn hänen kanssaan syömässä ja teatterissa ja puhun työasioistakin (olemme samalla alalla), hän ei kerta kaikkiaan anna suunvuoroa.
Minä olen tottunut keskusteluun, jossa A kertoo jonkin tapahtuman ja B kommentoi tai kertoo oman kokemuksensa tai kysyy lisätietoja ja A vastaa. Sitten B aloittaa jonkin aiheen ja A kuuntelee jne. Normaalissa keskustelussa tulee tietyn mittaisia taukoja, jonka aikana toinen pystyy aloittamaan oman puheensa, jos haluaa.
Tämä kaverini on sellainen, että en ehdi mihinkään väliin sanoa mitään, en omaa kokemusta tai kommenttia hänen kertomaansa, koska taukoja ei tule. Hän paukkaa aiheesta toiseen ja selittää asian ja heti perään latelee mielipiteensä ja suunnitelmansa asian etenemisestä ja sitten taas seuraavaan aiheeseen. Minä lähinnä kuuntelen ja hörpin kahvia. Olen tottunut odottamaan tunnin, että hän saa vuodatettua arkkunsa tyhjäksi, ennen kuin pääsen aloittamaan oman puheeni. Siskoni on samanlainen, joten se odottaminen ja vaikeneminen ja taustalla äännähtely "oho" ja "aijai" ja "voi ei" on tuttua minulle.
Jotka puhuvat toisista ihmisistä heidän selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toksisesti positiiviset. Kaikki ei-ihana lakaistaan maton alle piiloon, ja leikitään, ettei näitä asioita ole olemassa. Tällaiset tyypit yleensä myös alistavat kehumalla esim. "Olisi ihan mahtavaa, jos teet tämän tällä viikolla." jne. Viljelevät juuri mahtavaa-huikeaa-sanastoa niin laajasti, että saavat itsensä näyttämään idiootilta muiden silmissä.
Millä tavalla se alistaa sinua jos sanoisin että mun mielestä olisi mahtavaa jos teet jotain tällä viikolla?
Jos esimies puhuu alaiselleen töissä: "Olisi ihan mahtavaa, jos teet tämän tällä viikolla.", mutta alainen tietää tehtävänkuvan perusteella, että tuo tarkoittaa suomeksi: "Tämä pitää saada tehtyä tällä viikolla", niin kyllä kyse on kehumalla alistamisesta ja toksisesta ilmapiirist
On ihan eri asia kehua jälkikäteen hyvin tehdystä työstä kuin etukäteen painostaa käyttämällä "olisi ihan mahtavaa" -ilmaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns. "liian vanhoina" johonkin idoleihin tms. hurahtaneet. Esim. kolmikymppinen ihminen, joka alkanut yhtä äkkiä hirveästi fanittaa k-poppia. Itse hurahdin noihin juttuihin ollessani teini ja jaksoin fanitusta ehkä max 25-vuotiaaksi asti, mikä on kai aika tyypillistä tuon ikäisille. En jaksa nyt enää kolmikymppisenä muuta kuin nostalgia mielessä muistella noita juttuja. Jotenkin ihan käsittämätöntä seurata sivusta, miten jollakin ikäiselläni alkoi sama vaihe nyt kolmikymppisenä, mikä itselläni alkoi teininä.
Puhuu koko ajan vain itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ns. "liian vanhoina" johonkin idoleihin tms. hurahtaneet. Esim. kolmikymppinen ihminen, joka alkanut yhtä äkkiä hirveästi fanittaa k-poppia. Itse hurahdin noihin juttuihin ollessani teini ja jaksoin fanitusta ehkä max 25-vuotiaaksi asti, mikä on kai aika tyypillistä tuon ikäisille. En jaksa nyt enää kolmikymppisenä muuta kuin nostalgia mielessä muistella noita juttuja. Jotenkin ihan käsittämätöntä seurata sivusta, miten jollakin ikäiselläni alkoi sama vaihe nyt kolmikymppisenä, mikä itselläni alkoi teininä.
No, jos hänellä diagnosoimaton kehitysvamma. Heitä on keskuudessamme paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. "liian vanhoina" johonkin idoleihin tms. hurahtaneet. Esim. kolmikymppinen ihminen, joka alkanut yhtä äkkiä hirveästi fanittaa k-poppia. Itse hurahdin noihin juttuihin ollessani teini ja jaksoin fanitusta ehkä max 25-vuotiaaksi asti, mikä on kai aika tyypillistä tuon ikäisille. En jaksa nyt enää kolmikymppisenä muuta kuin nostalgia mielessä muistella noita juttuja. Jotenkin ihan käsittämätöntä seurata sivusta, miten jollakin ikäiselläni alkoi sama vaihe nyt kolmikymppisenä, mikä itselläni alkoi teininä.
No, jos hänellä diagnosoimaton kehitysvamma. Heitä on keskuudessamme paljon.
Samaa mieltä. Kaikki artisteja, lätkää, fudista yms fanittavat on aivan sietämättömiä retardeja. En ymmärrä yhtään mitenkä ne muka voi tuoda iloa kenenkään normaalilla järjellä varustetun aikuisen ihmisen elämään. Siis ei kertakaikkiaan voi ymmärtää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toksisesti positiiviset. Kaikki ei-ihana lakaistaan maton alle piiloon, ja leikitään, ettei näitä asioita ole olemassa. Tällaiset tyypit yleensä myös alistavat kehumalla esim. "Olisi ihan mahtavaa, jos teet tämän tällä viikolla." jne. Viljelevät juuri mahtavaa-huikeaa-sanastoa niin laajasti, että saavat itsensä näyttämään idiootilta muiden silmissä.
