Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen on sinun mielestäsi ikävystyttävää seuraa?
Kommentit (134)
Kovaääninen, joka ei osaa kuunnella. Mononogit kestävät puoli tuntia. Puhuu vain itsestään, ei anna tilaa muille.
Myös holhoava ja jatkuvasti neuvova ihminen on raskas, sellainen joka heti tietää paremmin kuinka tulisi elää, kasvattaa lapset jne. Sellaisten seurassa turhautuu, kun tulee aina sellainen tunne että on tyhmempi tai avuttomampi, vaikka olisi ihan hyvin pärjännyt elämässään olosuhteisiin nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen joka yrittää vertailla toisten vastoinkäymisiä omiinsa ja siten vähätellä niiden toisten.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen, joka ei ole perillä maailman tapahtumista, kulttuurista, politiikasta. Juttelee pelkästään arkipäivän asioista.
Itse olen yhteisössä jossa juuri ei puhuta mistään noista ylläolevista tms. nk. ajankohtaisista aiheista. Keskustelu on jotain aivan ihan muuta jtoa voisi kuvata sellaiksiksi "omiksi jutuiksi". En ota kantaa onko se hyvästä, mutta itselle tuottaa suuria vaikeuksia osallistua mihinkään keskusteluun.
Esim töissä en jaksa kovaäänisiä, ilkeitä kaakattajia joilla on vain oma mielipide, ja muut hiljennetään. Vanha tapa tehdä työtä ja paljon tyhmyyttä ja väärää tietoa josta pidetään kiinni loppuun asti ym. Vanhemmat ihmiset välillä tällaisia. :S
Mutta yleisesti jos mietin kenen kanssa täytyisi viettää vapaa-aikaa niin kyllähän se olisi sellanen jollla samoja kiinnostuksia. Eli jos nyt harrastukset on vaikka metsästys ja joku joka ei kiinnosta minua, niin voisin ikävystyä.
Semmoinen työkaveri jolla on heti kärppänä mielipide johonkin asiaan jonka kerrot ja saa olla jatkuvasti korjaamassa eikun tarkoitin niin, eikun tarkoitin näin kun yksi ei malta kuunnella sun puheenvuoroa loppuun asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuäidit.
No voisin sitten omalta osaltani vastata että perheenäidit jotka jauhavat niistä puolisoistaan 24/7 ihan kuin ketään ulkopuolista kiinnostaa.....
Meillä mies nönnönnöö. Yksi rouva mainitsi kerran jopa miehensä hengityksen hajusta :D
Hämmästyttävän monet naiset jauhavat jatkuvasti miehistä tai omasta miehestä. Jopa koulutetut, näennäisesti sivistyneet ja normaaliälyisetkin naiset, joilla luulisi olevan omaakin sisältöä persoonassaan!
Harvalla vaan on, naisissa on todella paljon arkisissa asioissa kiinni olevia tylsimyksiä. Ihan riippumatta siitä, onko lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Hiljaiset jotka eivät saa sanottua oikein mitään. Ennakkoluuloiset ja rajoittuneet jotka eivät koskaan uskalla kokeilla mitään uutta.
Ihmiset jotka inttävät jotain asiaa ottamatta selvää miten se oikeasti on.
Esim yksi vähän yksinkertainen työkaveri selittää aina että odottaa kunnes vetyautoja tulee kauppoihin. Olen yrittänyt selittää että aika kauan joutuu odottamaan kun on helpompaa vaan ladata se sähkö suoraan autoon ja halpoja sähköautoja tulvii nyt koko ajan kauppoihin.
Me siis ollaan itse ajettu sähköllä jo 3,5 vuotta.
Minusta tällaiset sähköautolobbarit ovat ikävystyttäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseä ahdistaa vähän että töissä halutaan puhua koko ajan politiikasta. Minä olen tottunut että se on vähän arka aihe, enkä jaksa lähteä mukaan paasaamiseen. En suhtaudu intohimoisesti politiikkaan kuten muut vaan oikeastaan vähän kyllästyneesti. On hienoa että meillä on demokratia missä voi äänestää, mutta en haluaisi puhua omista henkilökohtaisista valinnoistani työpaikalla. Olen varmasti tosi tylsää seuraa, tiedän sen.
Ei politiikasta puhuminen tee kenestäkään mielenkiintoista seuraa. Se on vähän sellainen perusasetus, että jotain politiikasta tietää eli jollain tasolla sitä seuraa.
