Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
15 vuoden avioliiton jälkeen ymmärrän että mies ei ole koskaan ollut tunnetasolla läsnä
06.04.2025 |
Puhutaan emotionally unavailable englanniksi. Löytyy paljon videoita YouTubesta aiheesta. Meillä tosiaan ollut todella vaikea suhde, ikävä kyllä lapsiakin, olen vuosia jo kieltänyt kaikki omat tarpeeni ja keskittynyt lapsiin. Nyt kun lapset kasvavat olen palannut niihin omiin tarpeisiini ja ymmärtänyt että niihin ei ole koskaan vastattu, päinvastoin kun olen niitä tuonut ilmi, niitä on väheksytty ja niille on ilkuttu.
Olen miettinyt onko mies narsisti, mutta toisaalta kaikki piirteet ei viittaa siihen. Nyt sain selityksen sille miksi olen kokenut oloni niin yksinäiseksi, miksi koen että minua ei oikein koskaan ole kunnolla kuultu saati kunnioitettu. Nyt hajoilen tämän asian kanssa, yritän kasata itseäni ja harmittaa etten aiemmin ole ymmärtänyt sitä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Olin naimisissa 23 v ap:n miehen kaltaisen miehen kanssa.
Olen nyt tapaillut jonkin aikaa uutta miestä ja täysin pöllämystynyt että on olemassa dialogeja käyviä tasa-arvoisia miehiä. Viikonloppuna vietimme koti-iltaa ja keskustelimme (huom! Tasapuolinen dialogi) VIISI tuntia yhteen putkeen sekä nauraa kikatimme.
En 23 vuoden avioliiton aikana keskustellut exän kanssa kertaakaan viittä tuntia putkeen. Hän esitti kuuromykkää jos keskustelua olisi ollut hänelle epämieluisista aiheista tai keskustelu ei hyödyttänyt häntä. Ehkä 1 tunti oli maksimi mitä koko avioliiton aikana keskusteltiin putkeen.
Tiedän että olin lehmänhermoinen exän kanssa ja lapset olivat siihen suurin syy. On vaan sekavankatkerat fiilikset kun itselle osui aikoinaan tuollainen pässi.
Miksiköhän tyydyit pässiin niin pitkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin naimisissa 23 v ap:n miehen kaltaisen miehen kanssa.
Olen nyt tapaillut jonkin aikaa uutta miestä ja täysin pöllämystynyt että on olemassa dialogeja käyviä tasa-arvoisia miehiä. Viikonloppuna vietimme koti-iltaa ja keskustelimme (huom! Tasapuolinen dialogi) VIISI tuntia yhteen putkeen sekä nauraa kikatimme.
En 23 vuoden avioliiton aikana keskustellut exän kanssa kertaakaan viittä tuntia putkeen. Hän esitti kuuromykkää jos keskustelua olisi ollut hänelle epämieluisista aiheista tai keskustelu ei hyödyttänyt häntä. Ehkä 1 tunti oli maksimi mitä koko avioliiton aikana keskusteltiin putkeen.
Tiedän että olin lehmänhermoinen exän kanssa ja lapset olivat siihen suurin syy. On vaan sekavankatkerat fiilikset kun itselle osui aikoinaan tuollainen pässi.
Miksiköhän tyydyit pässiin niin pitkään?
Se perinteinen eli halusin tehdä kaikkeni että kolmella lapsella säilyy ydinperhe eikä heidän tarvitse elää vuoroviikkoelämää eri kodeissa. En myöskään halunnut että menetän puolet lasten lapsuudesta etäviikkojen myötä vain siksi että heidän isänsä osoittautui pässiksi. Luulen että samasta syystä moni muukin jää huonoon suhteeseen pitkäksi aikaa.
Olisiko kellään sitä keittoreseptiä?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kellään sitä keittoreseptiä?
