Cassandra-syndrooma

Nepsyjä ei kannattaisi mainita, se on suoranainen kutsu kaikille jankkaajille tulla vänkäämään. 

Niin on nyt tällekin ketjulle käymässä, harmillisesti, luin ketjua vertaistuen ja kokemuksien vaihtamisen hengessä. 

Ehkäpä aiemmin päivällä vuorotyötä tekevät empaattiset hoitajat olivat linjoilla arkivapailla ja nyt ovat jonnet päässeet koulusta. 

Voimia ja rohkeutta kaikille Cassandroille! 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Munkin mies paljastui lapselliseksi jankuttajaksi ajan myötä. Raskainta on nyt, kun lapset ovat teinejä ja mies vaikuttaa lapsellisemmalta kuin omat lapset. 

Eroa harkitsen vakavasti, mutta nämä jankuttajamiehethän eivät halua eroa. Munkin miehelle kaikki mitä ei ymmärrä tai ei halua, sitä ei ole olemassakaan. Kaipa se eron sitten tullessa täytyy kirjaimellisesti kantaa ulos tai sitten itse lähteä nuorison kanssa ja jättää mies niille sijoilleen. 

Ymmärrän hyvin tuon ulottuvuuden Cassandra-ilmiöstä, että sitä ei uskota, jollei ole kokenut. On vaikea kuvitella aikuisen, koulutetun ja hyvässä työpaikassa vastuullista työtä tekevän ihmisen olevan kuin pikkulapsi kotona. Että aikuinen ihminen  voi tosiaan kesken keskustelun vain lähteä pois, ihan kirjaimellisesti juosta karkuun. Että aikuinen ihminen voi jankata siitä että on tiskannut viime viikolla ja silloin altaassa oli kahdeksan kuppia ja viisi lautasta; kyllähän mä teen kotitöitä, saattoi olla jopa veitsiä ja haarukoita. Että aikuinen ihminen väittää kivenkovaan, että parisuhteeksi riittää että on fyysisesti paikalla, ei puhu mitään, ei tee mitään, ei huomioi toista millään tavalla, mutta kun on paikalla se riittää ja on suorastaan valtava huomion osoitus. 

On myös vaikea ajatella, mitä tuo tekee itselle ja lapsille. Lapset vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta nuorilta, mutta olen panostanut lapsiin ihan valtavasti ja kompensoinut isänsä puutteelista vanhemmuutta niin paljon kuin vain olen voinut. Itse vain alan olla aika loppu.

Voi ei. Tämä kuulostaa ihan minun parisuhteeltani. "Älä väitä, että en tee kotitöitä tai auta sinua. Kannoin autosta ruuat kotiin torstaina, etkö muista?".

Oma todellisuudentaju katoaa, kun toinen jänkkää vastaan ihan typeriä asioita. Ystäväni ovat kauhuissaan. Laitoin puhelimen kaiuttimelle, niin ystäväni raivostui puhelusta ja sanoi puolison syyttävän minua kaikesta. Esim. ei tee jotain koska minä joskus myöskään en tehnyt. Niin hänen ei tarvitse enää ikinä tehdä. Siihen vain itse on tottunut. Pitäisi kerätä voimia ja päästä ulos. Hänellä varmaan neuroepätyypillinen a-diagnoosi, mutta ei oikein ota koppia asiasta tai osaa analysoida itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Munkin mies paljastui lapselliseksi jankuttajaksi ajan myötä. Raskainta on nyt, kun lapset ovat teinejä ja mies vaikuttaa lapsellisemmalta kuin omat lapset. 

Eroa harkitsen vakavasti, mutta nämä jankuttajamiehethän eivät halua eroa. Munkin miehelle kaikki mitä ei ymmärrä tai ei halua, sitä ei ole olemassakaan. Kaipa se eron sitten tullessa täytyy kirjaimellisesti kantaa ulos tai sitten itse lähteä nuorison kanssa ja jättää mies niille sijoilleen. 

