Voiko introvertti siedättää itseään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus ja kuormitus on kaksi eri asiaa. Jos introvertti on sosiaalinen jännittäjä, voi sosiaaliseen jännittämiseen vaikuttaa altistuksella. Tuolloinhan osa kuormituksestakin helpottaa. Mutta introverttiys on pysyvä ominaisuus, eikä siihen voi altistaa. Introverttiydessä on kysymys siitä, että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ei palaudu, vaan kuormittuu. Introvertti voi myös nauttia valtavasti sosiaalisuudesta, mutta kuormittuu silti. Vertaa esim päivään festareilla tai huvipuistossa. Kivaa oli, mutta energiat on (ainakin useimmilla meistä) lopussa sen jälkeen. Nyt kuvittele, että joka päivä on festarit, eikä sun saa näyttää väsymystä, kun muut pahastuu ja tarvitsee tätä kaikkea voidakseen hyvin. Sellaista on introvertilla.

Mistä introvertti mies voisi löytää itselleen elättäjänaisen? Voi olla räväkkä ekstroverttikin.

Nyt meni introvertti ja idiootti sekaisin. Idiooteille sellaista käy varmaan usein. Mutta aloita näille asioille oma ketju.

Ei tämä ekstroverttien aikakausi ikuisesti kestä, meidän isovanhempien nuoruudessa vielä arvostettiin introverttiutta enemmän kuin ekstroverttejä. Menee aaltoliikettä.

Me ollaan puolison kanssa molemmat introja, ja mies tykkää käydä peleissä ja muussa aktiviteetissa, ja kotiin jää vain möllöttäjämies. Itse en kuormita itseäni liikaa kodin ulkopuolella, joten olisi kiva kun olisi seuraa joskus kahdenkeskeisissäkin tekemisissä. Jotenkin tämä tulevaisuudessa ratkeaa, joko mies oma aloitteisesti vähentää kuormitusta kodin ulkopuolella, tai sitten kuormitumme miten tykkäämme omista osoitteistamme käsin. Nyt nimittäin olisi taas ollut kiva käydä linturetkellä, mutta mies ei jaksa jalkapallopelin katsomisen jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ekstroverttien aikakausi ikuisesti kestä, meidän isovanhempien nuoruudessa vielä arvostettiin introverttiutta enemmän kuin ekstroverttejä. Menee aaltoliikettä.

Toivottavasti. Mulle sietämättömintä on tyhjä sosiaalisuus ilman yhteisöllisyyttä. Nyt liian suuri osuus sosiaalisuudesta on yksilöiden egoa palvelevaa tyhjän hölinää, ei mitään merkitystä tai sisältöä. Missä on välittäminen, auttaminen, yhdessä tekeminen yhteisten arvojen eteen? 

Pahimmat ekstrovertit masentuvat jo muutamasta yksinvietetystä tunnista ilman jatkuvaa ihmiskontaktia, miten heitä voisi auttaa viihtymään paremmin itsensä kanssa?

Introverttejä pyydetään monesti tulemaan kohtuuttomasti ekstrovertteja vastaan, mukautumaan heidän toiveisiinsa mutta voisivat joskus yrittää ymmärtää introverttejakin. 

Olisipa lohduttavaa lukea, jos voisi. Ymmärrän, että yksinolo on tarve eikä sitä täydykään päästä eroon, mutta käytännössä tässä maailmassa ihmiskontakteja tulee jatkuvasti. Oikeastaan koko elämäni on yhtä ihmiskrapulaa. Kun yhdestä selviän, taas pitää mennä töihin, nähdä sukulaisia yms. 

Lapsena osasin vaipua omiin maailmoihini seurassa ja tuota taitoa kaipaisin takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi siedättää.

Miksi pitäisi mukautua dominoiviin extrovertteihin.

Jos vaikka perheen haluaisi. Harvoin sitä yksin voi perustaa. 

Itse haluaisin vielä jonain päivänä parisuhteen, mutten ajattele, että sen takia pitäisi jotenkin yleisesti siedättää itseään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sen verran pitää sietää, että välillä käy ihmisten ilmoilla, jotta voisi jonkun tavata. Mutta se joku saisi olla samanlainen kuin minä, jonka kanssa ei tarvitsisi kissanristiäisissä ravata. Olisi ihanaa vain vietää rennosti aikaa kaksin.

Mun mielestä silloin ei oikein voi puhua yksinolosta, jos ollaan tiiviisti kaksin. Kyllä mua sellainenkin kuormittaa. 

Suosittelen siedätystä sosiaalisiin tilanteisiin. Pikku hiljaa ihmisten kanssa toimiminen sujuu paremmin. Olen itse elävä esimerkki. Ei kannata liikaa sulkeutua omiin oloihin, eikä päästää tässä asiassa itseä liian helpolla. Silti voit viettää paljon tai erittäin paljon aikaa myös yksin. Se mahdollisuus ei sulkeudu pois.

