Lue keskustelun säännöt.
15 vuoden avioliiton jälkeen ymmärrän että mies ei ole koskaan ollut tunnetasolla läsnä
06.04.2025 |
Puhutaan emotionally unavailable englanniksi. Löytyy paljon videoita YouTubesta aiheesta. Meillä tosiaan ollut todella vaikea suhde, ikävä kyllä lapsiakin, olen vuosia jo kieltänyt kaikki omat tarpeeni ja keskittynyt lapsiin. Nyt kun lapset kasvavat olen palannut niihin omiin tarpeisiini ja ymmärtänyt että niihin ei ole koskaan vastattu, päinvastoin kun olen niitä tuonut ilmi, niitä on väheksytty ja niille on ilkuttu.
Olen miettinyt onko mies narsisti, mutta toisaalta kaikki piirteet ei viittaa siihen. Nyt sain selityksen sille miksi olen kokenut oloni niin yksinäiseksi, miksi koen että minua ei oikein koskaan ole kunnolla kuultu saati kunnioitettu. Nyt hajoilen tämän asian kanssa, yritän kasata itseäni ja harmittaa etten aiemmin ole ymmärtänyt sitä.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Olin naimisissa 23 v ap:n miehen kaltaisen miehen kanssa.
Olen nyt tapaillut jonkin aikaa uutta miestä ja täysin pöllämystynyt että on olemassa dialogeja käyviä tasa-arvoisia miehiä. Viikonloppuna vietimme koti-iltaa ja keskustelimme (huom! Tasapuolinen dialogi) VIISI tuntia yhteen putkeen sekä nauraa kikatimme.
En 23 vuoden avioliiton aikana keskustellut exän kanssa kertaakaan viittä tuntia putkeen. Hän esitti kuuromykkää jos keskustelua olisi ollut hänelle epämieluisista aiheista tai keskustelu ei hyödyttänyt häntä. Ehkä 1 tunti oli maksimi mitä koko avioliiton aikana keskusteltiin putkeen.
Tiedän että olin lehmänhermoinen exän kanssa ja lapset olivat siihen suurin syy. On vaan sekavankatkerat fiilikset kun itselle osui aikoinaan tuollainen pässi.
Miksiköhän tyydyit pässiin niin pitkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin naimisissa 23 v ap:n miehen kaltaisen miehen kanssa.
Olen nyt tapaillut jonkin aikaa uutta miestä ja täysin pöllämystynyt että on olemassa dialogeja käyviä tasa-arvoisia miehiä. Viikonloppuna vietimme koti-iltaa ja keskustelimme (huom! Tasapuolinen dialogi) VIISI tuntia yhteen putkeen sekä nauraa kikatimme.
En 23 vuoden avioliiton aikana keskustellut exän kanssa kertaakaan viittä tuntia putkeen. Hän esitti kuuromykkää jos keskustelua olisi ollut hänelle epämieluisista aiheista tai keskustelu ei hyödyttänyt häntä. Ehkä 1 tunti oli maksimi mitä koko avioliiton aikana keskusteltiin putkeen.
Tiedän että olin lehmänhermoinen exän kanssa ja lapset olivat siihen suurin syy. On vaan sekavankatkerat fiilikset kun itselle osui aikoinaan tuollainen pässi.
Miksiköhän tyydyit pässiin niin pitkään?
Se perinteinen eli halusin tehdä kaikkeni että kolmella lapsella säilyy ydinperhe eikä heidän tarvitse elää vuoroviikkoelämää eri kodeissa. En myöskään halunnut että menetän puolet lasten lapsuudesta etäviikkojen myötä vain siksi että heidän isänsä osoittautui pässiksi. Luulen että samasta syystä moni muukin jää huonoon suhteeseen pitkäksi aikaa.
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä
Tämä osuu naulan kantaan. Kyllä mummo tiesi. Ihana mummo 👵🏻🙏💕💕💕
Olisiko kellään sitä keittoreseptiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä
Kas, kissakeittohullu!
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kellään sitä keittoreseptiä?
Kukaan ei halua sun keittoreseptiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mm. sanonut suoraan, että haluaisin kerrankin olla rauhassa kahdestaan, ihan kotosalla. Olla vaan, jutella ja tutustua toisiimme. Miehen vastaus on toteuttaa jotakin kliseisen romanttista ja yliampuvaa suoraan amerikkalaisista elokuvista. "
No teitkö itse koskaan mitään näiden asioiden edistämiseksi vai olitteko kaiken vapaa-ajan matkoilla, jonne mies sinut ilmeisen väkisin pakotti ja joilla ei voinut olla hetkeäkään kahdestaan ja jutella? Miten ylipäätään "jutellaan ja tutustutaan" ihmiseen, jonka kanssa jo oletettavasti asutaan yhdessä? Eikö tutustuminen ole tuossa vaiheessa jo melko pitkällä...
