Lue keskustelun säännöt.
Pohdinko mä turhaan eroa, kannattaisiko tähän olla vain tyytyväinen?
05.04.2025 |
Ei seksiä, ei läheisyyttä, kummallakaan ei haluja tai yrityksiä. Ollaan aina yhdessä. Mies tekee etätöitä ja itse eläkkeellä. Käydään vaan kaupassa yhdessä. Miesei halua käydä missään, ei matkustaa edes viroon. Olisi kiva käydä joskus edes syömässä. Jos käydään syömässä niin se on joku friends and burger tai momento. Ei mitään illlanviettoja. Eri päivärytmi. Nytkinmies valvoi 7 asti ja nukkuuvarmaan 3 asti. Meitä pitää yhdessä yhteinen omaisuus ja aikuiset lapset. Mies ei juuri puhu mulle edes. Mutta sitten tuleeko mulle yksinäinen vanhuus, nyt 47v
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Haet yliopistoon tms. kouluttaudut uudelleen ja alat elämään oman näköistäsi elämää :)
Yliopistoon ei noin vaan mennä ja opiskelu tuossa iässä on muutenkin rankkaa, koska se on tyystin toisenlaista, kuin joskus silloin, kun ap on 25-30v sitten opiskellut. Ja onko edes opiskellut.
Lapset on ainakin tehty nuorena, koska ovat jo pois kotoa.
Itsellä tuossa kohtaa oli pahimmat ruuhkavuodet menossa ja esikoinen 15v ja kuopus 7v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverihaku.net on yksi sivusto jolta voisit käydä katsomassa oisko siellä kaveria etsimässä joku sinulle sopivan oloinen henkilö omalta alueelta. Siellä voi hakea ilmoituksen jättäneitä ihmisiä iän ja sukupuolen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
No onpas teillä surkeata. Luulin, että olette pariskunta noin 63v, mutta olettekin vielä aika nuoria. Aika kuollut elämä teillä, ikä huomioon ottaen. Olette varmaan menneet nuorina yhteen ja tehneet lapsetkin nuorina, koska nyt jo kaikki pois kotoa?
Kyllä ehkä eroaisin, mutta en ajattelisi että uuttakaan miestä löytäisin. Ja tulisiko sinun sitten yksin matkustettua ja käytyä syömässä ulkona?
Eikö sinulla ole nyt ketään naisystävää, jonka kanssa voisit käydä ulkona? Syömässä, kävelemässä, elokuvissa ja vaikka matkustaa sinne viroon?
Meilläkään mies ei harrasta mitään noista edellä mainituista, mutta matkustelen yksin ja käyn esim ulkomaan reissut yhdessä aikuisten lasten kanssa.
Ulkona syömässäkin käyn vain silloin, kun olen jonkun lapsen luona käymässä ja se oikeastaan riittää. Miehen kanssa en sitten moisia toimintoja kaipaaa.
Olishan se kiva, jos puolison kans
Minä luulin kirjoituksen perusteella myös, että kyseessä on 60+ pariskunta, mutta kyseessä olikin omalla tavallaan elämän parhainta aikaa elävät ihmiset, joita ei ikäkään paina. Lapset on saatu aikuisiksi, elämää on vielä hyväkuntoisena paljon jäljellä ja nyt voisi toteuttaa unelmiaan kahdestaan.
Tulee mieleen, että onko parisuhteen rinnalla jaksettu pitää yhteyttä muihin ihmisiin, ystäviin jne.? Vai ollaanko nyt yksin sekä parisuhteessa että muussakin elämässä. Mutta ei tuo parisuhteelta kuulosta miltään kriteerein. Yhteinen omaisuus ja aikuiset lapset on kyllä mutta mitään parisuhteen elementtejä ei. Ei tehdä yhdessä mitään, ei kommunikoida, ei ole seksiä. Oma ajatukseni parisuhteesta täyttää kaikki nuo ja jos ne puuttuisivat, niin en näkisi kyllä syytä "viettää aikaa" sen toisen ihmisen kanssa, jonka kanssa parisuhteeseen olisin alkanut.
