Aikuinen autismin kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt koko elämäni peitellen erilaisuuttani. Esim harva tietää, etten pysty ajamaan autolla maantieajoa, koska se aiheuttaa minulle ahdistusoireita. Kaupunkiajo on helpompaa, koska siinä on koko ajan tekemistä. En pysty kiipeämään kierreportaita, koska saan niistä ahdistusta. Mutta olen tosiaan muiden ihmisten silmissä normaali hyvinkin menestynyt ihminen elämässäni. Mutta outojen oireitteni (joita on näiden lisäksi vaikka kuinka paljon) piilottelu vie energiaa. Onko se mikään ihme, että koirien kanssa on helpompi olla kuin ihmisten, kun koirille kelpaan sellaisena kuin olen. 

Sinun pitäisi syödä RAUHOITTAVIA lääkkeitä eikä ulista jostain autismista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä pahoja autistisia oireita, on pahoja yliherkkyyksiä, sosiaalisia ongelmia, puhun monotonisesti, en liikuta yläluomiani puhuessa, meltdowneja, sosiaalisia vaikeuksia, mielenkiinnonkohteet hyvin spesifejä ja nörttimäisiä. En ole pärjännyt elämässä, en saa pidettyä työpaikkaa, sillä uuvun joka ikisessä. Sain autismitestistä hyvin paljon pisteitä. En silti saanut diagnoosia, sanottiin että lapsuus syynä. Äitini ei huolehtinut minusta kuten pitää, hän ei ymmärtänyt ruoka-ajoista, ei osannut varmistaa että on riittävästi ruokaa kaapissa, kuormittui itkustani niin paljon että oli väkivaltainen, ei ollut työelämässä ja oli muutenkin hyvin erikoinen nainen. Kun minut huostaanotettiin, oli paljon tekstiä miten en käyttäydy normaalisti, sosiaaliset taidot muiden lasten kanssa ovat huonot, sain hillitsemättömiä raivareita jne. Naisten on hyvin vaikea saada diagnoosia.

Na

Sainkin sen. Diagnoosiprosessi mukana ollut hoitaja, jota näin monta kertaa, oli sitä mieltä, että minulla on autismi. Psykiatrin mielestä, jonka tapasin kerran, en ollut autistinen.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä pahoja autistisia oireita, on pahoja yliherkkyyksiä, sosiaalisia ongelmia, puhun monotonisesti, en liikuta yläluomiani puhuessa, meltdowneja, sosiaalisia vaikeuksia, mielenkiinnonkohteet hyvin spesifejä ja nörttimäisiä. En ole pärjännyt elämässä, en saa pidettyä työpaikkaa, sillä uuvun joka ikisessä. Sain autismitestistä hyvin paljon pisteitä. En silti saanut diagnoosia, sanottiin että lapsuus syynä. Äitini ei huolehtinut minusta kuten pitää, hän ei ymmärtänyt ruoka-ajoista, ei osannut varmistaa että on riittävästi ruokaa kaapissa, kuormittui itkustani niin paljon että oli väkivaltainen, ei ollut työelämässä ja oli muutenkin hyvin erikoinen nainen. Kun minut huostaanotettiin, oli paljon tekstiä miten en käyttäydy normaalisti, sosiaaliset taidot muiden lasten kanssa ovat huonot, sain hillitsemättömiä raivareita jne. Naisten on hyvin vaikea saada diagnoosia.

Äitisi on varmaan itse autistinen. Selittää ylivoimaisen kuormittumisen lapsenhoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt koko elämäni peitellen erilaisuuttani. Esim harva tietää, etten pysty ajamaan autolla maantieajoa, koska se aiheuttaa minulle ahdistusoireita. Kaupunkiajo on helpompaa, koska siinä on koko ajan tekemistä. En pysty kiipeämään kierreportaita, koska saan niistä ahdistusta. Mutta olen tosiaan muiden ihmisten silmissä normaali hyvinkin menestynyt ihminen elämässäni. Mutta outojen oireitteni (joita on näiden lisäksi vaikka kuinka paljon) piilottelu vie energiaa. Onko se mikään ihme, että koirien kanssa on helpompi olla kuin ihmisten, kun koirille kelpaan sellaisena kuin olen. 