Ohiksena sanon että olimme miehen kanssa naimisissa 30 vuotta, emmekä loskaan tutustuneet toisiimme. Varsinkaan mies ei halunnut tutustua minuun. Aina jos sanoin jotain omia mielipiteitäni tai tunnelmiani, niin hän torjui ne tylysti ja tuomitsi vääriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mm. sanonut suoraan, että haluaisin kerrankin olla rauhassa kahdestaan, ihan kotosalla. Olla vaan, jutella ja tutustua toisiimme. Miehen vastaus on toteuttaa jotakin kliseisen romanttista ja yliampuvaa suoraan amerikkalaisista elokuvista. "
No teitkö itse koskaan mitään näiden asioiden edistämiseksi vai olitteko kaiken vapaa-ajan matkoilla, jonne mies sinut ilmeisen väkisin pakotti ja joilla ei voinut olla hetkeäkään kahdestaan ja jutella? Miten ylipäätään "jutellaan ja tutustutaan" ihmiseen, jonka kanssa jo oletettavasti asutaan yhdessä? Eikö tutustuminen ole tuossa vaiheessa jo melko pitkällä...Ohiksena sanon että olimme miehen kanssa naimisissa 30 vuotta, emmekä loskaan tutustuneet toisiimme. Varsinkaan mies ei halunnut tutustua minuun. Aina jos sanoin jotain omia mielipiteitäni tai tunnelmiani, niin hän torjui ne tylysti ja tuomitsi vääriksi.
Minulla sama kokemus. Mies ei koskaan halunnut tietää syvällisemmin minusta. Kun kävin sitten treffeillä uuden miehen kanssa, hän kyseli minulta enemmän asioita mitä mies oli vuosien avioliiton aikana kysynyt. Välillä kiukutteli että mistä hän voisi esim tietää mistä minä tykkään. Oli ollut kanssani mutta ei tiennyt. Vaikka olin kertonut siitäkin huolimatta että itse ei kysellyt. Ei myöskään kuunnellut. Ei jollain tapaa vaan välittänyt. Se oli hämmentävää.
Vierailija kirjoitti:
"Olen nyt tapaillut jonkin aikaa uutta miestä ja täysin pöllämystynyt että on olemassa dialogeja käyviä tasa-arvoisia miehiä. Viikonloppuna vietimme koti-iltaa ja keskustelimme (huom! Tasapuolinen dialogi) VIISI tuntia yhteen putkeen sekä nauraa kikatimme."
Ehkä nuorena naisetkin ovat enemmän hormonien vietävissä ja tällaiset asiat jäävät silloin huomaamatta. Onhan se oikeasti ihan todella tärkeää suhtessa että toisen kanssa oikeasti viihtyy ja on luontevaa ja mukavaa keskustella. Hassua miten vähän tästä edes puhutaan.
Tuuria tai ei, onneksi löysin jo nuorena miehen jonka kanssa tuo puheyhteys on ollut tosi hyvä. Sitten sitä on pitänyt vähän liikaakin itsestäänselvyytenä ja että kaikilla on samanlaista. Mutta ei se tietenkään niin ole.
Moni on alussa varmaan sellainen, että tunneyhteys vaikuttaa olevan ja keskustelu tuntuu sujuvan. Sitten jonkin ajan päästä voi huomata, ettei toinen oikeastaan muista juuri mitään, mitä olet kertonut hänelle itsestäsi ja henkilöhistoriastasi. Eikä hän jaksa enää keskustellakaan kuin pari lausetta kerrallaan. Kaikilla ihmisillä ei näytä olevan sisäistä tarvetta jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mm. sanonut suoraan, että haluaisin kerrankin olla rauhassa kahdestaan, ihan kotosalla. Olla vaan, jutella ja tutustua toisiimme. Miehen vastaus on toteuttaa jotakin kliseisen romanttista ja yliampuvaa suoraan amerikkalaisista elokuvista. "
No teitkö itse koskaan mitään näiden asioiden edistämiseksi vai olitteko kaiken vapaa-ajan matkoilla, jonne mies sinut ilmeisen väkisin pakotti ja joilla ei voinut olla hetkeäkään kahdestaan ja jutella? Miten ylipäätään "jutellaan ja tutustutaan" ihmiseen, jonka kanssa jo oletettavasti asutaan yhdessä? Eikö tutustuminen ole tuossa vaiheessa jo melko pitkällä...Ohiksena sanon että olimme miehen kanssa naimisissa 30 vuotta, emmekä loskaan tutustuneet toisiimme. Varsinkaan mies ei halunnut tutustua minuun. Aina jos sanoin jotain omia mielipiteitäni tai tunnelmiani, niin hän torjui ne
Vanhemmillani oli sama juttu. Tuntui oudolta huomata, ettei isä oppinut koskaan tuntemaan äitiäni, vaikka he olivat toistensa kanssa aviossa yli 20 vuotta.
