Aikuinen autismin kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin aikuisena autismin kirjo. Se oli helpotus. Olen koko elämäni miettinyt, miksi vihaan ihmisjoukkoja, isoja juhlia ja baareja. Olen miettinyt miksi en pärjää työelämässä isommissa porukoissa, jos sosiaalinen status edellyttää kiusaamista ja sosiaalisia pelejä. Inhosin takanapäin pahaa puhumisen kulttuuria enkä ikinä tajunnut vitsejä.

Nyt ymmärrän, miksi väsyn niin pahasti juhlissa ja isommissa ryhmätilanteissa. Ymmärrän, miksi säikähtelen kovia ääniä. Ymmärrän miksi viihdyn päiväkausia omissa harrastuksissani, kaipaamatta sosiaalisia kontakteja. 

Onneksi sain diagnoosin, muuten edelleen ajattelisin että olen viallinen ja huono ihminen. Nyt ymmärrän, että hermostoni toimii eri tavalla, kuin valtaväestöllä. Onneksi saan tehdä töitä yksin, onneksi elämäntapani tukee autismin kirjoa. 

Ei maailma vieläkään valmis ole, autismin kirjo herättää selvästi ärtymystä. Kaikki erilaisuus to

Tämä on varmasti se tärkein diagnoosin saamisessa. Samaistun sinuun täysin ja nyt koen olevani vain viallinen enkä tiedä miksi. Diagnoosit on vaihdellut ja lääkityksiä kokeiltu. Jos saisin diagnoosin autismi niin luulen että elämäni ohjautuisi oikeaan suuntaan ja sitä myöten oikeanlaista tukea. Nyt kohtelu on sitä että olet tyhmä, laiska ja saamaton. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa akateemisissa aloissa tarvitaan nykyäön esiintymistaitoa ja sosiaalisuutta. 

Eivät nuo ole kaikille autisteille ongelmallisia. 

Itselleni esiintyminen ei ole ongelma silloin, kun pystyn keskittymään asiasisältöön. Työhän liittyvät sosiaaliset tilanteet eivät myöskään tuota ongelmia, koska silloin puhutaan asioista vakiintuneilla termeillä, ja tarkoitetaan mitä sanotaan. Vapaa-ajan sosiaaliset tilanteet ovat haastavia, koska niissä on paljon tulkinnanvaraista viestintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monia autisteja. Parempia ihmisiä kuin muut. Työkaverina yksi ja nautin hänen seurastaan kun osaa olla t*rpa tukossa kahvi ja ruokatauolla toisin kuin muut i*iootit

Niin, tänne maailmaanhan tullaan olemaan yksin ja pitämään suu kiinni. 🤦🏻

Tässä maailmassa opetellaan keskustelemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja on hyvä taito lukea muita ihmisiä ja käyttäytyä sen mukaan. En ole autisti mutta introvertti enkä oikein jaksa ekstrovertteja. Miksi se hiljainen on se jonka pitää mukautua eikä toisinpäin?  

Koska kommunikaatio ihmisten välillä on kaiken A ja O. 

Mutta kommunikoinnissa voidaan huomioida se, jos jollain on fysiologisia tai neurologisia rajoitteita pitää muiden pystyä huomioimaan ne. Et sinäkään (toivottavasti) vaadi kuuroja kommunikoimaan äänen avulla, etkä vaadi sokeaa tulkitsemaan ilmeitäsi tai eleitäsi. Värisokea ymmärtää värikoodit helposti väärin. Myös monilla autisteilla on vaikeuksia tulkita ilmeitä, eleitä tai äänensävyjä.

Miksi autismin aiheuttamat kommunikoinnin rajoitteet ovat niin kamalan tuomittavia ja paha asia, ja niistä pitäisi vain "opetella pois"? Eihän kuuroakaan vaadita opettelemaan kuulemista eikä sokeaa vaadita opettelemaan näkemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monia autisteja. Parempia ihmisiä kuin muut. Työkaverina yksi ja nautin hänen seurastaan kun osaa olla t*rpa tukossa kahvi ja ruokatauolla toisin kuin muut i*iootit

Niin, tänne maailmaanhan tullaan olemaan yksin ja pitämään suu kiinni. 🤦🏻

Tässä maailmassa opetellaan keskustelemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja on hyvä taito lukea muita ihmisiä ja käyttäytyä sen mukaan. En ole autisti mutta introvertti enkä oikein jaksa ekstrovertteja. Miksi se hiljainen on se jonka pitää mukautua eikä toisinpäin?  