Sinun pitäisi syödä RAUHOITTAVIA lääkkeitä eikä ulista jostain autismista. 

Saisikin rauhoittavia mutta kun ei saa. Propralia annettiin, yhtä tyhjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismiin kuuluu tämä järkyttävä lässyttäminen lapsellisilla termeillä. Normot, nepsyt, kirjot, kiusaamiset, mielipahat, kuormittumiset, uupumiset ja tuhansien ns nepsykouluttajatätien keksimät inhokkisanat siihen päälle. 

Ei ole kenellekään epäselvää mitkä ihmiset palstalla kirjoittavat noita kaksoisyhdyssanoja ja Vaihda 1 sana pieruun -juttuja. 

Käännös: älä yritä osoittaa mitään myötätuntoa neurotyypillisiä kohtaan, se kostautuu varmasti.

Aiotko tulla aseen kanssa kostamaan?

Örebron ampuja:

The suspect went on to study an individual programme before attending a special class for people with Asperger's and high-functioning autism at Wadkoping Education Center in Orebro. 

Niin, mistä sitä tietää, vaikka kävisi käsky lähteä EU/NATO- joukkoihin tähtäilemään antiwokeja silimien välliin. On nimittäin se teidän oranssi fyyreri puhunut sen verran levottomia siitä Grönlannin kysymyksestä.

Reality check: Breivik ja vastaavat eivät ole vaarallisia siksi, että he ovat valmiita käyttämään väkivaltaa. Eivätkä siksi, että heillä on tai ei ole jotain tiettyä diagnoosia. Tällaiset asiat ovat pelkkiä pikkudetaljeja. He ovat vaarallisia siksi, koska he ovat antiwokeja.

Sinä tuot näitä tapauksia esille, koska olet kateellinen heille. Sinun tekisi mieli tehdä vastaavia hirmutekoja, mutta osaamisesi ja uskalluksesi ei riitä. Toki sinusta voi olla hyvinkin paljon muullaista vaaraa ja haittaa.

Väkivallan ja voimakeinojen käyttö ei ole lähtökohtaisisti uhka yhteiskunnalle, vaan normaali asia esimerkiksi sodassa. Jos Brieivik olisi ymmärtänyt hyljätä antiwoken seireenilaulun, hän voisi olla nyt vaikkapa rakastettu ja kunnioitettu sotasankari. Mutta halla-aholainen antiwoke-lahko teki hänestä roiston, murhaajan ja terroristin.

vtun breivikpersut

vtun sanoma

Olen järkyttynyt tästä keskustelusta. On näköjään pitkä matka vielä siihen että erilaisuutta hyväksytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki piirteeni viittaavat autismiin. En ole koskaan päässyt läpi kouluja enkä työllistynyt. Ikää jo 40 ja en jaksa hakea mitään diagnoosia. Kouluun en enää hae kun tuottaa vaan v*tutusta epäonnistuminen. Töitä haen mihin on mahdollista, mutta tiedän etten koskaan tule työllistymään. 

Keskityn elämässäni muihin asioihin. Puutarhaan, lemmikkeihin sekä läheisiini. Olen tyytyväinen näin ja ei enää kiinnosta loiseksi haukkuminen tai mikään muukaan. Pari vuotta sitten vuokrasin asunnon keskeltä ei mitään metsän keskeltä ilman ajokorttia. Linja -auto kulkee kerran viikossa kaupunkiin koululaisten lomien aikana. Näin keväällä on paljon puuhaa pihan kanssa ja aika ei käy pitkäksi. Kirjoitan myös toista kirjaa. 

Minäkin olisin varmasti töissä aikana jolloin se oli mahdollista kun vaan meni töihin. Ei nykyään.