Millä tavalla se alistaa sinua jos sanoisin että mun mielestä olisi mahtavaa jos teet jotain tällä viikolla?
Jos esimies puhuu alaiselleen töissä: "Olisi ihan mahtavaa, jos teet tämän tällä viikolla.", mutta alainen tietää tehtävänkuvan perusteella, että tuo tarkoittaa suomeksi: "Tämä pitää saada tehtyä tällä viikolla", niin kyllä kyse
On ihan eri asia kehua jälkikäteen hyvin tehdystä työstä kuin etukäteen painostaa käyttämällä "olisi ihan mahtavaa" -ilmaisua.
Kaikesta sitä voikin ihmiset mielensä pahoittaa.
Useimmat ihmiset ovat ikävystyttäviä, siksi ei ihmisten seura aina jaksa kiinnostaa. Viihdyn yksin oikein hyvin. Joskus onnistuu tapaamaan jonkun jolla on jotain sanottavaakin, eikä vaan toistele itsestäänselvyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä keskustelu on sellainen, että molemmat on suunnilleen yhtä paljon äänessä ja tekevät alotteita/kysymyksiä keskustelun jatkamiseksi. En siis pidä liian puheliesta enkä liian hiljaisista.
Itsensä kehujat. Olevinaan jotain malli kansalaisia. Minulla useampi auto pihassa. Minä en ole ollut päivääkään työttömänä. Olen niin kova äijä tekeen töitä ja työ on joku rekka kuski🤣 Minulla on rahaa ja vaimo tienaa minuakin enemmän.
Haukkuvat vain muita ihmisiä.Kaikki työttömät ovat vain laiskoja ja typeriä. Nykyään nuoret ovat vaan typeriä, laiskoja ja kyllä minun nuoruudessa oltiin..
Onneksi tekevät loppua viinan huuruiset 50 luvun sedät joita useita en kuuntelisi edes rahasta. Äänestävät "oikean" asian puoluetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin ikävystyttäviä tyyppejä ovat ne, jotka ovat puheliaita ja puhuvat mieluiten omasta elämästään. Esimerkiksi lemmikeistään, kodistaan jossa en ole käynyt, sisustuksestaan, remonteistaan, pihatöistään, lapsistaan joita en ole tavannut, tuttavistaan joita minä en tunne jne.
Toinen tyyppi ovat tosikot ja tylsimykset. Heillä ei ole koskaan mitään hauskaa sanottavaa, eikä heillä ole huumorintajua. Sitten on toki itseään hauskana pitävät vitsinkertojat. Hohhoijaa.
Kolmas tyyppi on vaikeampi kuvailla. Heidän kanssaan puhuessaan on tunne epäsynkasta. He eivät kuuntele tai vastaa toisen aloitteisiin.
Hitaasti jaarittelija, joka pitää pitkiä taukoja turhaakin turhemmassa monologissaan.
Tekisi mieli työntää grillitikut korviin, ettei kuulisi tuollaista ajanhaaskaajaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ihminen jonka sana-arkku on tyhjä nopeammin kuin ensimmäinen kahvikuppi.
Hah, repesin :)
Vierailija kirjoitti:
Hiljaiset jotka eivät saa sanottua oikein mitään. Ennakkoluuloiset ja rajoittuneet jotka eivät koskaan uskalla kokeilla mitään uutta.
Ihmiset jotka inttävät jotain asiaa ottamatta selvää miten se oikeasti on.
Esim yksi vähän yksinkertainen työkaveri selittää aina että odottaa kunnes vetyautoja tulee kauppoihin. Olen yrittänyt selittää että aika kauan joutuu odottamaan kun on helpompaa vaan ladata se sähkö suoraan autoon ja halpoja sähköautoja tulvii nyt koko ajan kauppoihin.
Me siis ollaan itse ajettu sähköllä jo 3,5 vuotta.
Tän tyyliset kun tuo kirjoittaja, jotka kertoo omia tekemisiään ainoana järkevänä totuutena ja painostaa muita tekemään kuten he. Miten voi olla ihminen noin itsekeskeinen ja tyhmä.
Joka ei puhu itsestään tai elämästään mitään. Esim työpaikalla puhuu vain pakolliset työasiat. Puupökkelökin on virikkeellisempää seuraa.
Työkavereistaan, sukulaisistaan, televisiosarjan hahmoista jne. kälättäjä, kun sinulla ei ole mitään käsitystä, kuka tämä Mirkku, Markku, Orkku, Serkku, Terkku mikälie on ja pälätystä aiheesta on jo taukoamatta kestänyt yli puoli tuntia.
Keski-iän kriisissä lapsihaaveista hourivat ukot. Ikää on jotain 45 ja yhtäkkiä on havahduttu siihen, ettei lapsia ole tullut hankittua. Kuvioon kuuluu myös nuorten naisten jahtaaminen, kun etsitään viime metreillä sitä äitiehdokasta ja tulevaa omaishoitajaa itselle. Näiden juttujen kuuntelu ja ukkojen tekojen seuraaminen sivusta aiheuttaa kamalaa myötähäpeää ja halua paeta paikalta.