Ymmärrän hyvin tuon ulottuvuuden Cassandra-ilmiöstä, että sitä ei uskota, jollei ole kokenut. On vaikea kuvitella aikuisen, koulutetun ja hyvässä työpaikassa vastuullista työtä tekevän ihmisen olevan kuin pikkulapsi kotona. Että aikuinen ihminen  voi tosiaan kesken keskustelun vain lähteä pois, ihan kirjaimellisesti juosta karkuun. Että aikuinen ihminen voi jankata siitä että on tiskannut viime viikolla ja silloin altaassa oli kahdeksan kuppia ja viisi lautasta; kyllähän mä teen kotitöitä, saattoi olla jopa veitsiä ja haarukoita. Että aikuinen ihminen väittää kivenkovaan, että parisuhteeksi riittää että on fyysisesti paikalla, ei puhu mitään, ei tee mitään, ei huomioi toista millään tavalla, mutta kun on paikalla se riittää ja on suorastaan valtava huomion osoitus. 

On myös vaikea ajatella, mitä tuo tekee itselle ja lapsille. Lapset vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta nuorilta, mutta olen panostanut lapsiin ihan valtavasti ja kompensoinut isänsä puutteelista vanhemmuutta niin paljon kuin vain olen voinut. Itse vain alan olla aika loppu.

Voi ei. Tämä kuulostaa ihan minun parisuhteeltani. "Älä väitä, että en tee kotitöitä tai auta sinua. Kannoin autosta ruuat kotiin torstaina, etkö muista?".

Oma todellisuudentaju katoaa, kun toinen jänkkää vastaan ihan typeriä asioita. Ystäväni ovat kauhuissaan. Laitoin puhelimen kaiuttimelle, niin ystäväni raivostui puhelusta ja sanoi puolison syyttävän minua kaikesta. Esim. ei tee jotain koska minä joskus myöskään en tehnyt. Niin hänen ei tarvitse enää ikinä tehdä. Siihen vain itse on tottunut. Pitäisi kerätä voimia ja päästä ulos. Hänellä varmaan neuroepätyypillinen a-diagnoosi, mutta ei oikein ota koppia asiasta tai osaa analysoida itseään. 

Kuulostaa enemmänkin narsistille. Kuten yksi aiempikin kuvailu vaikeasta yhteiselämästä.

Boomerien ikäluokasta puolella ei ole mitään sosiaalista / tunneälyä. Harvalla edes käytöstapoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö muita? Todellakin hyvää vertaistukea ketjussa.

Ehkä muitakin on mutta eivät viitsi tulla ketjuun avautumaan trollaamisen ja ilkeilyn pelossa. Muutama aivo-oksennus tähän ketjuun on jo tullutkin.

Lisäksi Kassandra-syndrooma yhdistetään usein neuroepätyypillisyyden mukanaan tuomiin haasteisiin ja on tabu, että osa nepsyihmisistä voi pahimmillaan olla uuvuttavia ja myrkyllisiä kumppaneita puolisoilleen. Näistä asioista ääneen puhuminen leimataan usein "kiusaamiseksi" tai "ableismiksi". Jos parisuhteessa haluaa olla, on myös osattava toimia niin, ettei aja kumppania aivan piippuun omalla käytöksellään. Käytöksen ei tarvitse olla tietoista tai tahallista, jotta se olisi vahingoittavaa.

Tästä on kokemusta itsellänikin. Kun olen yrittänyt hakea apua virallisia reittejä, kokemuksiani on vähätelty ja typistetty ongelma siihen että "ainahan voit erota". Aikuiselle nepsyihmiselle ei ole mitään tukitoimia jotka kehittäisivät metakognitiivisia taitoja tai esimerkiksi ymmärrystä eri yhteiskunnallisten prosessien toimintaperiaatteista, vaan keskitytään siivoamiseen ja einesten lämmittämiseen. Ne sujuvat, homma ok. Ei haittaa vaikka muusta ollaan pihalla kuin lumiukko. Onhan kumppani joka auttaa talkoovoimin paperissa kuin paperissa, selvittelee, kyselee, vertailee. Milloin mitäkin. 

Samalla ammattilaiset ei kuulemma voi kuin levitellä käsiään niillä liksoilla. Monta vuotta olen heidän hommansa hoitanut, mutta pennin pyörylää en ole nähnyt.