Toki ihmisillä on eri intohimoja, eli joidenkin mielestä politiikasta puhuminen voi tehdä seurasta mielenkiintoisen. Itse vaan en pidä, enkä pidä sinua tylsänä nuilla tiedoilla, ettet halua puhua omista henkilökohtaisista valinnoistasi työpaikalla.
Story topper, suomeksi vaikka paremmaksipistäjä.
Mitä tahansa kerrot omasta elämästäsi, hänellä on astetta mehukkaampi juttu kerrottavana. Hän ei kunnolla edes kuuntele sinua vaan odottaa, että pääsee pistämään paremmaksi omalla tarinallaan, jossa saattaa olla joko valhetta tai liioittelua.
Myöhemmin hän ei edes muista sinun kertomaasi.
Itsekeskeinen ihminen siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen, joka puhuu vain itsestään eikä kuuntele ollenkaan, jos minullakin olisi jotain asiaa.
Keskusteltaessa kuuntelee mutta ei " kuule".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävystyttävin ihminen jonka tiedän on henkilö joka on ottanut erityisherkkyydestä itselleen identiteetin. Hän ei puhu oikeastaan mistään muusta kuin itsestään ja omista tuntemuksistaan. Tämän hän tekee hyvin hiljaisella, lapsenomaisella äänellä, ilmeisesti korostaakseen herkkyyttään. Hänen kanssaan oleminen on ihan hirveän raskasta ja tylsää. Pitää pinnistellä kuullakseen mitä hän sanoo, joten ei voi olla rennosti. Sitten kun sen viestin saa sieltä tulkittua, niin eipä siihen voi sanoa muuta kuin voi voi. Ei se kyllä ole ihme, jos ihminen on ahdistunut jos tarkkailee itseään ja tuntemuksiaan koko valveillaoloaikansa. Ihan varmasti löytyy ikäviä tunteita ja ahdistusta, joihin voi sitten jäädä vellomaan.
Aivopierujaan ääneen laukovat extrovertit, jotka saavat kuulijat ajattelemaan: "Tuo olisi voinut olla vaan hiljaa, miksi oli pakko sanoa ääneen tuokin asia?".
Ihmiset, jotka eivät nää missään mitään hyvää. Itsellänikin on ollut ihan hemmetin raskassoutuinen elämä, mutta yritän löytää edes pieniä positiivia asioita selvitäkseni arjesta. En tajua, miten nämä kaikesta negatiivista keksivät edes soutavat elämänsä läpi. Vai onko heillä nimenomaan ollut liian helppo elämä, niin eivät osaa kuin valittaa turhasta?
Tiukasti keskiluokkaisessa kuplassaan elävät, jotka kertovat matkoistaan ties missä maissa, joissa sanovat nähneensä kurjuuttakin, mutta ovat aivan pihalla, kun puhutaan Suomen rasismista ja ihmisistä, joilla ei ole Suomessa varaa valita. Olen esim. puhunut keski-ikäisen ikänsä Espoossa asuneen maailmanmatkaajan kanssa, joka oli aivan pihalla suomen romaneista. Tietämys oli tasoa, että tämmöinen ihmisryhmä on Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinulle tänään kuuluu -ketjun vakkarien tyyliset ihmiset. Ei enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Itseä ahdistaa vähän että töissä halutaan puhua koko ajan politiikasta. Minä olen tottunut että se on vähän arka aihe, enkä jaksa lähteä mukaan paasaamiseen. En suhtaudu intohimoisesti politiikkaan kuten muut vaan oikeastaan vähän kyllästyneesti. On hienoa että meillä on demokratia missä voi äänestää, mutta en haluaisi puhua omista henkilökohtaisista valinnoistani työpaikalla. Olen varmasti tosi tylsää seuraa, tiedän sen.
Politiikka alkaa kiinnostaa sitten, kun päätökset osuu omaan nilkkaan. Monet vanhukset ovat nyt havahtuneet poliitikkojen toimintaan, kun terveyspalvelut on huonontuneet. Kaikkien pitäisi selvittää, miten tämä homma täällä menee ja edistääkö itse tätä palvelujen huonontamista omalla toiminnallaan.
