Lue keskustelun säännöt.
15 vuoden avioliiton jälkeen ymmärrän että mies ei ole koskaan ollut tunnetasolla läsnä
06.04.2025 |
Puhutaan emotionally unavailable englanniksi. Löytyy paljon videoita YouTubesta aiheesta. Meillä tosiaan ollut todella vaikea suhde, ikävä kyllä lapsiakin, olen vuosia jo kieltänyt kaikki omat tarpeeni ja keskittynyt lapsiin. Nyt kun lapset kasvavat olen palannut niihin omiin tarpeisiini ja ymmärtänyt että niihin ei ole koskaan vastattu, päinvastoin kun olen niitä tuonut ilmi, niitä on väheksytty ja niille on ilkuttu.
Olen miettinyt onko mies narsisti, mutta toisaalta kaikki piirteet ei viittaa siihen. Nyt sain selityksen sille miksi olen kokenut oloni niin yksinäiseksi, miksi koen että minua ei oikein koskaan ole kunnolla kuultu saati kunnioitettu. Nyt hajoilen tämän asian kanssa, yritän kasata itseäni ja harmittaa etten aiemmin ole ymmärtänyt sitä.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö, sun vaan tekee vierasta mieli.
No, kyllä on alkanutkin tehdä mieli. Olemme miehen kanssa nukkuneet eri huoneissa kohta jo neljä vuotta eikä seksiä ole ollut. Olen valmis jo katselemaan muita miehiä ja saamaan vähän perspektiiviä. T. Ap
Ikävää. Yhdessä nukkuminen ei kuitenkaan takaa seksiä että olis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sinussa sai aikaan sen, ettet tuota ole ennen tajunnut? Ja miksiköhän olet suostunut olemaan tuolla tavoin suhteessa? Noita vois lähtee selvitteleen, ettei tule toistuneeksi tuollainen.
Voisko olla autismia?
Täällä kohtalotoveri. Mistä tuo autismi nyt tähän löydettiin? (teen töitä diagnosoitujen autistejen kanssa, tiedän kyllä) Kyse voi myös olla naisesta, joka omistautui liikaa. Jälkeenpäin huomasi, ettei sitä vastakaikua ollut eikä tule. Nosta kytkintä.
Yllättävän usealla on supistunut tunne-elämä. Haluaisin kirjoittaa aiheesta lisää, sillä itse lankean tällaisiin suhteisiin. Olen kiltti, traumataustainen, miellyttäjä ja todennäköisesti autismin kirjolla.
Koitan huomenna kalastaa ketjun mutta nyt toivotan ihan rutosti jaksamista. Muista että sinun arvo ei ole hänen puutteissaan mitattavissa.
Jatka ennallaan, ei kaikkea voi saada mitä avioliitosta odottaa. Se on hyvin yleinen myös naiset ovat tunnesalta huonoja.
Jostain luin että jos vetää puoleensa tällaisia miehiä naisena, niin on itsekin jollain tavalla tunne-elämältään tavoittamattomissa.
Olin vaan aika tuuliajolla silloin kun tapasin mieheni ja rakastuin tulisesti. Melko nopeasti olin sitten raskaanakin ja toivoin vaan että kaikki muuttuu paremmaksi. Keskityin arjen pyörittämiseen, että ns pakka pysyy kasassa. Suoritin vaan että itse en romahtaisi ja sivuutin omat tarpeeni vuosia. Löysin esim liikunnan, minulla hyviä ystäviä jotka auttaa jaksamaan.
Miehelle riittäisi pintapuolinen kämppussuhde jossa on aina välillä seksiä. Olen vaikka kuinka yrittänyt kertoa mitä kaipaan, voisi aloittaa pikkujutuista, mutta ei vaan tee niitä asioita joita olen pyytänyt. Silti väittää että rakastaa eikä halua erota. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ketjut ovat siitä hyviä että niiden kautta tulee itsekin peilattua omaa suhdetta ja sitä miten siinä ne keskutellut asiat ovat. Ja kun mietin omaa pitkää suhdettani niin se on varmaan niin hyvä juuri siksi että siinä toimii kaikkein parhaiten juuri se puoli joka aloittajalla puuttuu. Eli ihan alusta lähtien olen tuntenut että meillä on mieheni kanssa ihan erityisen hyvä henkinen yhteys. Olemme aina viihtyneet tosi hyvin yhdessa juuri keskustellen kaikesta mahdollisesta. Edelleen saatamme istua illalla tunteja vain jutellen.
Joka liitossa on sitten toki ne kipupisteet eikä mikään ole täydellistä mutta tuo asia on meidät ainakin juuri pitänyt yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sinussa sai aikaan sen, ettet tuota ole ennen tajunnut? Ja miksiköhän olet suostunut olemaan tuolla tavoin suhteessa? Noita vois lähtee selvitteleen, ettei tule toistuneeksi tuollainen.
Voisko olla autismia?