Yritin vuosia siedättää itseäni ja väsyin aika pahasti. Annoin periksi ja olen järjestänyt työelämäni siihen malliin, että se ei kuluta kohtuuttomasti energiaani. Puolisoni on myös introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Yritin vuosia siedättää itseäni ja väsyin aika pahasti. Annoin periksi ja olen järjestänyt työelämäni siihen malliin, että se ei kuluta kohtuuttomasti energiaani. Puolisoni on myös introvertti.

Ja PS: silloin kun olen ihmisten kanssa tekemisissä, olen yleensä sosiaalisesti herkkävainuinen ja siksi aika taitava tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Poislukien päällekäyvät ja jyräävät ihmiset, he saavat mut menemään lukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi siedättää.

Miksi pitäisi mukautua dominoiviin extrovertteihin.

Jos vaikka perheen haluaisi. Harvoin sitä yksin voi perustaa. 

Ei perhettä ole pakko perustaa ekstrovertin kanssa 🤷

Ei ole, mutta voi. Itsekin mietin joskus, että jos kumppani pitää olla, niin ehdottomasti toinen samanlainen. Tämä ei kuitenkaan toiminut. Olimme molemmat jatkuvasti kotona ja siinä alkoi kumpaakin kyrpiä, kun ei täydellistä omaa rauhaa ollut koskaan. 

Nyt olen ekstrovertin kanssa ja tilaa on. Saan pitää kodin itselläni, kun hän tapaa ihmisiä ja ramppaa harrastuksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen siedätystä sosiaalisiin tilanteisiin. Pikku hiljaa ihmisten kanssa toimiminen sujuu paremmin. Olen itse elävä esimerkki. Ei kannata liikaa sulkeutua omiin oloihin, eikä päästää tässä asiassa itseä liian helpolla. Silti voit viettää paljon tai erittäin paljon aikaa myös yksin. Se mahdollisuus ei sulkeudu pois.

Kysymys ei ole sujumisesta vaan kuormittumisesta. Oletan, että et ole koskaan ollut introvertti, vaan sosiaalinen jännittäjä, joka on kenties myös tarvinnut sosiaalisten taitojen treenaamista, kun kerran on lähtenyt "sujumaan". Ja nämä ovat siis täysin eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen siedätystä sosiaalisiin tilanteisiin. Pikku hiljaa ihmisten kanssa toimiminen sujuu paremmin. Olen itse elävä esimerkki. Ei kannata liikaa sulkeutua omiin oloihin, eikä päästää tässä asiassa itseä liian helpolla. Silti voit viettää paljon tai erittäin paljon aikaa myös yksin. Se mahdollisuus ei sulkeudu pois.

Kysymys ei ole sujumisesta vaan kuormittumisesta. Oletan, että et ole koskaan ollut introvertti, vaan sosiaalinen jännittäjä, joka on kenties myös tarvinnut sosiaalisten taitojen treenaamista, kun kerran on lähtenyt "sujumaan". Ja nämä ovat siis täysin eri asioita.

Ehkä olet ainakin osittain oikeassa, vaikka taitojen opetteleminen veikin minulta puoli vuosisataa. Olen erittäin paljon yksin edelleen; esim olen työtön eikä ole perhettä. Haluan vaan sanoa, ettei pidä liikaa sulkeutua, vaan yrittää pitää edes vähän kontakteja ihmisiin. Menee vaikka ryhmäliikuntaan, jos ei uskalla jutella ihmisten kanssa. Eikä tilaa Woltilla ruokaa, vaan menee kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun introverttius ei ole ainakaan estänyt parisuhdetta, eikä perhettä. Miksi ihmeessä se estäisi?

Suurimmat haasteet on työelämässä, missä joutuu ekstroverttien hyväksikäyttämäksi ja väsyttämään itseään tyhjänpäiväisellä ja pinnallisella sosiaalisuudella, että siellä ei tulisi ekstroverteille tylsyys ja masennus. Oman parisuhteen ja perheen sisällä sosiaalisuus on merkityksellistä ja kunnioittavaa, toisen rajat huomioivaa. 

Tietysti se estää, jos ihminen tarvitsee palautuakseen täydellisen yksinäisen tilan, niin tämä on yleensä perheessä mahdotonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun introverttius ei ole ainakaan estänyt parisuhdetta, eikä perhettä. Miksi ihmeessä se estäisi?