Oksettaa tämmöiset vapaamatk

Tämän tekstin takaa löydän inhottavan, epäempaattisen ja häijyn ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä pahoja autistisia oireita, on pahoja yliherkkyyksiä, sosiaalisia ongelmia, puhun monotonisesti, en liikuta yläluomiani puhuessa, meltdowneja, sosiaalisia vaikeuksia, mielenkiinnonkohteet hyvin spesifejä ja nörttimäisiä. En ole pärjännyt elämässä, en saa pidettyä työpaikkaa, sillä uuvun joka ikisessä. Sain autismitestistä hyvin paljon pisteitä. En silti saanut diagnoosia, sanottiin että lapsuus syynä. Äitini ei huolehtinut minusta kuten pitää, hän ei ymmärtänyt ruoka-ajoista, ei osannut varmistaa että on riittävästi ruokaa kaapissa, kuormittui itkustani niin paljon että oli väkivaltainen, ei ollut työelämässä ja oli muutenkin hyvin erikoinen nainen. Kun minut huostaanotettiin, oli paljon tekstiä miten en käyttäydy normaalisti, sosiaaliset taidot muiden lasten kanssa ovat huonot, sain hillitsemättömiä raivareita jne. Naisten on hyvin vaikea saada diagnoosia.

Sulla on selkeästi traumatausta ja se usein aiheuttaa samantyyppiset oireet kuin autismissa. Toki voit olla myös traumatisoitunut autisti. Se on ilmeisesti myös erittäin yleistä, että autistilla on myös cptsd. 

Myös traumat "periytyvät" ts. siirtyvät sukupolvelta toiselle. Se näkyy tällä palstallakin erittäin selvästi. Suomi on muutenkin täynnä traumatisoituneita ihmisiä ja näitä ylisukupolvisia traumoja kantavia. On varmasti autistejakin paljon enemmän kuin on diagnosoitu. 

Millään sillä ei ole muuten merkitystä, mutta yritetään jokainen parantaa omat traumamme ja sukutraumamme sekä olla ihmisiksi. Kohdellaan jokaista hyvin diagnoosista tai diagnoosittomuudesta riippumatta. Nämäkin huutelijat täällä, yleensä edestään löytää jollain tavalla. 

Täytyy varmaan päivittää tämä pöytäkone uudempaan. Ajattelin jo, että pelkkä kannettava riittäisi jatkossa, mutta pysynkin pöytäkoneessa, koska se v*tuttaa katkeria normoja, ja se on heille ihan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt tästä keskustelusta. On näköjään pitkä matka vielä siihen että erilaisuutta hyväksytään.

Niin, siis meillähän on, kuten todettua, breivikiläinen puolue hallituksessa. Mitä muuta voi sellaisessa maassa odottaa?

Täällä on nyt nostettu esiin joitakin massam urh aajia. Heidän yksittäisistä diagnooseistaan en tiedä, mutta valtaosalla on kaksi yhdistävää tekijää: vakava koulukiusaaminen ja ssri-lääkitys.

Kiusaaminen pitäisi saada kitkettyä kasvattamalla niitä kiusaajia ja joissakin tapauksissa myös kiusatuille (jos kyseessä on enemmän kokemus kuin kiusaaminen) keinoja paksumman nahan kasvattamiseen. Ssri-lääkkeitä ei pitäisi syöttää nuorille ja harvoin aikuisillekaan.

Autismia ja muita normista poikkeamisia ei pitäisi diagnosoida masennukseksi tai bipoksi niin kuin usein käy, jos autismia ei tunnisteta. Hoito on silloin täysin väärä. 

Mitä tulee sarjam urh aajiin, jotka ovat jotain psykopaatteja tai sosiopaatteja, niin heilläkin on kaksi yhdistävää tekijää: lapsuudessa saatu kova isku päähän ja jonkinlainen hyväksikäyttö- tai kaltoinkohtelutausta. 