Huoh, voitteko tunkea nuo nosebodiagnoosinne perseeseenne.
Ihan normaalia tietyn ikäluokan naisille joutua suhteeseen ja avioon esim. sosiaalisesta paineesta ja siksi, että se on tietyissä yhteiskuntaluokissa vielä kovin arvostettua. Siinä sitten kun lapset hääräävät niin ei oikeasti ehdi keskittyä muuhun kuin niiden lasten asioihin, vielä jos on työ niin ei ehdi ajatella yhtään mitään.
Kun sitä aikaa vihdoin tulee, on iso velka itselle, kaikkea sitä mitä olisi halunnut itse tehdä ja mitä olisi kaivannut.
Ap menee ehkä siinä vikaan, että kuvittelee miehen olevan velvollinen tai edes pystyvän koskaan tarjoamaan hänelle mitään sellaista, mitä hän haluaa ja tarvitsee. Oman kokemukseni mukaan mies ei ole koskaan se taho, joka nämä toimittaa, vaan itse meneminen ja tekeminen, ostelu, harrastelu, omat projektit, muiden kanssa harrastelu.
Jos hyppää pois suhteesta haaveena löytää mies, joka täyttäisi omia tarpeita ja haluja, menee metsään. Toki yksin eläminen voi olla parempi vaihtoehto kuin huonossa liitossa eläminen, mutta jos se mies ei aktiivisesti haittaa sinua ja pystyt toteuttamaan niitä mielihalujasi niin että liitto on edelleen olemassa, turha sitä on purkaakaan. Helpompi lapsillekin, kun näkevät mallin että romantiikka ja paneminen eivät jatku läpi elämää. Jos eroat ja lähdet jahtailemaan uutta rakkautta niin lapsistakin tulee todennäköisesti promiskuiteettisia ja siinä on sitten omat ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sinussa sai aikaan sen, ettet tuota ole ennen tajunnut? Ja miksiköhän olet suostunut olemaan tuolla tavoin suhteessa? Noita vois lähtee selvitteleen, ettei tule toistuneeksi tuollainen.
Voisko olla autismia?
Huoh, voitteko tunkea nuo nosebodiagnoosinne perseeseenne.
Ihan normaalia tietyn ikäluokan naisille joutua suhteeseen ja avioon esim. sosiaalisesta paineesta ja siksi, että se on tietyissä yhteiskuntaluokissa vielä kovin arvostettua. Siinä sitten kun lapset hääräävät niin ei oikeasti ehdi keskittyä muuhun kuin niiden lasten asioihin, vielä jos on työ niin ei ehdi ajatella yhtään mitään.
Kun sitä aikaa vihdoin tulee, on iso velka itselle, kaikkea sitä mitä olisi halunnut itse tehdä ja mitä olisi kaivannut.
Ap menee ehkä siinä vikaan, että kuvittelee miehen olevan velvollinen tai edes pystyvän koskaan tarjoamaan hä
Erityisesti tunnetasolla miehet eivät tule koskaan vastaamaan naisen tarpeisiin. He ovat yksinkertaisesti niin erilaisia biologisia organismeja erilaisilla tarpeilla ja ohjureilla, että rajapinta miehen ja naisen välillä on hyvin pieni. Ja se on tuo paneminen. Te olette sen nyt hienosti saaneet päätökseen, onnittelut siitä. Nyt on sinun aikasi ehkä vähän hengähdellä ja miettiä, että mitäs sitten. Jos alat täyttämään lasten jättämää tyhjiötä jollain miesvihalla ja negatiivisilla ajatuksilla sekä diagnostiikalla, olet pulassa. Ala mieluummin vaikka harrastamaan maalaamista tai neulomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on varmaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli, yleinen Suomessa.
Paitsi, että ns. tunnetasolla eläminen on miehenä äärimmäisen tylsää, se tarkoittaa usein, että eletään naisen tunneelämässä, ei missään tapauksessa miehen.
Tuollainen tuhoaa miehen mielenterveyden väistämättä vuosien kuluessa. Olen ennemmin ns. kylmä ja etäinen kuin vellon tunteissa yhtenään. En vain kestä sitä elämäntapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sinussa sai aikaan sen, ettet tuota ole ennen tajunnut? Ja miksiköhän olet suostunut olemaan tuolla tavoin suhteessa? Noita vois lähtee selvitteleen, ettei tule toistuneeksi tuollainen.
Voisko olla autismia?
Ei se autismia ole, ilmiön nimi on nainen, tai tarkemmin nainen vielä hetki sitten, nyt ovat jo monet viisastuneet, eivätkä uhraa koko elämäänsä kodinkoneena ja panopuuna.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli, yleinen Suomessa.
Naisen ja miehen välisen suhteen ei kuulu olla "kiintymysuhde" vaan se koskee naista ja lapsia eli emoa ja poikasia. Lopettakaa tuon pupun pakotus, että miehen pitäisi olla naisen emo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on saastainen sika!
