Ällöttääkö muita maalaiselämä?

Narkit, saasteet, jengit, tietyt laumat, ruuhkat, loputtomat katutyöt, roskat, kerjäläiset, mölinä... En kaipaa. Ulkoilukin on sitä, että lähdetään erikseen jonnekin ja kauniilla ilmalla puoli kaupunkia näkee samoille nurkille. 

Asuin lapsuuteni kaupungissa, sitten muutettiin maalle jossa asuin siihen saakka kun oli aika mennä kaupunkiin opiskelemaan. Muutama vuosi opiskelua ja työtä kaupungin keskustassa. Nykyisin asun maalla kiitos etätyömahdollisuuden. Ihan vieressä on vanha kotipaikkani jossa perheenjäsenellä nautakarjaa ja hevosia, sekä metsää ja vesistö ihan omassa pihapiirissäni. Kaupungissa on kiva silloin tällöin käydä, mutta täällä maalla viihdyn kaikkein parhaiten. Täällä on vapaus elää ja hengittää olitpa ihminen tai eläin. 

Ma asuta ittakesus minna ja minnun vaimott laset minule isot arhatr kela maksata makieka taahir side walaay gloxa

Vierailija kirjoitti:

Nauttisin sellaisesta esteettisestä maalaiselämästä, jossa on kauniisti sisustettu hirsitalo ja kanat kotkottelevat pihamaalla. En kuitenkaan pidä sellaisesta, että koti muistuttaa jotain työmaaparakkia, jonne emäntä on laittanut "kivat" verhot vuonna 1992. Näitä jälkimmäisiä olen nähnyt ihan tarpeeksi lapsesta lähtien, koska asuin aikuisikään asti pikkukylissä maatilojen lähellä.

Muistan yhden tilan, jossa navetta oli kymmenen metrin päässä asuinrakennuksesta ja sen haju oli kyllästänyt talon jokaisen huokosen. Tympeä lannan ja virtsan löyhkä oli tosiaan kaikkialla, sisällä ja ulkona, jatkuvasti. Talon ulkopuitteet olivat myös alaosasta jonkin vihertävän kasvuston, niin kuin homeen tai sammalen, peitossa, mikä vahvisti vaikutelmaa tunkiolla asumisesta. Pihamaa oli täynnä maatalouskoneita ja muuta sälää, ja vanhoja autoja, joita isäntä fiksaili talon toisella puolella olevassa tallissa. Mietin jo lapsena, että vaikka maaseudulla o

Maaseudulla asuvista murto-osa asuu maatilalla. Kaksi aivan yksin eri asiaa. 

Ketjun perusteella läskisoosi ei ole huudossa. Tiedättekö edes, millainen ruoka se on? Rapeaksi paistettua kylkeä maukkaassa kastikkeessa. Kylkeen perunaa tai muusia, puolukkaa ja suolakurkkua. On kyllä sellaista herkkua että, ja edullista. Kaupungissa en sitä laita, koska kyljen paistaminen on niin rasvaista hommaa. Sen sijaan landella paistan lihat ulkokeittiössä. Herran jestas että on hyvää! (ymmärrän että kasvissyöjille ei maistu)

Vierailija kirjoitti:

Oi ettäs. Istun reilun 100v vanhan kyläkoulun kammarissa. Kapea pikitie menee vierestä. Tuvassa on pirttikalusto, tottakai. Pikitietä pitkin ajaa maanviljelijät traktoreineen, maadotun vuodenaikoihin, kun työkoneet vaihtuvat aurasta äkeeseen, kylvökoneeseen, niittosilppuriin, leikkuupuimuriin ja syksyllä on olkipaalit peräkärryllä.

Olen maalaistyttö, kymmenet vuodet asuimme isossa kaupungissa töiden takia. Eläkkeelle jäädessä saimme tämän paikan lisäksi. Lapsuuskotiin 20km. Oli kuin olisin tullut kotiin. Sama murre, sama ystävällisyys. Vajaassa kymmenessä vuodessa ollaan saatu paljon ystäviä. Paikallisia ja mökkiläisiä. Ja pikitie pihaan asti, 150km isolta kirkolta, missä on myös se asunto edelleen. Olen 96% maalla, mies käy kaupungissa useammin.