Koska kommunikaatio ihmisten välillä on kaiken A ja O. 

Mutta kommunikoinnissa voidaan huomioida se, jos jollain on fysiologisia t

No oletusarvoisesti muita kohdellaan normaalisti kahvitauolla eli JUTELLAAN eikä istuta mykkänä kuin käpy p erseessä. Voi sitten sanoa olevansa rajoittunut ja tällöin emme kommunikoi ja keskitymme puhumaan heidän kanssaan joilla ei pää leviä normaalista kanssakäymisestä.

Minua ihmisten vapaa-ajan kommunikaatiossa häiritsee se, miksi samaa asiaa puidaan samoilla termeillä. Sama asia toistuu, vain puhuja vaihtuu. Samaa asiaa toistellaan jopa puoli tuntia ilman informaatiota tai ratkaisua. 

Sitten minulla on huomattavia vaikeuksia ymmärtää vitsejä ja niiden tarpeellisuutta. Etenkin alapäävitsit inhottavat minua ja koen ne ahdistavina. Tämän takia olen kykenemätön toimimaan esim. miesvaltaisissa työ- tai harrastusporukoissa. 

On totta, että vapaa-ajan ennalta strukturoimaton kommunikaatio tuottaa haasteita, koska siinä pitäisi olla niin nopea. Sekä ymmärtämään pieniä ilmeitä ja vihjeitä että tuottamaan nopeita vastineita mm. vitseihin ja dialogiin. 

Eräs hankalimmista asioista minulle on teeskentely. Ihmisporukoissa pärjäisi paremmin, jos osaisi teeskennellä paremmin naurua ja hymyä, mutta teeskentely vie valtavasti voimia ja energiaa. Niinpä usein kasvot vain jähmettyvät ja saan tosikon leiman. 

Näiden ongelmien takia vapaa-ajan kommunikaatio aiheuttaa kovaa väsymistä.

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla sitä kun keksitään diagnoosi työpaikan papukaijalle joka puhua kalkattaa nonstop leivänmurut valuen suupielistä kun on pakko saada ääntä lähtemään vaikka normaali ihminen pitää suunsa kiinni edes syödessään.

Adhd, narsismi, ahmimishäiriö ja ahneus. 

"Miksi autismin aiheuttamat kommunikoinnin rajoitteet ovat niin kamalan tuomittavia ja paha asia, ja niistä pitäisi vain "opetella pois"

Tämä on hienosti sanottu. Tai miksi pitäisi jatkuvasti teeskennellä olevansa typerämpi kuin on ja nauraa esim. huonoille vitseille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla sitä kun keksitään diagnoosi työpaikan papukaijalle joka puhua kalkattaa nonstop leivänmurut valuen suupielistä kun on pakko saada ääntä lähtemään vaikka normaali ihminen pitää suunsa kiinni edes syödessään.

Adhd, narsismi, ahmimishäiriö ja ahneus. 

Itseasiassa ADHD pätee kyllä tähän. Raskaita työkavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla sitä kun keksitään diagnoosi työpaikan papukaijalle joka puhua kalkattaa nonstop leivänmurut valuen suupielistä kun on pakko saada ääntä lähtemään vaikka normaali ihminen pitää suunsa kiinni edes syödessään.

Adhd, narsismi, ahmimishäiriö ja ahneus. 

Itseasiassa ADHD pätee kyllä tähän. Raskaita työkavereita.

Lisäksi korostavat kikattaen etten voi tälle mitään kun minulla on tämä ADHD hihihihi. Argh kun alkoi ärsyttämään jo tuleva työpäivä.

"No oletusarvoisesti muita kohdellaan normaalisti kahvitauolla eli JUTELLAAN eikä istuta mykkänä kuin käpy p erseessä. Voi sitten sanoa olevansa rajoittunut ja tällöin emme kommunikoi ja keskitymme puhumaan heidän kanssaan joilla ei pää leviä normaalista kanssakäymisestä."

