Aikuinen autismin kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monia autisteja. Parempia ihmisiä kuin muut. Työkaverina yksi ja nautin hänen seurastaan kun osaa olla t*rpa tukossa kahvi ja ruokatauolla toisin kuin muut i*iootit

Niin, tänne maailmaanhan tullaan olemaan yksin ja pitämään suu kiinni. 🤦🏻

Tässä maailmassa opetellaan keskustelemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja on hyvä taito lukea muita ihmisiä ja käyttäytyä sen mukaan. En ole autisti mutta introvertti enkä oikein jaksa ekstrovertteja. Miksi se hiljainen on se jonka pitää mukautua eikä toisinpäin?  

Koska kommunikaatio ihmisten välillä on kaiken A ja O. 

Minä viihdyn sellaisten ihmisten seurassa, jotka puhuvat vain silloin, kun on asiaa. Heidän seurassaan myös minä saan suunvuoron ja pystyn sanomaan oman pienen asiani. Hölösuut eivät malta odottaa, että sanoitan ajatukseni ja lausun sen ääneen.

Ilmeisesti sinulla on opiskelut sujuneet, työelämä sujuu ja perheenkin olet perustanut, ja elämä sujuu hyvin. Piirteitä on lapsena ollut, mutta olet oppinut pärjäämään niiden kanssa. Julkisella puolella todettaisiin, että ei ole syytä tutkia, koska sinulla ei ole toimintakyvyn kanssa ongelmia eikä tarvetta tukitoimille - autismirjon oireet eivät ole niin suuria, ettet olisi pystynyt älylläsi kompensoimaan niitä. Yksityiseltä kyllä voisit hankkia diagnoosin, mutta ei se tosiaan mitään muuttaisi. Olet itse tunnistanut itsessäsi piirteitä, eikä asiaa mikään leima miksikään muuta. Eri asia on, jos leimaa tarvitaan välttämättä byrokratiaa varten.

Kyllähän nykyään moni kaltaisesi hankkii diagnoosin, mutta minusta se on vähän ongelmallista. Mielenterveyspalvelut ovat aivan tukossa ilmankin, että resurssit kuluvat pelkästään itsetutkiskelun takia diagnoosia haluaville. Siksi kannattaa tyytyä siihen verkon itsearviointilomakkeeseen, se on ihan käypä diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti sinulla on opiskelut sujuneet, työelämä sujuu ja perheenkin olet perustanut, ja elämä sujuu hyvin. Piirteitä on lapsena ollut, mutta olet oppinut pärjäämään niiden kanssa. Julkisella puolella todettaisiin, että ei ole syytä tutkia, koska sinulla ei ole toimintakyvyn kanssa ongelmia eikä tarvetta tukitoimille - autismirjon oireet eivät ole niin suuria, ettet olisi pystynyt älylläsi kompensoimaan niitä. Yksityiseltä kyllä voisit hankkia diagnoosin, mutta ei se tosiaan mitään muuttaisi. Olet itse tunnistanut itsessäsi piirteitä, eikä asiaa mikään leima miksikään muuta. Eri asia on, jos leimaa tarvitaan välttämättä byrokratiaa varten.

Kyllähän nykyään moni kaltaisesi hankkii diagnoosin, mutta minusta se on vähän ongelmallista. Mielenterveyspalvelut ovat aivan tukossa ilmankin, että resurssit kuluvat pelkästään itsetutkiskelun takia diagnoosia haluaville. Siksi kannattaa tyytyä siihen verkon itsearviointilomakkeeseen, se on

Voiko joku linkata tähän sen itsearviointilomakkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Eli ehkä toivoisin, että se antaisi jotenkin luvan olla minä. 

 

Voi kertoa, ettei se diagnoosi tuollaista lupaa anna. Se kertoo, MIKSI sun on vaikea olla ihmisten kanssa, mutta ei se oikeuta olemaan kusipää, jos sellainen olet. Ja jollet ole, sulla on oikeus olla omanlaisesi siinä kuin kaikilla muillakin. 

 

kai sä annat sen oikeuden muillekin?