Kukaan ei halua sun keittoreseptiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mm. sanonut suoraan, että haluaisin kerrankin olla rauhassa kahdestaan, ihan kotosalla. Olla vaan, jutella ja tutustua toisiimme. Miehen vastaus on toteuttaa jotakin kliseisen romanttista ja yliampuvaa suoraan amerikkalaisista elokuvista. "
No teitkö itse koskaan mitään näiden asioiden edistämiseksi vai olitteko kaiken vapaa-ajan matkoilla, jonne mies sinut ilmeisen väkisin pakotti ja joilla ei voinut olla hetkeäkään kahdestaan ja jutella? Miten ylipäätään "jutellaan ja tutustutaan" ihmiseen, jonka kanssa jo oletettavasti asutaan yhdessä? Eikö tutustuminen ole tuossa vaiheessa jo melko pitkällä...
Ohiksena sanon että olimme miehen kanssa naimisissa 30 vuotta, emmekä loskaan tutustuneet toisiimme. Varsinkaan mies ei halunnut tutustua minuun. Aina jos sanoin jotain omia mielipiteitäni tai tunnelmiani, niin hän torjui ne tylysti ja tuomitsi vääriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mm. sanonut suoraan, että haluaisin kerrankin olla rauhassa kahdestaan, ihan kotosalla. Olla vaan, jutella ja tutustua toisiimme. Miehen vastaus on toteuttaa jotakin kliseisen romanttista ja yliampuvaa suoraan amerikkalaisista elokuvista. "
No teitkö itse koskaan mitään näiden asioiden edistämiseksi vai olitteko kaiken vapaa-ajan matkoilla, jonne mies sinut ilmeisen väkisin pakotti ja joilla ei voinut olla hetkeäkään kahdestaan ja jutella? Miten ylipäätään "jutellaan ja tutustutaan" ihmiseen, jonka kanssa jo oletettavasti asutaan yhdessä? Eikö tutustuminen ole tuossa vaiheessa jo melko pitkällä...Ohiksena sanon että olimme miehen kanssa naimisissa 30 vuotta, emmekä loskaan tutustuneet toisiimme. Varsinkaan mies ei halunnut tutustua minuun. Aina jos sanoin jotain omia mielipiteitäni tai tunnelmiani, niin hän torjui ne tylysti ja tuomitsi vääriksi.
Minulla sama kokemus. Mies ei koskaan halunnut tietää syvällisemmin minusta. Kun kävin sitten treffeillä uuden miehen kanssa, hän kyseli minulta enemmän asioita mitä mies oli vuosien avioliiton aikana kysynyt. Välillä kiukutteli että mistä hän voisi esim tietää mistä minä tykkään. Oli ollut kanssani mutta ei tiennyt. Vaikka olin kertonut siitäkin huolimatta että itse ei kysellyt. Ei myöskään kuunnellut. Ei jollain tapaa vaan välittänyt. Se oli hämmentävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen nyt tapaillut jonkin aikaa uutta miestä ja täysin pöllämystynyt että on olemassa dialogeja käyviä tasa-arvoisia miehiä. Viikonloppuna vietimme koti-iltaa ja keskustelimme (huom! Tasapuolinen dialogi) VIISI tuntia yhteen putkeen sekä nauraa kikatimme."
Ehkä nuorena naisetkin ovat enemmän hormonien vietävissä ja tällaiset asiat jäävät silloin huomaamatta. Onhan se oikeasti ihan todella tärkeää suhtessa että toisen kanssa oikeasti viihtyy ja on luontevaa ja mukavaa keskustella. Hassua miten vähän tästä edes puhutaan.
Tuuria tai ei, onneksi löysin jo nuorena miehen jonka kanssa tuo puheyhteys on ollut tosi hyvä. Sitten sitä on pitänyt vähän liikaakin itsestäänselvyytenä ja että kaikilla on samanlaista. Mutta ei se tietenkään niin ole.