Miksi minun pitäisikään kahvitauolla smaltalkata ihmisten kanssa, jotka ovat mielestäni liian normaaleja, ja jotka pitävät minua liian outona heidän normaaliuskuplaansa. Puhukaa vaikka p*skaa minusta. Olen tottunut siihen. En välitä. Te vain ette tiedä, että minulla ei oikeasti ole suhdetta pomon kanssa, enkä yritä iskeä sitä toisessa pöydässä yksin istuvaa nuorta miestä.

Minä pärjään vallan mainiosti ilman teidän kahvipöytäkeskustelujanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla sitä kun keksitään diagnoosi työpaikan papukaijalle joka puhua kalkattaa nonstop leivänmurut valuen suupielistä kun on pakko saada ääntä lähtemään vaikka normaali ihminen pitää suunsa kiinni edes syödessään.

Adhd, narsismi, ahmimishäiriö ja ahneus. 

Itseasiassa ADHD pätee kyllä tähän. Raskaita työkavereita.

Sekä autisteja että ADHD-ihmisiä on sekä hiljaisempia että puheliaampia. Autismissa on oleellisinta sosiaalisten taitojen vaikeudet, aistiyliherkkyydet ja rutiineihin jumiutuminen, ADHD:ssa puolestaan tarkkaavaisuuden ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla sitä kun keksitään diagnoosi työpaikan papukaijalle joka puhua kalkattaa nonstop leivänmurut valuen suupielistä kun on pakko saada ääntä lähtemään vaikka normaali ihminen pitää suunsa kiinni edes syödessään.

Adhd, narsismi, ahmimishäiriö ja ahneus. 

Itseasiassa ADHD pätee kyllä tähän. Raskaita työkavereita.

Lisäksi korostavat kikattaen etten voi tälle mitään kun minulla on tämä ADHD hihihihi. Argh kun alkoi ärsyttämään jo tuleva työpäivä.

Eivät kaikki ADHD:t ole jatkuvasti äänessä (eivätkä kaikki autistit mykkiä). Siitäkin on olemassa muoto, joka painottuu tarkkaavaisuuden vaikeuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla sitä kun keksitään diagnoosi työpaikan papukaijalle joka puhua kalkattaa nonstop leivänmurut valuen suupielistä kun on pakko saada ääntä lähtemään vaikka normaali ihminen pitää suunsa kiinni edes syödessään.

Adhd, narsismi, ahmimishäiriö ja ahneus. 

Itseasiassa ADHD pätee kyllä tähän. Raskaita työkavereita.

Lisäksi korostavat kikattaen etten voi tälle mitään kun minulla on tämä ADHD hihihihi. Argh kun alkoi ärsyttämään jo tuleva työpäivä.

Eivät kaikki ADHD:t ole jatkuvasti äänessä (eivätkä kaikki autistit mykkiä). Siitäkin on olemassa muoto, joka painottuu tarkkaavaisuuden vaikeuksiin.

Näin juuri. Osalla ADHD ei näy päällepäin ja se taistelu käydään oman päänsä sisällä.

Et tarvii virallista diagnoosia. Voit myöntää itsellesi, että sinulla on autismin kirjon piirteitä ja niiden takia olet mitä olet ja se on ihan ok. Jotkut asiat ovat siksi vaikeita tai toimit luonnostaan eri tavoin kuin muut, mutta se on ihan ok sekin. 

t. toinen muutaman arkea vahvasti rajoittavan piirteen omaava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 50+ aikuinen perheellinen, parisuhteessa ja pitkä työura vaativissa asiantuntijatehtävissä. Olen todennäköisesti autisti, suvussa on näitä. En halua diagnoosia, koska siitä ei olisi mitään hyötyä. Itseymmärrys ja asian hyväksyminen riittää minulle.

Vaativa asiantuntijatehtävä 🤣

#palstankliseet

Klisee tai ei, olen hyväpalkkainen ja pääasiassa tyytyväinen elämääni.

