Lue keskustelun säännöt.
15 vuoden avioliiton jälkeen ymmärrän että mies ei ole koskaan ollut tunnetasolla läsnä
06.04.2025 |
Puhutaan emotionally unavailable englanniksi. Löytyy paljon videoita YouTubesta aiheesta. Meillä tosiaan ollut todella vaikea suhde, ikävä kyllä lapsiakin, olen vuosia jo kieltänyt kaikki omat tarpeeni ja keskittynyt lapsiin. Nyt kun lapset kasvavat olen palannut niihin omiin tarpeisiini ja ymmärtänyt että niihin ei ole koskaan vastattu, päinvastoin kun olen niitä tuonut ilmi, niitä on väheksytty ja niille on ilkuttu.
Olen miettinyt onko mies narsisti, mutta toisaalta kaikki piirteet ei viittaa siihen. Nyt sain selityksen sille miksi olen kokenut oloni niin yksinäiseksi, miksi koen että minua ei oikein koskaan ole kunnolla kuultu saati kunnioitettu. Nyt hajoilen tämän asian kanssa, yritän kasata itseäni ja harmittaa etten aiemmin ole ymmärtänyt sitä.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin samoin ja erosin. Löysin sellaisen tunteistaan jatkuvasti puhuvan nössön. Kyllästyin puolessa vuodessa siihen vatvomiseen ja palasin exän luo.
Yritän sanoa, että aina ne toiveet ei ole sellaisia jotka oikeasti haluaisi toteutuvan.
Joopajoo. Taidat oikeasti olla mies.
No olen aikoinani ollut poikatyttö ja monella tapaa jätkämäinen vieläkin, mutta olen kuitenkin ihan ehta nainen. Ehkä se olikin se ongelma, että koska olen itse puhelias ja avoin, niin yhdistin sen jotenkin siihen, että haluasin samanlaisen miehen, mutta sen kokeilun aikana tajusin, että oikeasti tykkään itsekin puhua tunteista vain tosi harvoin, silloin kun on oikeasti sanottavaa, ja suurimman osan ajasta on vain läpän heittoa tai sellaista kevyttä.
Alkoi oikeasti ahdistaa, kun melkein jokaisen lauseen
Niin ja ahdistavaa oli myös se, kun mies sitten odotti myös minun olevan jatkuvasti tuntosarvet pystyssä hänen olotiloistaan ja loukkaantui jos en vaikka huomannut että hän on suuttunut tai hiljainen. Varmaan jollekin unelmakumppani, mutta itse viihdyn paremmin sellaisen kanssa joka sanoo jos on jotain ja muuten ei tarvitse arvailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että taas narsisti. Mahtaako Suomessa muita miehiä ollakaan kun narsisteja.
Tästä on kolme versiota. Sinun versio, miehesi versio, ja totuus. Sinussa ei tietenkään ole mitään vikaa?
Jokainen eksä ja joskus myös nyksä on narsisti. Näin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin samoin ja erosin. Löysin sellaisen tunteistaan jatkuvasti puhuvan nössön. Kyllästyin puolessa vuodessa siihen vatvomiseen ja palasin exän luo.
Yritän sanoa, että aina ne toiveet ei ole sellaisia jotka oikeasti haluaisi toteutuvan.
Joopajoo. Taidat oikeasti olla mies.
No olen aikoinani ollut poikatyttö ja monella tapaa jätkämäinen vieläkin, mutta olen kuitenkin ihan ehta nainen. Ehkä se olikin se ongelma, että koska olen itse puhelias ja avoin, niin yhdistin sen jotenkin siihen, että haluasin samanlaisen miehen, mutta sen kokeilun aikana tajusin, että oikeasti tykkään itsekin puhua tunteista vain tosi harvoin, silloin kun on oikeasti sanottavaa, ja suurimman osan ajasta on vain läpän heittoa tai sellaista kevyttä.
Alkoi oikeasti ahdistaa, kun melkein jokaisen lauseen
Voi vtun tyhmät, eihän se tunneyhteys sitä tarkoita, että puhutaan tunteista vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta täällä suhtaudutaan turhan kriittisesti mummon neuvoihin. Hän oli kyllä todellinen ihmissuhdenero ja auttoi näilläkin palstoilla satoja, ellei tuhansia kanssaihmisiään. Tuon kissakeittotilanteenkin hoiti tyylikkään eleettömästi. Ei nostanut suurta meteliä, alkoi vain vähän vältellä sitä ruokapöytää. Ja oli sentään vasta lapsi. Pisteet mummolle! 👵🏻🏆
Komppaan tätä. Mummon neuvot ovat selkeitä, asiallisia ja tasapuolisia. Ota ap opiksi ja toimi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta täällä suhtaudutaan turhan kriittisesti mummon neuvoihin. Hän oli kyllä todellinen ihmissuhdenero ja auttoi näilläkin palstoilla satoja, ellei tuhansia kanssaihmisiään. Tuon kissakeittotilanteenkin hoiti tyylikkään eleettömästi. Ei nostanut suurta meteliä, alkoi vain vähän vältellä sitä ruokapöytää. Ja oli sentään vasta lapsi. Pisteet mummolle! 👵🏻🏆
Komppaan tätä. Mummon neuvot ovat selkeitä, asiallisia ja tasapuolisia. Ota ap opiksi ja toimi.
En olelukenut koko ketjua. Mihin mummon neuvoon oikein viittaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viittasin tähän lämminhenkiseen pikku kertomukseen, joka löytyy ketjusta numerolla 44.
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Viittasin tähän lämminhenkiseen pikku kertomukseen, joka löytyy ketjusta numerolla 44.
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitt
Kiitos. Nyt tajusin. Tästähän tosiaan löytyy ratkaisu myös ap:n ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissakeittohullu on herännyt luolastaan kevään saavuttua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissakeittohullu on herännyt luolastaan kevään saavuttua!
🐱
No olen aikoinani ollut poikatyttö ja monella tapaa jätkämäinen vieläkin, mutta olen kuitenkin ihan ehta nainen. Ehkä se olikin se ongelma, että koska olen itse puhelias ja avoin, niin yhdistin sen jotenkin siihen, että haluasin samanlaisen miehen, mutta sen kokeilun aikana tajusin, että oikeasti tykkään itsekin puhua tunteista vain tosi harvoin, silloin kun on oikeasti sanottavaa, ja suurimman osan ajasta on vain läpän heittoa tai sellaista kevyttä.
Alkoi oikeasti ahdistaa, kun melkein jokaisen lauseen jälkeen tämä kokeilumies kyseli, että onhan kaikki ok ja miltä tämä sinusta tuntuu! Ja jos en heti vastannut niin alkoi heti tentata, että mikä on, huoh.