Jos ei "elvyttämälläkään" yhteys ja parisuhteessa olemisen elementit heräile, niin minä eroaisin. Ja olenkin eronnut lasten isän kanssa, jonka kanssa avioliitossa olin lopulta yksinäisempi kuin koskaan, ilman lämpöä, keskustelua, läheisyyttä ja arvostusta. Onneksi tein sen. Toissa kesänä rinnalleni löytyi mies, jonka kanssa kaikki toimii paremmin kuin voisi toivoa. Ollaan aikuisessa suhteessa, jossa osataan arvostaa toista, on yhteiset intressit ja tekemistä, aihetta josta ei voisi keskustella ei vielä ole tullut eteen, ei riidellä ja myös muut ihanat parisuhteen jutut toimivat. Tätä parisuhdetta en olisi koskaan saanut, jos en olisi irrottanut itseäni siitä kuolleesta avioliitosta, jota parisuhteeksikin kai kutsutaan. Aikuiset lapset ovat jo omillaan ja on aika nauttia hyvästä elämästä itsekin. Ja ikää minulla 48v eli samoissa mennään :)
Käy itsesi kanssa keskustelu, mitä asioita tuo suhde täyttää ja riittääkö se sinulle. Ja onko mitään tehtävissä, voiko tuon suhteen vielä saada toimimaan? Mikäli yhteistä halua siihen ei ole ja kaipaat enemmän, sellaista todellista parisuhde-elämää, niin silloin eroaminen on varmasti vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei keskustelun ( ei riitelyn) avulla löydy edes halua sitoutua yhteisen suhteen parantamiseen, niin eroaisin.
Mutta se halu voi löytyä,jos asiasta puhutaan suoraan ja rehellisesti. Muutos voi viedä mihin vaan, muttei se taivaasta tipahda.
Miten tälläisen keskustelun ottaa puheeksi loukkaamatta? Eilen sanoin miehelle että kaipaisin iltamenoja, ravintolaa jne. Sanoi että mä voin mennä. Enkä mä mitään yökerhoja tai bailaamista halua. Ihan normi ravintolassa käyminen joskus tai pieni laivamatka
Ap
Lähdet sitten yksin, ystävättären (onko sinulla ystävättäriä?) tai aikuisten lastesi kanssa. Testaamalla näet onko mies tosissaan ja antaa sinun mennä - ja luottaa siihen että tulet takaisin. Ehkä et tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas teillä surkeata. Luulin, että olette pariskunta noin 63v, mutta olettekin vielä aika nuoria. Aika kuollut elämä teillä, ikä huomioon ottaen. Olette varmaan menneet nuorina yhteen ja tehneet lapsetkin nuorina, koska nyt jo kaikki pois kotoa?
Kyllä ehkä eroaisin, mutta en ajattelisi että uuttakaan miestä löytäisin. Ja tulisiko sinun sitten yksin matkustettua ja käytyä syömässä ulkona?
Eikö sinulla ole nyt ketään naisystävää, jonka kanssa voisit käydä ulkona? Syömässä, kävelemässä, elokuvissa ja vaikka matkustaa sinne viroon?
Meilläkään mies ei harrasta mitään noista edellä mainituista, mutta matkustelen yksin ja käyn esim ulkomaan reissut yhdessä aikuisten lasten kanssa.
Ulkona syömässäkin käyn vain silloin, kun olen jonkun lapsen luona käymässä ja se oikeastaan riittää. Miehen kanssa en sitten moisia toimintoja kaipaaa
Luitko koko ketjua? Katsotaan sarjoja yhdessä, laitetaan ruokaa välillä yhdessä. Ei varmaan olla ainut pari joilta seksi loppu. Mä en ole tikissä kuten nuorena. Ja mies taas ei välitä itsestään. Ja mä olin aiemmin aina se jota seksi kiinnosti enemmän. Nyt ei kumpaakaan. Suhde voi olla ihan hyvä ilman seksiäkin. Meillä nyt ongelmana on se että mies ei kaipaa mitään uutta tekemistä ja itse kaipaan sitä. Ja mies saa sosiaalisuutensa töistä itse en. En mä kuvittele että mä olisin joku löytö jollekin toiselle. Kaikkea muuta. Itsetunto aivan nollassa tän eläkkeen takia. En mä tähän pyrkinyt ja halunnut. Eikä mulle tulis mieleenkään haukkua kenenkään elämää surkeaksi
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä on 47 v eläkeläisellä se toinen vaihtoehto. Asua yksin ja matkustella, millä rahalla? Luulisin, että eläke ei kovin muhkea olen tuon ikäsellä.
Sitten taas, mistä 47 v eläkeläinen löytää miehen joka haluaa ruveta kustantamaan reissuja sen lisäksi että itse käy töissä ja melko varmasti tuo leivän talouteen? Minä en ainakaan 50v työssäkäyvänä rupeais mitään eläkeläistä kattelemaan.
Että veikkaisin ap:lle olevan paras vaihtoehto varata nyt vain se reissu, kaipa miehellä henkilökortti on? Sillä pääsee Viroon jne. En usko, että miehelllä ei mitään virallista henkkaria ole kun ajokortti ei enää monessa paikassa riitä.
