Cassandra-syndrooma

Olipa kerrankin ihan uusi termi mulle. Tietoa näyttää olevan suomeksi naftisti. Kerro lisää, tutulta kuulostaa.

Tuota noin, mitenkäs tuo sinun oma tunneälysi ja käytöksesi muutenkin? Oletko vaativa ja pisteliäs itsekin?

Tarinasi antaa ymmärtää että vierität vastuuta miehellesi. Et kyselisi muuten noin.

Olen itse elänyt vaikean ihmisen kanssa ja se uuvuttakin välillä mutta en kokenut tarpeelliseksi kysellä mitään keneltäkään koska tiesin missä on syy, miehessä ja vastuu itsestäni minulla.

Täytyy avata suu jos on tarpeen sanoa asioita.

Ilmiöön kuuluu Autisminkirjo ja parisuhde-kirjan mukaan se, etteivät ulkopuoliset usko puolison kertomus asioita ja kokemuksia, ja se vahvistaa uupumusta. Tämän ketjun vastaukset näyttävät ensimmäistä lukuunottamatta olevan samalla linjalla. Ymmärrystä ja myötätuntoa asiasta on vaikea saada, koska juuri oma puolison valinta ja vastuu siitä, pitää avata suunsa jne. Monen on vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin, mitenkäs tuo sinun oma tunneälysi ja käytöksesi muutenkin? Oletko vaativa ja pisteliäs itsekin?

Olen hoitoalalla, ja sanoisin luonteeni olevan päinvastainen. Olen hyvin empaattinen ja hoivaava, ystävällinen ja rauhallinen, toki työssä jaksamiseen on joutunut kovettamaan luonnettaan. Mitä toki olen tehnyt jonkin verran parisuhteessanikin, kun ymmärrän ettei toinen toimi tahallaan ilkeästi, mutta töissäjaksaminen on helpompaa rajata kuin kotona jaksaminen. Ymmärtääkseni juuri omien harrastuksen, ystävien ja tapahtumien vaaliminen vapaa-ajalla parisuhteen vastapainona ehkäisisi uupumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin, mitenkäs tuo sinun oma tunneälysi ja käytöksesi muutenkin? Oletko vaativa ja pisteliäs itsekin?

Olen hoitoalalla, ja sanoisin luonteeni olevan päinvastainen. Olen hyvin empaattinen ja hoivaava, ystävällinen ja rauhallinen, toki työssä jaksamiseen on joutunut kovettamaan luonnettaan. Mitä toki olen tehnyt jonkin verran parisuhteessanikin, kun ymmärrän ettei toinen toimi tahallaan ilkeästi, mutta töissäjaksaminen on helpompaa rajata kuin kotona jaksaminen. Ymmärtääkseni juuri omien harrastuksen, ystävien ja tapahtumien vaaliminen vapaa-ajalla parisuhteen vastapainona ehkäisisi uupumista. 

 

Onko sinulla suhtautumisongelmia ja uhriudutko? Omat tunteet vaativat veronsa.

Puhuminen on tärkeää ja omalla vastuulla. Joskus täytyy avata asioita tullakseen ymmärretyksi.

Ole itsellesi täysin rehellinen kaikesta ja tee töitä niiden asioiden suhteen jotka väsyttävät sinua itsessäsi.

Muista siellä töissäkin suhtautua kaikkeen ja muista olla aito ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin, mitenkäs tuo sinun oma tunneälysi ja käytöksesi muutenkin? Oletko vaativa ja pisteliäs itsekin?

Olen hoitoalalla, ja sanoisin luonteeni olevan päinvastainen. Olen hyvin empaattinen ja hoivaava, ystävällinen ja rauhallinen, toki työssä jaksamiseen on joutunut kovettamaan luonnettaan. Mitä toki olen tehnyt jonkin verran parisuhteessanikin, kun ymmärrän ettei toinen toimi tahallaan ilkeästi, mutta töissäjaksaminen on helpompaa rajata kuin kotona jaksaminen. Ymmärtääkseni juuri omien harrastuksen, ystävien ja tapahtumien vaaliminen vapaa-ajalla parisuhteen vastapainona ehkäisisi uupumista. 

 

Onko sinulla suhtautumisongelmia ja uhriudutko? Omat tunteet vaativat veronsa.

Puhuminen on tärkeää ja omalla vastuulla. Joskus täytyy avata asioita tullakseen ymmärretyksi.

Kiitos hyvistä vinkeistä. Olen puhunut, olemme keskustelleet paljon, mutta olen tullut lopputulemaan, ettei miehen ymmärrys riitä käsittämään tunteita(ni) ja tunteisiin liittyviä tarpeitani, enkä sano sitä mitenkään pahalla.