En koe olevani kusipää. Koen olevani nörtti, joka rakastaa kirjoja ja eläimiä, ja joka aina yrittää olla ystävällinen muille. Enkä etsi oikeutusta olla ilkeä. Missään tapauksessa. Mutta joskus katselin naista, jolla oli siististi leikatut hiukset poninhännällä, ja mietin, että miksi joillekin on niin normaali asia käydä kampaajalla, ja lähes mahdoton asia minulle. Sellaiseen haluaisin jonkinlaise

Nykyaika on kyllä todella suvaitsematonta, jos tarvitaan diagnoosia sitä varten, että ei halua käydä kampaajalla. Toisaalta laulaja Eveliina, joka myös kertoo olevansa autisti, taas tarvitsi diagnoosia siksi, että uskalsi ottaa uuden kampauksen. Miksi muotti on nykyään niin ahdas, että kaikki siihen sopeutumaton tarvitsee psykiatrisen diagnoosin ollakseen hyväksyttyä? Ja mikä se muotti edes on? Ei suurimmalla osalla naisista ole sliipattua tukkaa poninhännällä.

Voiko joku linkata tähän sen itsearviointilomakkeen?

 

Autismiliiton sivuilta löytyy erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti sinulla on opiskelut sujuneet, työelämä sujuu ja perheenkin olet perustanut, ja elämä sujuu hyvin. Piirteitä on lapsena ollut, mutta olet oppinut pärjäämään niiden kanssa. Julkisella puolella todettaisiin, että ei ole syytä tutkia, koska sinulla ei ole toimintakyvyn kanssa ongelmia eikä tarvetta tukitoimille - autismirjon oireet eivät ole niin suuria, ettet olisi pystynyt älylläsi kompensoimaan niitä. Yksityiseltä kyllä voisit hankkia diagnoosin, mutta ei se tosiaan mitään muuttaisi. Olet itse tunnistanut itsessäsi piirteitä, eikä asiaa mikään leima miksikään muuta. Eri asia on, jos leimaa tarvitaan välttämättä byrokratiaa varten.

Kyllähän nykyään moni kaltaisesi hankkii diagnoosin, mutta minusta se on vähän ongelmallista. Mielenterveyspalvelut ovat aivan tukossa ilmankin, että resurssit kuluvat pelkästään itsetutkiskelun takia diagnoosia haluaville. Siksi kannattaa ty

Ainakin tämä https://www.xestia.net/testit/asperger.php

Sitten tämä virallisempi https://autismiliitto.fi/wp-content/uploads/2022/05/AQ-10_Autism_Spectr…

ja https://autismiliitto.fi/wp-content/uploads/2024/11/ASSQ-REV_saavutetta…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismiin kuuluu tämä järkyttävä lässyttäminen lapsellisilla termeillä. Normot, nepsyt, kirjot, kiusaamiset, mielipahat, kuormittumiset, uupumiset ja tuhansien ns nepsykouluttajatätien keksimät inhokkisanat siihen päälle. 

Ei ole kenellekään epäselvää mitkä ihmiset palstalla kirjoittavat noita kaksoisyhdyssanoja ja Vaihda 1 sana pieruun -juttuja. 

Käännös: älä yritä osoittaa mitään myötätuntoa neurotyypillisiä kohtaan, se kostautuu varmasti.

Aiotko tulla aseen kanssa kostamaan?

Örebron ampuja:

The suspect went on to study an individual programme before attending a special class for people with Asperger's and high-functioning autism at Wadkoping Education Center in Orebro. 

👍 MOT

Autismin kirjon diagnoosi annetaan niiden autismin piirteiden perusteella, mitkä aiheuttavat ongelmia. Kaikki autistiset piirteet eivät aiheuta ongelmia. Se, mikä piirre kenelläkin niitä ongelmia aiheuttaa, riippuu kokonaisuudesta. Sekä ihmisen omat autistiset ja ei-autistiset piirteet, että ympäristötekijät vaikuttavat siihen, onko diagnoosille tarvetta.