Siellä toinen🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen loputtomien onnettomien suhteiden jälkeen miettinyt, että mitä minä oikeasti suhteelta haluan, kun en sitä kerran näytä saavan. Ja tullut tulokseen, että se on henkinen yhteys, tunneyhteys.
Olisin kyllä saanut seksiä, lapsia, kodin, matkoja, miehen kustantamaan menojani, paikkani miesten tuttavapiirissä, kaikkea sellaista. Mutta kohtaamista tunnetasolla, sitä ei vain ole kenenkään kanssa ollut ja miehistä se on ollut jotenkin liikaa vaadittu.
Kun olen koettanut sanoittaa asiaa miehille, olen vain saanut lisää lahjoja, yllätyksiä, reissuja. He eivät tunnu käsittävän koko ulottuvuutta. Olen onnellisempi oikeasti yksin, kuin yksin toisen pinnallisessa rakennelmassa, jossa ei aidosti kohdata.
Mutta olet sentään saanut tuollaisia asioita, minä en ole saanut käytännössä juuri mitään. Olen yrittänyt saada miehestä jotain irti, että huomioisi ede
Kuulostaa raskaalta olla vaatimassa mitä haluaa suhteelta. Se on varmasti totta, että teillä ei ole yhteistä maaperää. Mutta se että lähtisit uuteen panosuhteeseen (etsisit uuden miehen) täyttääksesi näitä tarpeita on typeryyttä. Panosuhteen voit rakentaa sitten sellaiseen mieheen, kenen lapsia haluat.
Minusta kuulostaa siltä, että sinä et voi hyvin (henkilökohtaisesti). Toki joissakin liitoissa se voi johtua kumppanin läsnäolosta. Mutta jos yrität vastuuttaa kumppaniasi huonovointisuuestasi sen sijaan että itse huolehtisit hyvästä mielialastasi ja terveydestäsi on myöskin ongelma.
"Erityisesti tunnetasolla miehet eivät tule koskaan vastaamaan naisen tarpeisiin. He ovat yksinkertaisesti niin erilaisia biologisia organismeja erilaisilla tarpeilla ja ohjureilla, että rajapinta miehen ja naisen välillä on hyvin pieni"
Ei se ihan nyt noin iso ero kaikilla ole. Tietenkin osa miehistä on aika eri lajia kuin naiset mutta olen kyllä tavannut ihan huomattavan määrän miehiä joiden kanssa myös tunnetason yhteys on olut tosi hyvä.
Voi toki johtua siitäkin että itse en käytännössä rakastu miehiin joihin en tunne myös isoa henkistä yhteyttä. En siis oikein ajaudu suhteisiin jossa sitä ei olisi.
"Paitsi, että ns. tunnetasolla eläminen on miehenä äärimmäisen tylsää"
Jos noin on niin et oikeasti pidä naisista, pidät vain seksistä naisten kanssa.
Olin naimisissa 23 v ap:n miehen kaltaisen miehen kanssa.
Olen nyt tapaillut jonkin aikaa uutta miestä ja täysin pöllämystynyt että on olemassa dialogeja käyviä tasa-arvoisia miehiä. Viikonloppuna vietimme koti-iltaa ja keskustelimme (huom! Tasapuolinen dialogi) VIISI tuntia yhteen putkeen sekä nauraa kikatimme.
En 23 vuoden avioliiton aikana keskustellut exän kanssa kertaakaan viittä tuntia putkeen. Hän esitti kuuromykkää jos keskustelua olisi ollut hänelle epämieluisista aiheista tai keskustelu ei hyödyttänyt häntä. Ehkä 1 tunti oli maksimi mitä koko avioliiton aikana keskusteltiin putkeen.
Tiedän että olin lehmänhermoinen exän kanssa ja lapset olivat siihen suurin syy. On vaan sekavankatkerat fiilikset kun itselle osui aikoinaan tuollainen pässi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sinussa sai aikaan sen, ettet tuota ole ennen tajunnut? Ja miksiköhän olet suostunut olemaan tuolla tavoin suhteessa? Noita vois lähtee selvitteleen, ettei tule toistuneeksi tuollainen.
Voisko olla autismia?
Tarkoitatko että minä olen autistinen?
No en tiedä, ei ole kukaan sellaista sanonut koskaan, enkä oikein usko koska pystyn lukemaan ihmisiä aika hyvin.Ei ole mitenkään poikkeuksellista jäädä huonoon suhteeseen. Etenkin jos hyviäkin hetkiä on ja toinen lupailee muutosta ja on itse empaattinen ja positiivinen ihminen joka haluaa uskoa hyvään toisessa. T. Ap
Että onko mies autistinen, jos ei vastetta tunnetasolla. Niilähän semmoista ongelmaa on.
Ihminen muuttuu kokoajan. Miten pinnallisia sinun suhteesi ovat ja miten hyvä tunneyhteys on ollut jos tuolla tavalla kommentoit?