Tämä autismiviha lienee peräisin narsisteilta. Narsistit vihaavat syvästi autisteja, koska narsistin manipulointi perustuu sosiaalisiin peleihin, joita autisti ei ymmärrä tai ei ole niistä kiinnostunut. Usein autistit myös huomaavat narsistien epäloogisuudet ja saattavat huomauttaa niistä asiakeskeiseen ja mutkattomaan tyyliinsä ääneen.

Autistia ei kiinnosta sosiaaliset hierarkiat ja niissä kiipeäminen tai kuka on kenenkin ylä- tai alapuolella. Se on narsistille punainen vaate, koska narsisti elää siitä. Autisti saattaa nuorena joutua hyväksikäytetyksi varsinkin narsistin toimesta, mutta kun hän kokemuksen karttuessa oppii erottamaan valehtelun ja manipuloinnin, häntä ei voi sellaisella enää hallita.

Autistista tulee tavallista useammin ns. sigma. Narsistinen ihminen pelkää ja vihaa sellaista, koska ei pysty sijoittamaan tätä mihinkään kohtaan hierarkiassa, ei pysty manipuloimaan eikä alistamaan eikä käyttämään hovissaan, muttei toisaalta myöskään mielistele ja koe ylempiarvoiseksi, ellei tämä "sigma" päätä tietoisesti ottaa sellaista roolia. 

Tämä saattaa olla myös se syy, miksi jotkut (narsistit) haluavat ehkä tahallaan sekoittaa narsistit ja autistit toisiinsa. Voi myös olla, että jos joku sigma-autisti on kyllästynyt narsistin p.e.r.seilyyn ja sen vuoksi näyttänyt tälle paikkansa, jotkut muut erehtyvät luulemaan autistia narsistiksi siinä tilanteessa. Varsinkin kun narsisti suorittaa taustalla myyräntyötään ja manipuloi muita uskomaan niin. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt nostettu esiin joitakin massam urh aajia. Heidän yksittäisistä diagnooseistaan en tiedä, mutta valtaosalla on kaksi yhdistävää tekijää: vakava koulukiusaaminen ja ssri-lääkitys.

Kiusaaminen pitäisi saada kitkettyä kasvattamalla niitä kiusaajia ja joissakin tapauksissa myös kiusatuille (jos kyseessä on enemmän kokemus kuin kiusaaminen) keinoja paksumman nahan kasvattamiseen. Ssri-lääkkeitä ei pitäisi syöttää nuorille ja harvoin aikuisillekaan.

Autismia ja muita normista poikkeamisia ei pitäisi diagnosoida masennukseksi tai bipoksi niin kuin usein käy, jos autismia ei tunnisteta. Hoito on silloin täysin väärä. 

Mitä tulee sarjam urh aajiin, jotka ovat jotain psykopaatteja tai sosiopaatteja, niin heilläkin on kaksi yhdistävää tekijää: lapsuudessa saatu kova isku päähän ja jonkinlainen hyväksikäyttö- tai kaltoinkohtelutausta. 

SSRI lääkkeet tekee tunteettomaksi. Auttoivat kyllä masennukseen kun ei halunnut kuolla mutta aloin miettimään sitten muita ratkaisuja eli epämiellyttävien asioiden karsimista elämässä, mutta ei siitä sen enempää. Onneksi olen nyt ollut terve jo yli kymmenen vuotta. Ja hyvä että ystäväni sai minut puhuttua lopettamaan lääkityksen. Ties mitä olisi tapahtunut. Kun lääke poistui kehossa kauhistuin jälkikäteen niitä ajatuksia mitä ajattelin lääkityksen alla.

275:

No tuo juuri. Ssri-lääkkeet myös lisäävät toimintakykyä. Masennus tavallaan suojelee masentunutta, kun ei saa aikaiseksi tehdä itselleen mitään. Mutta tuon lääkityksen ihan mainittuna "sivuoireena" on i.m. Sitä tapahtuu vanhemmillekin ihmisille, mutta nuorilla riski on erityisen suuri. 