Suurimmat haasteet on työelämässä, missä joutuu ekstroverttien hyväksikäyttämäksi ja väsyttämään itseään tyhjänpäiväisellä ja pinnallisella sosiaalisuudella, että siellä ei tulisi ekstroverteille tylsyys ja masennus. Oman parisuhteen ja perheen sisällä sosiaalisuus on merkityksellistä ja kunnioittavaa, toisen rajat huomioivaa. 

Tietysti se estää, jos ihminen tarvitsee palautuakseen täydellisen yksinäisen tilan, niin tämä on yleensä perheessä mahdotonta. 

Ei tarvitse olla täydellisen yksinäinen tila. Kyllä me voidaan hyvin olla tuntikausia samassa tilassa uppoutuneena omiin tekemisiimme. 

Nuorena tuli siedätettyä ja oltua muka-sosiaalinen kunhan sai huilata välillä sosiaalisuudesta, näin vanhemmilla päivillä ei tarvitse enää teeskennellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen siedätystä sosiaalisiin tilanteisiin. Pikku hiljaa ihmisten kanssa toimiminen sujuu paremmin. Olen itse elävä esimerkki. Ei kannata liikaa sulkeutua omiin oloihin, eikä päästää tässä asiassa itseä liian helpolla. Silti voit viettää paljon tai erittäin paljon aikaa myös yksin. Se mahdollisuus ei sulkeudu pois.

Kysymys ei ole sujumisesta vaan kuormittumisesta. Oletan, että et ole koskaan ollut introvertti, vaan sosiaalinen jännittäjä, joka on kenties myös tarvinnut sosiaalisten taitojen treenaamista, kun kerran on lähtenyt "sujumaan". Ja nämä ovat siis täysin eri asioita.

Ehkä olet ainakin osittain oikeassa, vaikka taitojen opetteleminen veikin minulta puoli vuosisataa. Olen erittäin paljon yksin edelleen; esim olen työtön eikä ole perhettä. Haluan vaan sanoa, ettei pidä liikaa sulkeutua, v

Edelleen, sinä puhut ihan eri asiasta kuin introverttiudesta. Introversio/ekstroversio on synnynnäinen, biologinen ja pysyvä perusta. Introvertti ei voi muuttua ekstrovertiksi eikä päinvastoin. 

Sinä puhut sosiaalisesta jännityksestä, sosiaalisten taitojen puutteesta tms., joista voi kärsiä kuka tahansa, niin introvertit kuin ekstrovertitkin. Introvertti voi olla sosiaalisesti hyvinkin taitava ja ekstrovertti todella huono jne. Nämä ovat asioita joita voi kehittää, oppia, harjoittaa, siedättää  jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen siedätystä sosiaalisiin tilanteisiin. Pikku hiljaa ihmisten kanssa toimiminen sujuu paremmin. Olen itse elävä esimerkki. Ei kannata liikaa sulkeutua omiin oloihin, eikä päästää tässä asiassa itseä liian helpolla. Silti voit viettää paljon tai erittäin paljon aikaa myös yksin. Se mahdollisuus ei sulkeudu pois.

Kysymys ei ole sujumisesta vaan kuormittumisesta. Oletan, että et ole koskaan ollut introvertti, vaan sosiaalinen jännittäjä, joka on kenties myös tarvinnut sosiaalisten taitojen treenaamista, kun kerran on lähtenyt "sujumaan". Ja nämä ovat siis täysin eri asioita.

Ehkä olet ainakin osittain oikeassa, vaikka taitojen opetteleminen veikin minulta puoli vuosisataa. Olen erittäin paljon yksin edelleen; esim olen työtön eikä ole perhettä. Haluan vaan sanoa, ettei pidä liikaa sulkeutua, v

Vielä kerran: puhut ihan eri asiasta, introverttius ei tarkoita, että "ei uskalla puhua ihmisten kanssa". Sinä puhut sosiaalisesta jännittämisestä, joka ei liity introversioon/ekstroversioon.

Tein vuosikymmenen asiakaspalvelutyötä ja se oli ihanin työ mitä mulla on ollut, mutta olin työpäivien jälkeen aina aivan kuollut ja vapaa-ajalla en loppuaikoina jaksanut edes omaa perhettä. Sosiaalinen kiintiö oli totaalisen täynnä ja kiehunut yli. Ei siihen siedäty. Nyt teen hiljaista, yksinäistä työtä ja kärsin vähän tästäkin. Kaipaisin ihmiskontakteja enemmän, mutta sopivaa määrää on vaikea itse työelämässä päättää. 

En ainakaan minä. Olen ollut 3 vuotta esihenkilötehtävissä ja siirryn seuraavaksi asiantuntijan rooliin, koska en vaan jaksa olla kiinnostunut muista ihmisistä ja olla koko ajan jonkun kanssa selvittelemässä asioita. En edes haluaisi nähdä työkavereita koskaan, ei vaan kiinnosta