Muutosneuvottelut - puolet tiimistä irtisanottiin

Jos olet yli 50 -vuotias ja nyt päädyt kortistoon, niin vaikeaa tulee olemaan. Paitsi jos omaat erityistaitoja jolloin ikäkin on vain numero ja kokemus jalostanut koulusta opitun teorian osaamiseksi. Toivottavasti tällöin on myös muistettu pitää huolta teoriapuolesta ja päivittää säännöllisesti tätäkin puolta.

Aika harva tähän kykenee. Ja varsinkin duunari-puolella voi tulla ikävänä yllätyksenä työvoimapulalla perusteltu avoimempi kilpailu avoimista työpaikoista.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet yli 50 -vuotias ja nyt päädyt kortistoon, niin vaikeaa tulee olemaan. Paitsi jos omaat erityistaitoja jolloin ikäkin on vain numero ja kokemus jalostanut koulusta opitun teorian osaamiseksi. Toivottavasti tällöin on myös muistettu pitää huolta teoriapuolesta ja päivittää säännöllisesti tätäkin puolta.

Aika harva tähän kykenee. Ja varsinkin duunari-puolella voi tulla ikävänä yllätyksenä työvoimapulalla perusteltu avoimempi kilpailu avoimista työpaikoista.

50v täytettyä työn saanti vaikeutuu huomattavasti, oli duunari tai toimistohenkilö. moni on kortistossa iän takia ei sen takia ettei ihminen olisi hyvä työssä. olen tässä iässä huomannut jo ongelman ettei helpolla pääse kuin ehkä juuri haastatteluun ja siihen se jääkin.

M44

Valtiolla riitti irtisanomiseen, että joku koettiin lähiesimiehensä toimesta 'hankalaksi', kun osasi vaatia oikeuksiaan. Toinen oli ollut pitkällä sairauslomalla. Kyllä se valitettavasti on niin, että jos erottuu porukasta niin sitten herkästi potkitaan pois.

Meillä on myös jopa anarkistinen luottamusmiesporukka, joka on riidoissa työnantajapuolen kanssa jatkuvasti ja liittoon kuulumattomana työntekijänäkin käy hermoon jatkuva uhriutuminen ja yliampuva maalittava syyttely. Ei ihme, että työnantaja kallistuu herkästi äärimmäisiin vaihtoehtoihin. Tekisi mieli sanoa että älkää tehkö noin, mut eivät ne kuuntele 'järjestäytymätöntä' ja toiseksi ei uskalla heidänkään suuntaan erottua massasta, koska ovat pelottavaa porukkaa.

Vähän puun ja kuoren välissä työntekijänä.

Itse sain potkut muutosneuvotteluissa heti sen jälkeen, kun täytin 55v. Siihen asti olin ollut "arvokas" ja "luottosoturi" työnantajalle. Onnekseni olin ehtinut kerätä siihen mennessä sijoitusomaisuutta lähes 100 000 euroa. 

Sattuma puuttui peliin pian irtisanomisen jälkeen. Tiesin lapseni kautta, että hänen yksi parhaista ystävistään oli perustamassa siivousalan yritystä ja kaipasi sijoittajia mukaan. Niinpä sijoitin yritykseen n 40 000 euroa ja minusta tuli yrityksen toinen omistajista ja alkuvaiheen työntekijöistä. Se oli hyppy tuntemattomaan, koska eihän minulla ollut alasta muuta kokemusta kuin mitä olin itse kotona siivonnut. Näin työllistin itseni ihan toiselle alalle. Ei se siivoaminen työnä mediseksikästä hommaa ole, mutta sille oli heti markkinat olemassa. Vuoden kun jaksoimme kahdestaan painaa ja asiakaskuntaa kasvattaa, niin sitten pystyttiin pikkuhiljaa palkkaamaan lisää porukkaa hommiin. 

Nyt olen siirtynyt hallinnolliselle puolelle, en enää itse siivoa kuin muutaman kerran vuodessa kohteissa. Ihan jo senkin takia, että en vieraantuisi kenttätyöstä ja ymmärtäisin sen realismin. Neljä vuotta irtisanomisestani ja tilanne on nyt tälläinen. Olen toisena omistajana yrityksessä (nimellisesti hallituksen pj), joka tekee liikevoittoa, työllistää täysipäiväisesti kahdeksan henkilöä ja osa-aikaisesti toisen mokoman. 

Tiedän, että kaikilla yli 50v ikäisillä ei ole mahdollisuutta ottaa tälläisiä riskejä, saati alkaa yrittäjiksi. Kirjoitin omasta kokemuksesta, että täydellinen alanvaihto ja hyppy tuntemattomaan voi olla myös mahdollista.

Tälläkin hetkellä lukuisat yritykset Suomessa miettii tulevaisuutta, että mitä tehdään? Onnistuuko sukupolvenvaihdos vai myydäänkö yritys eteenpäin?   

Mulle tuli uusi pomo, suuri liiketoimintajohtaja, joka tuli tehostamaan toimintaa. Onneksi tuli minun lähiesimieheksi, jolloin hän nopeasti huomasi ettei minun työstäni pysty pusertamaan enempää tehoja, ei vaan pysty, vaikka alkuun hän oli hyvinkin ylimielinen ja omasta mielestään kekseliäs uusien hommien keksimisen suhteen.

Meidän tiimistä oli jo aiemmin potkittu 2 pihalle, ja 2 jäi tekemään ne neljän hengen työt. Meillä molemmilla jäljellejääneillä hirveät määrät ylitöitä, lomat pitämättä jne. Mutta hänellä oli niin isot luulot, että jengi vaan lusmuilee ja hän kovasti tehostaa.

No, sitten alkoi tehostus niillä osastoilla, joiden toimintaa hän ei tunne. Varmaan tosi hyvät tunnelmat siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa tekisin vain minimin ja etsisin samalla uutta työtä. 

6,5 suoritus riittää muutenkin.

Ap, tuleeko palkka tilille? Kuoliko kukaan? 

Ihan kauheeta, miten empatiakyvyttömiä ihmisistä on tullut! Todella toivon, että tämä on vain palstalle pesiytynyt vastenmielinen ilmiö, eikä ilmene tosi elämässä. Töissä ollaan kuitenkin noin 1/3 vuorokaudesta, joten varsinkin pitkään samassa paikassa olleelle työkaverit ja oma tiimi on usein ihan merkityksellisiä ihmisiä. Mä olen itse löytänyt nykyiset parhaat ystäväni työpaikalta. Ja ei kaikki duunit ole mitään Finnairin tyyppisiä, joissa muutosneuvotteluita käydään kerran vuodessa ja ihmiset on niihin tottuneita. Mä olen ollut samassa duunipaikassa yhtäjaksoisesti viimeiset 25 vuotta, eikä ole yksiäkään muutosneuvotteluita ollut koko aikana. Joten jos nyt sellaiset tulisi, niin varmasti olisi kaikki ihan shokissa.

AP, onko teille tarjottu työnantajan toimesta mitään resilienssivalmennusta tms. tai onko mahdollisuutta käydä työterveyspsykologilla puhumassa tuntemuksistaan? Jos on, niin kannattaa hyödyntää. On tosi ok olla surullinen ja kliseisesti sanon, että aika auttaa. Tsemppiä sulle tosi paljon!