Olen vain joutunut myöntämään - ja hän on itsekin myöntänyt - että hän ei ole kovin romanttinen, on hyvin käytännöllinen, ja näkee asiat ensisijaisesti järjen kautta. Tämä johtaa siihen, että töksäyttelee, on liian rehellinen ja puhuu arvostellen minulle tärkeistä asioista. Minulla on varmasti suhtautumisongelmia, koska en osaa vastata ilkeästi näihin vaikka mieleni tekisi, koska ymmärrän liikaa, ettei hän tee sitä tahallaan. Tämä johtaa siihen, että hän on kuin asiakkaani ja minä hoitaja, ja romanttista rakkautta ei enää ole. En tiedä miksi avaudun, tiedän itsekin että erota pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin, mitenkäs tuo sinun oma tunneälysi ja käytöksesi muutenkin? Oletko vaativa ja pisteliäs itsekin?

Olen hoitoalalla, ja sanoisin luonteeni olevan päinvastainen. Olen hyvin empaattinen ja hoivaava, ystävällinen ja rauhallinen, toki työssä jaksamiseen on joutunut kovettamaan luonnettaan. Mitä toki olen tehnyt jonkin verran parisuhteessanikin, kun ymmärrän ettei toinen toimi tahallaan ilkeästi, mutta töissäjaksaminen on helpompaa rajata kuin kotona jaksaminen. Ymmärtääkseni juuri omien harrastuksen, ystävien ja tapahtumien vaaliminen vapaa-ajalla parisuhteen vastapainona ehkäisisi uupumista. 

 

Onko sinulla suhtautumisongelmia ja uhriudutko? Omat tunteet vaativat veronsa.

Puhuminen on tärkeää ja omalla vastuulla. Joskus t

Okei, siis ilkeä mies? Nauttii kun saa töksäytellä etkä suutu. Täytyy muistaa sanoa jos menee ihan yli tai loukkaannut. Tuon perusteella sinulla ei ole suhtautumisongelmia mutta älä vaikene liiaksi kuitenkaan. On hyvä herätellä välillä. Tuollainen minullakin oli miehenä, ei kiinnostu välittämään toisen tunteista, tunnekylmyyttä.

Vastauksena viestiin nro 7: Järjellä ajattelevat käytännön ihmisetkin osaavat yleensä säädellä puheitaan ja olla loukkaamatta toista, vaikka eivät ylitsevuotavan empaattisia olisikaan. Miehesi kuulostaa lähinnä siltä, että hänen tunne-elämänsä ei ole kehittynyt, hän ei pysty katsomaan asioita toisen ihmisen näkökulmasta ja että hänen käytöksen säätelyssään on jotain ongelmaa. Älä syyllistä tai vastuuta itseäsi miehesi ongelmista. Vaikka hän ei käyttäytyisi ikävästi tahallaan, se ei silti pyyhi pois sitä epävarmuutta ja mielipahaa, mitä se on sinulle aiheuttanut. Hälyttävältä kuulostaa se, kun sanot, että koet parisuhteenne muuttuneen asiakas/hoitaja -suhteeksi. Se on viimeistään merkki siitä, että parisuhteessanne ei ole kaikki kunnossa ja että sinun olisi itsesi kannalta hyvä pysähtyä miettimään, kuinka kauan jaksat olla se kannatteleva osapuoli suhteesanne.

Eikös Kassandra syndrooma ole Oidipus syndrooma eri sukupuoli?

Olet väkivaltaisessa parisuhteessa ja siinä pysymisen hinta on kaikkien tutkimusten valossa väistämättä oman mielenterveytesi ja fyysisen terveytesi tuhoutuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös Kassandra syndrooma ole Oidipus syndrooma eri sukupuoli?

Olet väkivaltaisessa parisuhteessa ja siinä pysymisen hinta on kaikkien tutkimusten valossa väistämättä oman mielenterveytesi ja fyysisen terveytesi tuhoutuminen. 

Sorry, se olikin Electra. 

Mutta joo, jos kärsit suhteessa PTSD:stä, lähde menemään ja terapiaan. Been there, done that. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin, mitenkäs tuo sinun oma tunneälysi ja käytöksesi muutenkin? Oletko vaativa ja pisteliäs itsekin?

Olen hoitoalalla, ja sanoisin luonteeni olevan päinvastainen. Olen hyvin empaattinen ja hoivaava, ystävällinen ja rauhallinen, toki työssä jaksamiseen on joutunut kovettamaan luonnettaan. Mitä toki olen tehnyt jonkin verran parisuhteessanikin, kun ymmärrän ettei toinen toimi tahallaan ilkeästi, mutta töissäjaksaminen on helpompaa rajata kuin kotona jaksaminen. Ymmärtääkseni juuri omien harrastuksen, ystävien ja tapahtumien vaaliminen vapaa-ajalla parisuhteen vastapainona ehkäisisi uupumista. 