Itsellä pahoja autistisia oireita, on pahoja yliherkkyyksiä, sosiaalisia ongelmia, puhun monotonisesti, en liikuta yläluomiani puhuessa, meltdowneja, sosiaalisia vaikeuksia, mielenkiinnonkohteet hyvin spesifejä ja nörttimäisiä. En ole pärjännyt elämässä, en saa pidettyä työpaikkaa, sillä uuvun joka ikisessä. Sain autismitestistä hyvin paljon pisteitä. En silti saanut diagnoosia, sanottiin että lapsuus syynä. Äitini ei huolehtinut minusta kuten pitää, hän ei ymmärtänyt ruoka-ajoista, ei osannut varmistaa että on riittävästi ruokaa kaapissa, kuormittui itkustani niin paljon että oli väkivaltainen, ei ollut työelämässä ja oli muutenkin hyvin erikoinen nainen. Kun minut huostaanotettiin, oli paljon tekstiä miten en käyttäydy normaalisti, sosiaaliset taidot muiden lasten kanssa ovat huonot, sain hillitsemättömiä raivareita jne. Naisten on hyvin vaikea saada diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti sinulla on opiskelut sujuneet, työelämä sujuu ja perheenkin olet perustanut, ja elämä sujuu hyvin. Piirteitä on lapsena ollut, mutta olet oppinut pärjäämään niiden kanssa. Julkisella puolella todettaisiin, että ei ole syytä tutkia, koska sinulla ei ole toimintakyvyn kanssa ongelmia eikä tarvetta tukitoimille - autismirjon oireet eivät ole niin suuria, ettet olisi pystynyt älylläsi kompensoimaan niitä. Yksityiseltä kyllä voisit hankkia diagnoosin, mutta ei se tosiaan mitään muuttaisi. Olet itse tunnistanut itsessäsi piirteitä, eikä asiaa mikään leima miksikään muuta. Eri asia on, jos leimaa tarvitaan välttämättä byrokratiaa varten.

Kyllähän nykyään moni kaltaisesi hankkii diagnoosin, mutta minusta se on vähän ongelmallista. Mielenterveyspalvelut ovat aivan tukossa ilmankin, että resurssit kuluvat pelkästään itsetutkisk

 

Tässä teille itsearviointitestejä:

https://www.psychologytoday.com/us/tests/personality/narcissism-test

https://www.psychologytoday.com/us/tests/personality/psychopathy-test

Vierailija kirjoitti:

Itsellä pahoja autistisia oireita, on pahoja yliherkkyyksiä, sosiaalisia ongelmia, puhun monotonisesti, en liikuta yläluomiani puhuessa, meltdowneja, sosiaalisia vaikeuksia, mielenkiinnonkohteet hyvin spesifejä ja nörttimäisiä. En ole pärjännyt elämässä, en saa pidettyä työpaikkaa, sillä uuvun joka ikisessä. Sain autismitestistä hyvin paljon pisteitä. En silti saanut diagnoosia, sanottiin että lapsuus syynä. Äitini ei huolehtinut minusta kuten pitää, hän ei ymmärtänyt ruoka-ajoista, ei osannut varmistaa että on riittävästi ruokaa kaapissa, kuormittui itkustani niin paljon että oli väkivaltainen, ei ollut työelämässä ja oli muutenkin hyvin erikoinen nainen. Kun minut huostaanotettiin, oli paljon tekstiä miten en käyttäydy normaalisti, sosiaaliset taidot muiden lasten kanssa ovat huonot, sain hillitsemättömiä raivareita jne. Naisten on hyvin vaikea saada diagnoosia.

Naiset saa kai helpommin ADHD diagnoosin. Kaikkea hyvää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä pahoja autistisia oireita, on pahoja yliherkkyyksiä, sosiaalisia ongelmia, puhun monotonisesti, en liikuta yläluomiani puhuessa, meltdowneja, sosiaalisia vaikeuksia, mielenkiinnonkohteet hyvin spesifejä ja nörttimäisiä. En ole pärjännyt elämässä, en saa pidettyä työpaikkaa, sillä uuvun joka ikisessä. Sain autismitestistä hyvin paljon pisteitä. En silti saanut diagnoosia, sanottiin että lapsuus syynä. Äitini ei huolehtinut minusta kuten pitää, hän ei ymmärtänyt ruoka-ajoista, ei osannut varmistaa että on riittävästi ruokaa kaapissa, kuormittui itkustani niin paljon että oli väkivaltainen, ei ollut työelämässä ja oli muutenkin hyvin erikoinen nainen. Kun minut huostaanotettiin, oli paljon tekstiä miten en käyttäydy normaalisti, sosiaaliset taidot muiden lasten kanssa ovat huonot, sain hillitsemättömiä raivareita jne. Naisten on hyvin vaikea saada diagnoosia.