Sitten kun näitä vielä määrätään masennukseen, jota ei edes ole, vaan kyse on jostain muusta, esim. ylikuormittuneesta autistista, niin kukapa tietää, mitä siitä seuraa. Pillerit kouraan ja pärjäile.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy varmaan päivittää tämä pöytäkone uudempaan. Ajattelin jo, että pelkkä kannettava riittäisi jatkossa, mutta pysynkin pöytäkoneessa, koska se v*tuttaa katkeria normoja, ja se on heille ihan oikein.

Tiedätkös, ketään ei kiinnosta, paitsi sadistisempia yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt tästä keskustelusta. On näköjään pitkä matka vielä siihen että erilaisuutta hyväksytään.

Erilaisuuden kanssa pitäisi voida toimia. Ei se muuten haittaisi.  Tuhat eri autismilajia ja muuta diagnoosia ja normaalien venkoilut päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eli ehkä toivoisin, että se antaisi jotenkin luvan olla minä. 

 

Voi kertoa, ettei se diagnoosi tuollaista lupaa anna. Se kertoo, MIKSI sun on vaikea olla ihmisten kanssa, mutta ei se oikeuta olemaan kusipää, jos sellainen olet. Ja jollet ole, sulla on oikeus olla omanlaisesi siinä kuin kaikilla muillakin. 

 

kai sä annat sen oikeuden muillekin?

Sanoiko hän olevansa kusipää ja sille luvan? Asperger-naiset ovat yleensä ylikilttejä ja sinisilmäisiä ja haluavat ymmärtää, miksi eivät kuulu samaan piiriin muiden naisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt koko elämäni peitellen erilaisuuttani. Esim harva tietää, etten pysty ajamaan autolla maantieajoa, koska se aiheuttaa minulle ahdistusoireita. Kaupunkiajo on helpompaa, koska siinä on koko ajan tekemistä. En pysty kiipeämään kierreportaita, koska saan niistä ahdistusta. Mutta olen tosiaan muiden ihmisten silmissä normaali hyvinkin menestynyt ihminen elämässäni. Mutta outojen oireitteni (joita on näiden lisäksi vaikka kuinka paljon) piilottelu vie energiaa. Onko se mikään ihme, että koirien kanssa on helpompi olla kuin ihmisten, kun koirille kelpaan sellaisena kuin olen. 

Sinun pitäisi syödä RAUHOITTAVIA lääkkeitä eikä ulista jostain autismista. 

Saisikin rauhoittavia mutta kun ei saa. Propralia annettiin, yhtä tyhjän kanssa.

Mulla ei edes toimi rauhoittavat. Oleellista on, että kehossa on riittävästi estrogeenia ja dopamiinia noin fysiologisesti. 

AS nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä pahoja autistisia oireita, on pahoja yliherkkyyksiä, sosiaalisia ongelmia, puhun monotonisesti, en liikuta yläluomiani puhuessa, meltdowneja, sosiaalisia vaikeuksia, mielenkiinnonkohteet hyvin spesifejä ja nörttimäisiä. En ole pärjännyt elämässä, en saa pidettyä työpaikkaa, sillä uuvun joka ikisessä. Sain autismitestistä hyvin paljon pisteitä. En silti saanut diagnoosia, sanottiin että lapsuus syynä. Äitini ei huolehtinut minusta kuten pitää, hän ei ymmärtänyt ruoka-ajoista, ei osannut varmistaa että on riittävästi ruokaa kaapissa, kuormittui itkustani niin paljon että oli väkivaltainen, ei ollut työelämässä ja oli muutenkin hyvin erikoinen nainen. Kun minut huostaanotettiin, oli paljon tekstiä miten en käyttäydy normaalisti, sosiaaliset taidot muiden lasten kanssa ovat huonot, sain hillitsemättömiä raivareita jne. Naisten on hyvin vaikea saada diagnoosia.

Su

Yleensä autistiset vanhemmat traumatisoiva autistin lapsen. Itse olen tällainen, että löytyy molemmat.