Joidenkin yhteiskunnalisten asioiden huononemiseen riittää vain se, että jotkut eivät halua ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Itseä ahdistaa vähän että töissä halutaan puhua koko ajan politiikasta. Minä olen tottunut että se on vähän arka aihe, enkä jaksa lähteä mukaan paasaamiseen. En suhtaudu intohimoisesti politiikkaan kuten muut vaan oikeastaan vähän kyllästyneesti. On hienoa että meillä on demokratia missä voi äänestää, mutta en haluaisi puhua omista henkilökohtaisista valinnoistani työpaikalla. Olen varmasti tosi tylsää seuraa, tiedän sen.
Mistä sitten jaksat puhua, ettet kyllästy?
Vierailija kirjoitti:
Hiljaiset jotka eivät saa sanottua oikein mitään. Ennakkoluuloiset ja rajoittuneet jotka eivät koskaan uskalla kokeilla mitään uutta.
Ihmiset jotka inttävät jotain asiaa ottamatta selvää miten se oikeasti on.
Esim yksi vähän yksinkertainen työkaveri selittää aina että odottaa kunnes vetyautoja tulee kauppoihin. Olen yrittänyt selittää että aika kauan joutuu odottamaan kun on helpompaa vaan ladata se sähkö suoraan autoon ja halpoja sähköautoja tulvii nyt koko ajan kauppoihin.
Me tytöt ollaan itse ajettu sähkö dildolla jo 35 vuotta ja tykätään leikkiä niillä aina tolpalla.
terv. kaikkea kivaa perseeseen työntävä tolppa-apina
Vierailija kirjoitti:
Aivopierujaan ääneen laukovat extrovertit, jotka saavat kuulijat ajattelemaan: "Tuo olisi voinut olla vaan hiljaa, miksi oli pakko sanoa ääneen tuokin asia?".
Ihmiset, jotka eivät nää missään mitään hyvää. Itsellänikin on ollut ihan hemmetin raskassoutuinen elämä, mutta yritän löytää edes pieniä positiivia asioita selvitäkseni arjesta. En tajua, miten nämä kaikesta negatiivista keksivät edes soutavat elämänsä läpi. Vai onko heillä nimenomaan ollut liian helppo elämä, niin eivät osaa kuin valittaa turhasta?Tiukasti keskiluokkaisessa kuplassaan elävät, jotka kertovat matkoistaan ties missä maissa, joissa sanovat nähneensä kurjuuttakin, mutta ovat aivan pihalla, kun puhutaan Suomen rasismista ja ihmisistä, joilla ei ole Suomessa varaa valita. Olen esim. puhunut keski-ikäisen ikänsä Espoossa asuneen maailmanmatkaajan kanssa, joka oli aivan pihalla suomen romaneista. Tietämys oli tasoa, että tämmöinen ihmisryhmä on
Mulla on toisinpäin. Kyllästyttä kukkaiskeijut, jotka yrittävät väittää, että kaikki johtuu ihmisen omasta asennoitumisesta. Ei johdu, maailmassa tapahtuu paljon ikäviä asioita, joita ei voi hunajalla kuorruttaa. itsesääli on eri asia. Mun tulee mieleen noista negatiivisten asioiden välttelijöistä elokuva Stephfordin naiset, tuli just telkkarista. Ulkokultaisuus on elämässä tärkeintä, oli elokuvan sanoma.
Ne jotka eivät osaa puhua mistään muusta kuin omista vauvoista/lapsista ja kuinka koko päivä on mennyt äitylihommissa tehden asioita XYZ. Tai miten lapsi osasi heiluttaa kättä ja se on maailman suurin ihme.
On valitettavaa kun äitiys syö naisen oman identiteetin joka oli olemassa ennen vauvaa.
Sama pätee miehiinkin. Vanhemmuus tekee jutuista 200% tylsempiä. Eikö oikeasti ole mitään muuta puhuttavaa kuin vaipat, puklaukset ja räkötaudit? Missä on ne hyvät keskustelut joita oli ennen lapsia?
Itseä ahdistaa vähän että töissä halutaan puhua koko ajan politiikasta. Minä olen tottunut että se on vähän arka aihe, enkä jaksa lähteä mukaan paasaamiseen. En suhtaudu intohimoisesti politiikkaan kuten muut vaan oikeastaan vähän kyllästyneesti. On hienoa että meillä on demokratia missä voi äänestää, mutta en haluaisi puhua omista henkilökohtaisista valinnoistani työpaikalla. Olen varmasti tosi tylsää seuraa, tiedän sen.