Voi kyynel 😢

Influensserityrkyt saa pelkästään autismidiagnoosin hankkimalla 100000 uutta seuraajaa välittömästi. Bisnes. 

Olette te autistit sitten neroja kun ette osaa edes itsearviointilomaketta googlettaa. 🤣

Kaikki piirteeni viittaavat autismiin. En ole koskaan päässyt läpi kouluja enkä työllistynyt. Ikää jo 40 ja en jaksa hakea mitään diagnoosia. Kouluun en enää hae kun tuottaa vaan v*tutusta epäonnistuminen. Töitä haen mihin on mahdollista, mutta tiedän etten koskaan tule työllistymään. 

Keskityn elämässäni muihin asioihin. Puutarhaan, lemmikkeihin sekä läheisiini. Olen tyytyväinen näin ja ei enää kiinnosta loiseksi haukkuminen tai mikään muukaan. Pari vuotta sitten vuokrasin asunnon keskeltä ei mitään metsän keskeltä ilman ajokorttia. Linja -auto kulkee kerran viikossa kaupunkiin koululaisten lomien aikana. Näin keväällä on paljon puuhaa pihan kanssa ja aika ei käy pitkäksi. Kirjoitan myös toista kirjaa. 

Minäkin olisin varmasti töissä aikana jolloin se oli mahdollista kun vaan meni töihin. Ei nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä pahoja autistisia oireita, on pahoja yliherkkyyksiä, sosiaalisia ongelmia, puhun monotonisesti, en liikuta yläluomiani puhuessa, meltdowneja, sosiaalisia vaikeuksia, mielenkiinnonkohteet hyvin spesifejä ja nörttimäisiä. En ole pärjännyt elämässä, en saa pidettyä työpaikkaa, sillä uuvun joka ikisessä. Sain autismitestistä hyvin paljon pisteitä. En silti saanut diagnoosia, sanottiin että lapsuus syynä. Äitini ei huolehtinut minusta kuten pitää, hän ei ymmärtänyt ruoka-ajoista, ei osannut varmistaa että on riittävästi ruokaa kaapissa, kuormittui itkustani niin paljon että oli väkivaltainen, ei ollut työelämässä ja oli muutenkin hyvin erikoinen nainen. Kun minut huostaanotettiin, oli paljon tekstiä miten en käyttäydy normaalisti, sosiaaliset taidot muiden lasten kanssa ovat huonot, sain hillitsemättömiä raivareita jne. Naisten on hyvin vaikea saada diagnoosia.

Ehkä äitisikin oli autisti. Se on perinnöllistä.

Jos tarvitsee paljon terapiaa, silloin olisi mielestäni tarpeen selvittää, onko neurologisia poikkeavuuksia. Kun terapeutilla olisi tietoa asiakkaan ongelmien taustasyistä, olisi helpompi keskittyä sellaisiin asioihin, joissa terapiasta on apua. On ihan yleistä, että neuroepätyypillisillä on myös traumoja, koska se erilaisuus aiheuttaa tilanteita, joissa traumoja voi syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki piirteeni viittaavat autismiin. En ole koskaan päässyt läpi kouluja enkä työllistynyt. Ikää jo 40 ja en jaksa hakea mitään diagnoosia. Kouluun en enää hae kun tuottaa vaan v*tutusta epäonnistuminen. Töitä haen mihin on mahdollista, mutta tiedän etten koskaan tule työllistymään. 