Moni on alussa varmaan sellainen, että tunneyhteys vaikuttaa olevan ja keskustelu tuntuu sujuvan. Sitten jonkin ajan päästä voi huomata, ettei toinen oikeastaan muista juuri mitään, mitä olet kertonut hänelle itsestäsi ja henkilöhistoriastasi. Eikä hän jaksa enää keskustellakaan kuin pari lausetta kerrallaan. Kaikilla ihmisillä ei näytä olevan sisäistä tarvetta jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mm. sanonut suoraan, että haluaisin kerrankin olla rauhassa kahdestaan, ihan kotosalla. Olla vaan, jutella ja tutustua toisiimme. Miehen vastaus on toteuttaa jotakin kliseisen romanttista ja yliampuvaa suoraan amerikkalaisista elokuvista. "
No teitkö itse koskaan mitään näiden asioiden edistämiseksi vai olitteko kaiken vapaa-ajan matkoilla, jonne mies sinut ilmeisen väkisin pakotti ja joilla ei voinut olla hetkeäkään kahdestaan ja jutella? Miten ylipäätään "jutellaan ja tutustutaan" ihmiseen, jonka kanssa jo oletettavasti asutaan yhdessä? Eikö tutustuminen ole tuossa vaiheessa jo melko pitkällä...Ohiksena sanon että olimme miehen kanssa naimisissa 30 vuotta, emmekä loskaan tutustuneet toisiimme. Varsinkaan mies ei halunnut tutustua minuun. Aina jos sanoin jotain omia mielipiteitäni tai tunnelmiani, niin hän torjui ne
Vanhemmillani oli sama juttu. Tuntui oudolta huomata, ettei isä oppinut koskaan tuntemaan äitiäni, vaikka he olivat toistensa kanssa aviossa yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli koska asiat eivät mene ap:n halujen mukaan, on syytä laittaa mies vaihtoon?
No ehkä hyvä niin.
Mä ajattelin samoin ja erosin. Löysin sellaisen tunteistaan jatkuvasti puhuvan nössön. Kyllästyin puolessa vuodessa siihen vatvomiseen ja palasin exän luo.
Yritän sanoa, että aina ne toiveet ei ole sellaisia jotka oikeasti haluaisi toteutuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vitsi kevät, kaikki hullut heränneet
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin samoin ja erosin. Löysin sellaisen tunteistaan jatkuvasti puhuvan nössön. Kyllästyin puolessa vuodessa siihen vatvomiseen ja palasin exän luo.
Yritän sanoa, että aina ne toiveet ei ole sellaisia jotka oikeasti haluaisi toteutuvan.
Joopajoo. Taidat oikeasti olla mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen nyt tapaillut jonkin aikaa uutta miestä ja täysin pöllämystynyt että on olemassa dialogeja käyviä tasa-arvoisia miehiä. Viikonloppuna vietimme koti-iltaa ja keskustelimme (huom! Tasapuolinen dialogi) VIISI tuntia yhteen putkeen sekä nauraa kikatimme."
Ehkä nuorena naisetkin ovat enemmän hormonien vietävissä ja tällaiset asiat jäävät silloin huomaamatta. Onhan se oikeasti ihan todella tärkeää suhtessa että toisen kanssa oikeasti viihtyy ja on luontevaa ja mukavaa keskustella. Hassua miten vähän tästä edes puhutaan.
Tuuria tai ei, onneksi löysin jo nuorena miehen jonka kanssa tuo puheyhteys on ollut tosi hyvä. Sitten sitä on pitänyt vähän liikaakin itsestäänselvyytenä ja että kaikilla on samanlaista. Mutta ei se tietenkään niin ole.
Moni on alussa varmaan sellainen, että tunneyhteys vaikuttaa olevan ja keskustelu tuntuu sujuvan. Sitten jonk
Töllainen tunnekylmä ihminen voi alussa hetkellisesti esittää empaattista mutta se hyvin nopeasti muuttuu. Paras testi on kysyä ihmiseltä miten hänen edellinen ihmissuhteensa päättyi. Jos vastaa että no se vaan päättyi, niin kyseessä tällainen tunnekylmä emotionally unavailable ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin samoin ja erosin. Löysin sellaisen tunteistaan jatkuvasti puhuvan nössön. Kyllästyin puolessa vuodessa siihen vatvomiseen ja palasin exän luo.