Haluatko mitalin, arvonimen vai esim pyhimykseksi julistamisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin aikuisena autismin kirjo. Se oli helpotus. Olen koko elämäni miettinyt, miksi vihaan ihmisjoukkoja, isoja juhlia ja baareja. Olen miettinyt miksi en pärjää työelämässä isommissa porukoissa, jos sosiaalinen status edellyttää kiusaamista ja sosiaalisia pelejä. Inhosin takanapäin pahaa puhumisen kulttuuria enkä ikinä tajunnut vitsejä.

Nyt ymmärrän, miksi väsyn niin pahasti juhlissa ja isommissa ryhmätilanteissa. Ymmärrän, miksi säikähtelen kovia ääniä. Ymmärrän miksi viihdyn päiväkausia omissa harrastuksissani, kaipaamatta sosiaalisia kontakteja. 

Onneksi sain diagnoosin, muuten edelleen ajattelisin että olen viallinen ja huono ihminen. Nyt ymmärrän, että hermostoni toimii eri tavalla, kuin valtaväestöllä. Onneksi saan tehdä töitä yksin, onneksi elämäntapani tukee autismin kirjoa. 

Ei maailma vieläkään valmis ole, autismin kirjo her

 

Olet siis täysin nykyisin vallalla olevan, vastenmielisen ja useiden alan asiantuntijan halveksiman terapia/diagnoosikulttuurin orja. 

Vierailija kirjoitti:

Et tarvii virallista diagnoosia. Voit myöntää itsellesi, että sinulla on autismin kirjon piirteitä ja niiden takia olet mitä olet ja se on ihan ok. Jotkut asiat ovat siksi vaikeita tai toimit luonnostaan eri tavoin kuin muut, mutta se on ihan ok sekin. 

t. toinen muutaman arkea vahvasti rajoittavan piirteen omaava

Sillä ei ole väliä mitä myöntää itselleen. Diagnoosin myötä ihmiset kohtelee paremmin.

Sivusta seurannut 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monia autisteja. Parempia ihmisiä kuin muut. Työkaverina yksi ja nautin hänen seurastaan kun osaa olla t*rpa tukossa kahvi ja ruokatauolla toisin kuin muut i*iootit

Niin, tänne maailmaanhan tullaan olemaan yksin ja pitämään suu kiinni. 🤦🏻

Tässä maailmassa opetellaan keskustelemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja on hyvä taito lukea muita ihmisiä ja käyttäytyä sen mukaan. En ole autisti mutta introvertti enkä oikein jaksa ekstrovertteja. Miksi se hiljainen on se jonka pitää mukautua eikä toisinpäin?  

Koska kommunikaatio ihmisten välillä on kaiken A ja O. 

Mutta kommunikoinnissa voidaan huomioida se, jos jollain on fysiologisia t

Kuulepa, vammaisuudessa ei ole mitään ihailtavaa vaikka wokeväki on kivenkovaa yrittänyt siitä sellaista tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tarvii virallista diagnoosia. Voit myöntää itsellesi, että sinulla on autismin kirjon piirteitä ja niiden takia olet mitä olet ja se on ihan ok. Jotkut asiat ovat siksi vaikeita tai toimit luonnostaan eri tavoin kuin muut, mutta se on ihan ok sekin. 

t. toinen muutaman arkea vahvasti rajoittavan piirteen omaava

Sillä ei ole väliä mitä myöntää itselleen. Diagnoosin myötä ihmiset kohtelee paremmin.

Sivusta seurannut 

🤪: Ääääää hausta vit-tuuuuu!!!!!

👵🏻: Onpa töykeää, etkö häpeä?

🤪: Oon autisti ja tää on mulle ominaista, siedä!

Elämä on joskus hankalaa ja siis tarkoitan vain että omat mentaaliset mallit jos on jääneet kesken jonkun autismin tai muun takia, ei ne asiat aina mene putkeen aikuisenakaan. Onhan meillä väestössä myös yksinkertaisia ja täysin kouluttamattomia henkilöitä, joilla ei ole edes minkäänlaista erityisosaamistakaan. Minkähänlainen luokittelu heistä tehtäisiin? 

Häpeällistä pilkkaa autisminkijoon liittävät ainoastaan moukat ja itsensä kanssa kipuilevat keskeneräiset ......!