Olen niin onnellinen. Ikkunan alta alkaa lenkkimaastot, valaistu latu, marjametsä. Potkukelkka piti ostaa toki. Kyläkauppaan/-kuppilaan/terassille 3km. Siellä karaoket ja ystäväillat,

Hymyilyttää. Jopa maanantaiaamuna.

Näin meillä :)

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kuvitelma sinulla on, että maalla syödään läskisoosia? Meillä kyllä syödään esim. sushia harvase viikko, aasialaista, intialaista, vegeä, loimulohta, tattirisottoa, grillataan, pitsauunista tulee erinomaista pitsaa jne. Usein myös tuoretta kuhaa ja ahventa, koska niitä nousee merestä lähes viikottain jos kalaan vaan ehtii. Sulla on erikoinen käsitys maalaisten ruoasta :D

Muutenkin elämä täällä on niin paljon rikkaampaa kuin Helsingissä asuessa. Aikaa jää eri tavalla ja elämä ei ole niin sinkoilevaa. Aina ei tarvitse lähteä jonnekin viihtyäkseen ja saadakseen puuhaa. Nyt pihasauna lämpiää usein, uidaan omassa avannossa, kesällä meressä tai altaassa, soudellaan, touhutaan rannalla, lapset purjehtii jollalla, ongitaan ja kalastetaan, tykätään istuttaa kesäkukkia ja kasviksia, hyötypuutarha on satoisa, lapset nauttivat kun on tilaa pihaleikeille yllin kyllin, kesällä usein nukkuvat teltassa pihalla, nikkaroivat kellarissa,

Vaude. Voisin tulla teille 'kesämökille'. Ainoa mikä meiltä puuttuu on järvi, on peräti 3km matkaa...

100v koulun kesä(kin)asukki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikitie = öljysora tai asfaltti

Tuo vanhanaikainen sana sopiikin oikein hyvin ummehtuneeseen maalaismeininkiin.

Olenkin jo 'ummehtunut' 64v, käytän viljalti vanhoja sanoja, kernaasti. Ettei ne unohtuisi...

Tänäänkin heräsin varhain aamulla. Aurinko paistoi suoraan vuoteeseen. Ikkunasta näkyy päivittäin vaihtuva maisemataulu. Kuukin möllöttää joskus, kirkas tähtitaivas.

Keväisin luonto herää. Varhaisimmat kukkijat kurkottaa miltei lumen seasta, heti kun pienikin loukas sulaa. Sinivuokot nupuillaan, leskenlehdet, pienet siniset sipulikukat, mitä lienevätkään. Pikitie on sula, potkukelkka joutaa liiteriin. Enpä hankikeleille kerennyt. Pilkillä tosin olis ollut upeat potkuttelukelit. Kerhanki.

Maanantai. Työelämän ällöpäivä. Eläkkeellä oiva. Koko ihana, auvoisa viikko edessä. Ajat kuluu verkkaan, jos tahdot niin. Tekemistä piisaa, jos vaihtelua kaipaat. Vartoot vaan, mikä tunnelma on. 

Mustarastaat parveilevat pihalla, ihastuttavat laulullaan. Joutsenet, nuo taivaan enkelit. Kurkiaura kesän tuo, kesän vie.

Kohta käki havahduttaa kukunnallaan, lupaa monia vuosia elinaikaa ennenkuin on vuoro siirtyä tuonilmaisiin. Olkoon niin.

Vierailija kirjoitti:

Narkit, saasteet, jengit, tietyt laumat, ruuhkat, loputtomat katutyöt, roskat, kerjäläiset, mölinä... En kaipaa. Ulkoilukin on sitä, että lähdetään erikseen jonnekin ja kauniilla ilmalla puoli kaupunkia näkee samoille nurkille. 