 

Onko sinulla suhtautumisongelmia ja uhriudutko? Omat tunteet vaativat veronsa.

Puhuminen on tärkeää ja omalla vastuulla. Joskus t

Mistä voit olla satavarma, että hän haluaisi toimia toisin eikä käytä tilaansa sumuverhona. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmiöön kuuluu Autisminkirjo ja parisuhde-kirjan mukaan se, etteivät ulkopuoliset usko puolison kertomus asioita ja kokemuksia, ja se vahvistaa uupumusta. Tämän ketjun vastaukset näyttävät ensimmäistä lukuunottamatta olevan samalla linjalla. Ymmärrystä ja myötätuntoa asiasta on vaikea saada, koska juuri oma puolison valinta ja vastuu siitä, pitää avata suunsa jne. Monen on vaikea ymmärtää.

Miksi niitä pitää puhua ulkopuolisille ja tulla ei-ymmärretyksi? Olen elänyt psykopaatin kanssa ja niitä juttuja ei uskoisi kukaan muu kuin vastaavan kokenut tai osa hoitohenkilöstöstä (ei sieltäkään kaikki). 

Vierailija kirjoitti:

Eikös Kassandra syndrooma ole Oidipus syndrooma eri sukupuoli?

Olet väkivaltaisessa parisuhteessa ja siinä pysymisen hinta on kaikkien tutkimusten valossa väistämättä oman mielenterveytesi ja fyysisen terveytesi tuhoutuminen. 

On oma valinta olla sellaisessa suhteessa. Useasti väistellään omaa vastuuta ja uhriudutaan. Cassandrasta tuli mieleeni uhriutuva ihminen. 

Voi myös olla että se kumppanin tyyli ei vain miellytä, se ei tietenkään tee kumppanista varsinaisesti vielä ilkeää ja asiaan vaikuttaa sekin että kokeeko vain sitten ilkeänä sellaiset tavat joista ei vain pidä. Jos sopua ei löydy, olisi hyvä erota.

Cassandra syndrooma, tai kompleksi taikka metafora, on ilmiö, jossa ihmisen pätevät varoitukset ja huolet kaikuvat kuuroille korville. Nimi tulee Troijan sodan Kassandralta, jolle oli annettu profetoimisen lahja, mutta kirottu sillä, että kukaan ei usko hänen ennustuksiaan. 

Sanonpa vaan, että se psykopaatti yritti tekeytyä tyhmäksi ja että sen varjolla voisi tehdä tai olla tekemättä asioita. Ja nauttii, kun toinen sitten tuskailisi tai yrittäisi väsymiseen asti puhua omista tarpeistaan ja miten tunteita on loukattu. 

En kyllä uhraisi omaa terveyttäni ja elämääni kenenkään muun eteen. Omassakin terveydessä on tekemistä. 

Oli vaikea löytää käytännön esimerkkejä tästä. Kertovatko nämä syndroomasta?

- Mies ei tee mitään kotitöitä, siis EI MITÄÄN. Ei auta pyynnöt, itku, huuto, listat, keskustelut eikä terapiat. Eikä sekään, että jättää kaiken tekemättä. Jokainen ohjeistaa puhumaan - mutta se ei auta. Jokainen sanoo, että lopeta vain, kyllä mies aloittaa - ei aloita, hän käyttää samoja vaatteita viikkoja, syö likaisesta kattilasta.

- Mies ei kuuntele eikä tue koskaan. Sama juttu, ei auta kauniit pyynnöt, keskustelut, suuttumiset, ei mikään.

- Mies väittää täysin valheellisia asioita, eikä mikään todiste muuta hänen näkemystään. Tämä koskee sekä pieniä että isoja asioita. Hän voi silmät kirkkaina väittää, että lähikaupassamme ei myydä omenoita. Mielipide ei muutu, vaikka hänelle näyttää kaupassa omenat. Hän voi myös väittää neuvolassa lääkärille, että perheessämme ei ole sairauksia, vaikka istun vieressä ja sanon, että minulla on reuma. Lääkäri päätyy uskomaan häntä, ei minua.

Olen vuosia ja vuosia miettinyt, mitä tässä on oikein taustalla. Voiko kyseessä olla cassandra-syndrooma?

nosto

up

Niin siis miehen mielipiteet tai olemus ei miellytä, mutta ei viitsi erotakaan, niin inhimillistä on antaa tälle joku syy tai sairaus, että voi suhteuttaa ärsyyntyminen ja laimentaa sitä jotenkin sen kautta?

Miehessä on sairaus koska ajattelee väärin tai käyttäytyy väärin, muuten ihana, mutta se sairaus ja se pitää korjata tai parantaa. heh