Yritän sanoa, että aina ne toiveet ei ole sellaisia jotka oikeasti haluaisi toteutuvan.
Joopajoo. Taidat oikeasti olla mies.
No olen aikoinani ollut poikatyttö ja monella tapaa jätkämäinen vieläkin, mutta olen kuitenkin ihan ehta nainen. Ehkä se olikin se ongelma, että koska olen itse puhelias ja avoin, niin yhdistin sen jotenkin siihen, että haluasin samanlaisen miehen, mutta sen kokeilun aikana tajusin, että oikeasti tykkään itsekin puhua tunteista vain tosi harvoin, silloin kun on oikeasti sanottavaa, ja suurimman osan ajasta on vain läpän heittoa tai sellaista kevyttä.
Alkoi oikeasti ahdistaa, kun melkein jokaisen lauseen jälkeen tämä kokeilumies kyseli, että onhan kaikki ok ja miltä tämä sinusta tuntuu! Ja jos en heti vastannut niin alkoi heti tentata, että mikä on, huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin samoin ja erosin. Löysin sellaisen tunteistaan jatkuvasti puhuvan nössön. Kyllästyin puolessa vuodessa siihen vatvomiseen ja palasin exän luo.
Yritän sanoa, että aina ne toiveet ei ole sellaisia jotka oikeasti haluaisi toteutuvan.
Joopajoo. Taidat oikeasti olla mies.
No olen aikoinani ollut poikatyttö ja monella tapaa jätkämäinen vieläkin, mutta olen kuitenkin ihan ehta nainen. Ehkä se olikin se ongelma, että koska olen itse puhelias ja avoin, niin yhdistin sen jotenkin siihen, että haluasin samanlaisen miehen, mutta sen kokeilun aikana tajusin, että oikeasti tykkään itsekin puhua tunteista vain tosi harvoin, silloin kun on oikeasti sanottavaa, ja suurimman osan ajasta on vain läpän heittoa tai sellaista kevyttä.
Alkoi oikeasti ahdistaa, kun melkein jokaisen lauseen
Niin ja ahdistavaa oli myös se, kun mies sitten odotti myös minun olevan jatkuvasti tuntosarvet pystyssä hänen olotiloistaan ja loukkaantui jos en vaikka huomannut että hän on suuttunut tai hiljainen. Varmaan jollekin unelmakumppani, mutta itse viihdyn paremmin sellaisen kanssa joka sanoo jos on jotain ja muuten ei tarvitse arvailla.
Vai että taas narsisti. Mahtaako Suomessa muita miehiä ollakaan kun narsisteja.
Tästä on kolme versiota. Sinun versio, miehesi versio, ja totuus. Sinussa ei tietenkään ole mitään vikaa?
Jokainen eksä ja joskus myös nyksä on narsisti. Näin se vaan on.
Alue: Aihe vapaa
"Olen nyt tapaillut jonkin aikaa uutta miestä ja täysin pöllämystynyt että on olemassa dialogeja käyviä tasa-arvoisia miehiä. Viikonloppuna vietimme koti-iltaa ja keskustelimme (huom! Tasapuolinen dialogi) VIISI tuntia yhteen putkeen sekä nauraa kikatimme."
Ehkä nuorena naisetkin ovat enemmän hormonien vietävissä ja tällaiset asiat jäävät silloin huomaamatta. Onhan se oikeasti ihan todella tärkeää suhtessa että toisen kanssa oikeasti viihtyy ja on luontevaa ja mukavaa keskustella. Hassua miten vähän tästä edes puhutaan.
Tuuria tai ei, onneksi löysin jo nuorena miehen jonka kanssa tuo puheyhteys on ollut tosi hyvä. Sitten sitä on pitänyt vähän liikaakin itsestäänselvyytenä ja että kaikilla on samanlaista. Mutta ei se tietenkään niin ole.