Ja kavereiden hankkiminen juuri jostain harrastuksista, mikä voi olla toki vaikeaa kun moni samanikäinen on ihan eri elämäntilanteessa. Onko tuon eläkkeen syyn ympäriltä löydettävissä jotain vertaistuki-tms kerhoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan myös aktiivisesti rakentaa itsellesi uuden sosiaalisen piirin, ennen kuin päätät eroatko vai et. Lähde mukaan johonkin harrastus- tai järjestötoimintaan, jota kautta löydät uusia ystäviä tai porukoita, joiden kanssa käydä reissuissa, ravintoloissa ja illanvietoissa. Et tarvitse miestä siihen.
Miten rakennetaan sosiaalinen piiri?
Ap
Tuossahan se rautalangasta vääntäen edellisessä kommentissa avataan. Eli etsit netistä sinua kiinnostavia harrasteryhmiä esim kansalaisopiston kursseilta , vapaaehtoistoimintaa löytyy monen laista esim talkooporukoita, ruuanjakoa jne. Järjestöjä on laidasta laitaan mihin olet tervetullut mukaan kuten Martat. Näissä tapaat mukavia ihmisiä ja kappas vaan , olet osa sosiaalista piiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko siis eläkkeellä mt ongelmien takia? Ilmeisesti fyysisesti olet ok jos pystyisit reissaamaannjne.
Seksitön suhde on asuinkumppannuutta. Aikuinen ihminen voi asua missä tahtoo. Ja harrastaa seksiä miten vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuollaisessa liitossa ole mitään järkeä. Minä ja mies ollaan nelikymppisiä, käydään yhdessä laskettelemassa, syömässä, matkoilla, retkeilemässä, katsellaan tv-sarjoja jne. Sinä ehdit vielä tavata uuden kumppanin joka haluaa tehdä kanssasi asioita, myös yksin pärjää jos ei uutta löydy tai et sellaista halua.
Tässäpä taisit vastata itse itsellesi. Koko ketjun luettuani luulen, että nykyinen on ihan hyvä ja paras ratkaisu sinulle on jäädä siihen. Ensin luin vain aloituksen.
Sinulla on mies, joka on sekä puolisosi että kaverisi, muita ihmisiä ei taida juurikaan olla läheisesti mukana. Olet myöskin eläkkeellä, eikä senkään puolesta esim. työkavereiden muodossa sosiaalinen piiri täyty tai ole seuraa. Eläkeläisenä ja yksin jäädessäsi esim. eron myötä toivomasi asiat toteutuisivat luultavasti vielä huonommin, eikä matkustelu olisi esimerkiksi vaihtoehto. Ehkä nykyinen elämä on kuitenkin ihan hyvää verrattuna eron jälkeiseen vaihtoehtoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haet yliopistoon tms. kouluttaudut uudelleen ja alat elämään oman näköistäsi elämää :)
Yliopistoon ei noin vaan mennä ja opiskelu tuossa iässä on muutenkin rankkaa, koska se on tyystin toisenlaista, kuin joskus silloin, kun ap on 25-30v sitten opiskellut. Ja onko edes opiskellut.
Lapset on ainakin tehty nuorena, koska ovat jo pois kotoa.
Itsellä tuossa kohtaa oli pahimmat ruuhkavuodet menossa ja esikoinen 15v ja kuopus 7v.
Menin yliopistoon nelikymppisenä, vieläpä ns vaativalle alalle, hyvin olen pärjännyt. Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa jotka olette aina lyttäämässä ja näette kaiken negatiivisen kautta?
Sulla on aikuiset lapset. Eli ei syytä olla tämän miehen kanssa. Yhteinen omaisuus ei näytä sinun mieltäsi lämmittävän/tuovan iloa ja kaipaat kumppania jonka kanssa voisi tehdä asioita. Jos eroat elintasosi voi laskea jonkun verran mutta on varmasti vaivan arvoista. Olet nuori, voit vielä hyvin löytää sinulle sopivamman kumppanin jonka kanssa nauttia elämästä. Eläkkeellä olo ei vaikuta uuden kumppanin löytämiseen. Se tunnu olevan miehille ongelma jos henkilökemiat muuten sopivat yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies nukkuu edelleen. Mun pitää tälläistä vaan katsella. Kävi nukkumaan 8 aikoihin. Yleensä herää jos viittii niin 12 aikoihin, miten milloinkin. Sama oli kun lapset oli pieniä. Olisi silloin pitänyt erota kun ei miehen perhe elämästä tullut mitään. Tässä nyt oon roikkunut mukana. Ja kuten av palstaan jos on uskomista niin yksin ja hyljeksittynä olisin jos lähden
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kovinkaan todennäköistä että löytäisit sen parempaa seuraa muista ikäisistäsi miehistä. Miksi ette voi mennä parempaan paikkaan syömään jos sinä viet? Tai järjestät illanviettoja? Lähdet matkalle yksin, lapsesi tai ystäväsi kanssa?
Miten niin ei ole? Mihin tällainen väite perustuu?
Noin se elämä lipuu ohi.