Keskityn elämässäni muihin asioihin. Puutarhaan, lemmikkeihin sekä läheisiini. Olen tyytyväinen näin ja ei enää kiinnosta loiseksi haukkuminen tai mikään muukaan. Pari vuotta sitten vuokrasin asunnon keskeltä ei mitään metsän keskeltä ilman ajokorttia. Linja -auto kulkee kerran viikossa kaupunkiin koululaisten lomien aikana. Näin keväällä on paljon puuhaa pihan kanssa ja aika ei käy pitkäksi. Kirjoitan myös toista kirjaa. 

Minäkin olisin varmasti töissä aikana jolloin se oli mahdollista kun vaan meni töihin. Ei nykyään.

Oksettaa tämmöiset vapaamatkustajat. On töitä joihin kyllä pääsee. Esimerkiksi henkilökohtaiseksi avustajaksi. Ja opiskelutkin on mahdollista suorittaa monin eri tavoin. On etäopiskelua, oppisopimusta, osatutkintoja yms. Tekstisi on täynnä tekosyitä ja näen vaan laiskuutta.

Olen elänyt koko elämäni peitellen erilaisuuttani. Esim harva tietää, etten pysty ajamaan autolla maantieajoa, koska se aiheuttaa minulle ahdistusoireita. Kaupunkiajo on helpompaa, koska siinä on koko ajan tekemistä. En pysty kiipeämään kierreportaita, koska saan niistä ahdistusta. Mutta olen tosiaan muiden ihmisten silmissä normaali hyvinkin menestynyt ihminen elämässäni. Mutta outojen oireitteni (joita on näiden lisäksi vaikka kuinka paljon) piilottelu vie energiaa. Onko se mikään ihme, että koirien kanssa on helpompi olla kuin ihmisten, kun koirille kelpaan sellaisena kuin olen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt koko elämäni peitellen erilaisuuttani. Esim harva tietää, etten pysty ajamaan autolla maantieajoa, koska se aiheuttaa minulle ahdistusoireita. Kaupunkiajo on helpompaa, koska siinä on koko ajan tekemistä. En pysty kiipeämään kierreportaita, koska saan niistä ahdistusta. Mutta olen tosiaan muiden ihmisten silmissä normaali hyvinkin menestynyt ihminen elämässäni. Mutta outojen oireitteni (joita on näiden lisäksi vaikka kuinka paljon) piilottelu vie energiaa. Onko se mikään ihme, että koirien kanssa on helpompi olla kuin ihmisten, kun koirille kelpaan sellaisena kuin olen. 

Tuo viimeinen lause pisti naurattamaan. Ei koiratkaan varmaan halua mennä kierreportaisiin, ymmärrätte toisianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki piirteeni viittaavat autismiin. En ole koskaan päässyt läpi kouluja enkä työllistynyt. Ikää jo 40 ja en jaksa hakea mitään diagnoosia. Kouluun en enää hae kun tuottaa vaan v*tutusta epäonnistuminen. Töitä haen mihin on mahdollista, mutta tiedän etten koskaan tule työllistymään. 

Keskityn elämässäni muihin asioihin. Puutarhaan, lemmikkeihin sekä läheisiini. Olen tyytyväinen näin ja ei enää kiinnosta loiseksi haukkuminen tai mikään muukaan. Pari vuotta sitten vuokrasin asunnon keskeltä ei mitään metsän keskeltä ilman ajokorttia. Linja -auto kulkee kerran viikossa kaupunkiin koululaisten lomien aikana. Näin keväällä on paljon puuhaa pihan kanssa ja aika ei käy pitkäksi. Kirjoitan myös toista kirjaa. 

Minäkin olisin varmasti töissä aikana jolloin se oli mahdollista kun vaan meni töihin. Ei nykyään.

Oksettaa tämmöiset vapaamatkustajat. On töitä joihin kyllä pääsee. Esimerkiksi henkilökohtaiseksi avustajaksi. Ja opiskelutkin on mahdollista suorittaa monin eri tavoin. On etäopiskelua, oppisopimusta, osatutkintoja yms. Tekstisi on täynnä tekosyitä ja näen vaan laiskuutta.

Henkilökohtaisen avustajan työ on raskasta, siihen eivät kaikki yksinkertaisesti sovi. Mutta senhän sinä sanomabreivikpersu tiedätkin, kunhan haluat olla ilkeä.