Kyllä maallakin voi olla juoppoukot riesana. Tunkevat kutsumatta kylään ja pummaavat kaljaa, tupakkaa ja autokyytiä, ja suuttuvat ja alkavat uhitella jos niitä yrittää pois ajaa. Mun setä oli just tuollainen, ja mulla oli aikoinaan tilaisuus asettua samalle kylälle asumaan, mutta jätin väliin kun tiesin mitä olisi luvassa.

ei ällötä, eniten ällöttää ketjun aloittaja

Maatilojakin on hyvin monenlaisia ja kaiken kokoisia.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella läskisoosi ei ole huudossa. Tiedättekö edes, millainen ruoka se on? Rapeaksi paistettua kylkeä maukkaassa kastikkeessa. Kylkeen perunaa tai muusia, puolukkaa ja suolakurkkua. On kyllä sellaista herkkua että, ja edullista. Kaupungissa en sitä laita, koska kyljen paistaminen on niin rasvaista hommaa. Sen sijaan landella paistan lihat ulkokeittiössä. Herran jestas että on hyvää! (ymmärrän että kasvissyöjille ei maistu)

Aidossa vanhan ajan läskisoosissa ei ole pelkkää lihaa, vaan myös ihan silkkaa läskiä kumimaisina paloina jotka ei jää huomaamatta.

Ap, yleensä tuollainen reaktio aiheutuu pohjimmiltaan kateudesta. Eli sisimmältäsi haluaisit elää tuollaista elämää, josta olet ehkä jäänyt paitsi. Ja sitten naamioit halusi tuollaiseen aloitukseen. Mitä oikein haet sillä?

Maalla noita juoppoukkoja ja pummeja oli lähinnä enään 70-luvulla täällä päin kun jo olivat lähinnä jotain vanhoja lentojätkiä ja kulkumiehiä.

Tulee mieleen appivanhemmat (nyt kuolleet) pienessä 5000 asukkaan taajamassa. Talo oli aika uusi, sodan jälkeen rakennettu 1950 , ja vanhasta suvun maalaistalosta tuotu pirttipöytä. Siinä vahakangas päällä.Tuolit olivat selkänojalliset, sellaiset joita löytyy joka vintiltä, ja  istuinosat verhoillut. Pöytä oli ison ikkunan äärellä pitkittäin ja antoi hyvin valoa ruokailijoille. Anoppi oli kokki ammatiltaan ja kunnianhimoinen ruuissaan, niin kyllä ne sapuskat olivat hyvin tehty ja ajatuksella. Hän luki Marttojen jäsenlehteä ja innostui sieltäkin kokeilemaan reseptejä. En tiedä mitään niin hyvää kuin anopin pannulla paistettu haukifile ja kuoripotut sen kanssa. Jos joskus yritin auttaa hän hätisti pois, että haluaa tehdä omassa rauhassaan. Läskisoossista ei tykännyt, niin se jäi minulta maistamatta.

En tullut toimeen anopin kanssa, en yhtään, ja inhosin sitä tiukkuutta ruokailuajoista. Yhtä lailla ärsyynnyin pöydän ääressä istuvaa appea kuorimassa pottuja ja anoppia vahtimassa. Nyt jälkikäteen tosin kaipaan anopin aterioita.

Ei ällötä. Minua ällöttää kaupunkielämä, asfalttikentät, kerrostalot ja neonvalot. Meteli, ihmismassat, ruuhkat ym.

Kieltämättä vähän joo. Appivanhempien luona on pirttipöytä,käkikello ja aina leivinuuni puskee kuumaa. Telkassa huutaa vanhat mustavalkoiset elokuvat. Eteinen täynnä kuraisia saappaita. Tarjolla laihaa kahvia ja sen kymmentä leipomusta,sitten anoppi valittaa miten väsyttää ja selkää särkee. Appi ja mieheni siirtyvät ulos puhumaan "miesten juttuja".

Vain teinit käyttävät verbiä ällöttää.

Palttoo niskaan ja lähden ajelulle pikitietä pitkin naapurikuntaan kaupoille. On sänninki mukana, mutta voi tulla joku listan ulkopuoleltakin hankittua. Tie on pääosin kunnossa, jokunen paha loukas päällysteessä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta tai taitaahan siellä joku lonkare olla. Pirtti kaipaa vielä pääsiäiskoristeita, ehkä narsissia. Muutoin on huusholli kunnossa. Ollaan isolla kirkolla palmusunnuntaina, jätän porraspäähän karkkipussit virpojille, jos ketä käypi. Kyllä maalla on mukavaa...