Eli koska asiat eivät mene ap:n halujen mukaan, on syytä laittaa mies vaihtoon?
No ehkä hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kellään sitä keittoreseptiä?
Kesti vähän, kun piti kovasti etsiä, mutta yhdestä vanhasta ketjusta löytyi. Nyt vaan keitto tulille, niin miehenkin tunteet alkavat roihuta.
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Mä ajattelin samoin ja erosin. Löysin sellaisen tunteistaan jatkuvasti puhuvan nössön. Kyllästyin puolessa vuodessa siihen vatvomiseen ja palasin exän luo.
Yritän sanoa, että aina ne toiveet ei ole sellaisia jotka oikeasti haluaisi toteutuvan.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä
Minusta täällä suhtaudutaan turhan kriittisesti mummon neuvoihin. Hän oli kyllä todellinen ihmissuhdenero ja auttoi näilläkin palstoilla satoja, ellei tuhansia kanssaihmisiään. Tuon kissakeittotilanteenkin hoiti tyylikkään eleettömästi. Ei nostanut suurta meteliä, alkoi vain vähän vältellä sitä ruokapöytää. Ja oli sentään vasta lapsi. Pisteet mummolle! 👵🏻🏆
Ei vitsi kevät, kaikki hullut heränneet
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin samoin ja erosin. Löysin sellaisen tunteistaan jatkuvasti puhuvan nössön. Kyllästyin puolessa vuodessa siihen vatvomiseen ja palasin exän luo.
Yritän sanoa, että aina ne toiveet ei ole sellaisia jotka oikeasti haluaisi toteutuvan.
Joopajoo. Taidat oikeasti olla mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen nyt tapaillut jonkin aikaa uutta miestä ja täysin pöllämystynyt että on olemassa dialogeja käyviä tasa-arvoisia miehiä. Viikonloppuna vietimme koti-iltaa ja keskustelimme (huom! Tasapuolinen dialogi) VIISI tuntia yhteen putkeen sekä nauraa kikatimme."
Ehkä nuorena naisetkin ovat enemmän hormonien vietävissä ja tällaiset asiat jäävät silloin huomaamatta. Onhan se oikeasti ihan todella tärkeää suhtessa että toisen kanssa oikeasti viihtyy ja on luontevaa ja mukavaa keskustella. Hassua miten vähän tästä edes puhutaan.
Tuuria tai ei, onneksi löysin jo nuorena miehen jonka kanssa tuo puheyhteys on ollut tosi hyvä. Sitten sitä on pitänyt vähän liikaakin itsestäänselvyytenä ja että kaikilla on samanlaista. Mutta ei se tietenkään niin ole.
Moni on alussa varmaan sellainen, että tunneyhteys vaikuttaa olevan ja keskustelu tuntuu sujuvan. Sitten jonk
Töllainen tunnekylmä ihminen voi alussa hetkellisesti esittää empaattista mutta se hyvin nopeasti muuttuu. Paras testi on kysyä ihmiseltä miten hänen edellinen ihmissuhteensa päättyi. Jos vastaa että no se vaan päättyi, niin kyseessä tällainen tunnekylmä emotionally unavailable ihminen.
"Olen nyt tapaillut jonkin aikaa uutta miestä ja täysin pöllämystynyt että on olemassa dialogeja käyviä tasa-arvoisia miehiä. Viikonloppuna vietimme koti-iltaa ja keskustelimme (huom! Tasapuolinen dialogi) VIISI tuntia yhteen putkeen sekä nauraa kikatimme."
Ehkä nuorena naisetkin ovat enemmän hormonien vietävissä ja tällaiset asiat jäävät silloin huomaamatta. Onhan se oikeasti ihan todella tärkeää suhtessa että toisen kanssa oikeasti viihtyy ja on luontevaa ja mukavaa keskustella. Hassua miten vähän tästä edes puhutaan.
Tuuria tai ei, onneksi löysin jo nuorena miehen jonka kanssa tuo puheyhteys on ollut tosi hyvä. Sitten sitä on pitänyt vähän liikaakin itsestäänselvyytenä ja että kaikilla on samanlaista. Mutta ei se tietenkään niin ole.