Lue keskustelun säännöt.
Ällöttääkö muita maalaiselämä?
04.04.2025 |
Sellainen jossa tuvassa on pirttipöytä ja penkit, jonka ääressä syödään perunaa ja läskisoosia ja jälkiruoaksi keitellään vaaleapaahtoiset kaffet ja pullasiivut. Tai siis emäntä kokkaa ja keittelee, mies tekee ulkona töitä. Eteinen on täynnä saappaita, lippalakkeja ja työhaalareita ja kaikki talon kalusteet on vuodelta 1984.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Aidossa vanhan ajan läskisoosissa ei ole pelkkää lihaa, vaan myös ihan silkkaa läskiä kumimaisina paloina jotka ei jää huomaamatta.
Ei ihan noinkaan. Se oikea läski muuttuu kypsyessään rapsakaksi, suussa sulavan ohueksi ja hyvänmakuiseksi. Se ei todellakaan ole sitä kumimaista osaa lihassa! Nykyisin ei esim. joulukinkuista meinaa löytää läskiä ollenkaan, ainoastaan näitä huonompia osia (sidekudosta vai mitä, josta kumimaisuus tulee), joku sanoo niitä ihraksi / itraksi, toiset taas käyttävät noita läskin synonyyminä...
Ruokintaan liittyvä asia kai pitkälti, ettei kunnon läskiä enää löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain kuvan, että aloittaja on varhaisteini-iässä tai sitten hyvin suppeassa ympäristössä kasvanut tapaus.
Heräsin verkalleen uuteen huomeneen. Auringonkilo valaisee kammarin. Akkunasta näkee pesun tarpeen. Kukkaset versoo valon voimasta, lannoitevettä ovat juoneet jo tovin. Pälviä pihalla, auto lumen peitossa. Kevät ujostelee. Ehkä piakkoin, kohtsillään sipulikukat kohoaa, piipat näkyy jo.
Katson maalaismaisemaa, ja ymmärrän: kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä aina vain saa asustaa. Maalaismaisemaa en saata unohtaa...
Linnut kuikkivat laudalla, vartoovat tulevia puolisoitaan. Harjoittelevat jo kosiotsirkutusta. Luonnossa on jo viljalti einettä, muona riittää jo poikueen ylläpitoon. Jonain aamuna kurkiaura halkoo maisemaa. Kevät. Kaikki valostuu ja kasvu alkaa. Valon määrä hurmaa niin ihmislapset kuin luonnonkin.
Maailman pihamaat, suuret ja loistokkaat, ei voita kotipihaa m i l l o i n k a a n
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla asuvista murto-osa asuu maatilalla. Kaksi aivan yksin eri asiaa.
Ja lopuista valtaosa entisillä maatiloilla. Jos etsii itselleen taloa pöndeltä, suurin osa on näitä 50-luvun rintamamiestaloja ja vieressä nököttää vanha ränsistynyt navetta. Näin ainakin kauempana Uudeltamaalta.
Joo, varmaan maalla-asuminen pakottaa elämään ja sisustamaan noin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aidossa vanhan ajan läskisoosissa ei ole pelkkää lihaa, vaan myös ihan silkkaa läskiä kumimaisina paloina jotka ei jää huomaamatta.
Ei ihan noinkaan. Se oikea läski muuttuu kypsyessään rapsakaksi, suussa sulavan ohueksi ja hyvänmakuiseksi. Se ei todellakaan ole sitä kumimaista osaa lihassa! Nykyisin ei esim. joulukinkuista meinaa löytää läskiä ollenkaan, ainoastaan näitä huonompia osia (sidekudosta vai mitä, josta kumimaisuus tulee), joku sanoo niitä ihraksi / itraksi, toiset taas käyttävät noita läskin synonyyminä...
Ruokintaan liittyvä asia kai pitkälti, ettei kunnon läskiä enää löydy.
Se oli jo joskus 80 luvulla, kun läski kiellettiin porsaanlihasta. Ei ole joulukinkku sen jälkeen maistunut millekään
Verkkaan siemailen aamukahvia. Akkunan maisemasta siintyy auringon valo. Eilinen lahea lumisade on väistynyt, maankamaralle kertyi pumpulinkeveä kerros vitilunta. Autokin sai vereksen värin. Leipomuksia mietin, sämpylätaikinaa ehkä huomenissa. Essu eteen ja liina päähän, niinhän äitikin teki, ja hänen äitinsä sitä ennen. Taikinaa vaivatessa muistelen ikiaikaisia sukulaisia, taikinatiinu siirtyi sukupolvelta toiselle, niin myös ruisleivän taikinajuuri. Ja reseptit. Samalla ohjeella teen tiikerikakun kuin äitini aikoinaan, keittokirja oli muistaakseni anno 1956. Kaakaojauhetta oli varissut kirjan sivulle reseptin päälle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällöttää. Ei niinkään maaseutu miljöönä, vaan se junttikulttuuri ja umpimieliset ihmiset. Takapajuisuus. Suuri osa maaseudusta tosin on ihan miljöönäkin kammottavaa rytöperää. Huonosti hoidettuja taloja, huonoja teitä, ei palveluita, jne.
Rakastan kaupunkielämää, mutta toki täällä (Hgissä) on valittava asuinalue tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Verkkaan siemailen aamukahvia. Akkunan maisemasta siintyy auringon valo. Eilinen lahea lumisade on väistynyt, maankamaralle kertyi pumpulinkeveä kerros vitilunta. Autokin sai vereksen värin. Leipomuksia mietin, sämpylätaikinaa ehkä huomenissa. Essu eteen ja liina päähän, niinhän äitikin teki, ja hänen äitinsä sitä ennen. Taikinaa vaivatessa muistelen ikiaikaisia sukulaisia, taikinatiinu siirtyi sukupolvelta toiselle, niin myös ruisleivän taikinajuuri. Ja reseptit. Samalla ohjeella teen tiikerikakun kuin äitini aikoinaan, keittokirja oli muistaakseni anno 1956. Kaakaojauhetta oli varissut kirjan sivulle reseptin päälle...
Harmi että tiikerikakutkin on noissa kirjoissa muokattu vaatimattomaan Suomimuottiin, eivätkä ole täyteläisiä herkkuja kuten rikkaammissa maissa olivat. Nämä ovat tyyliin ei sokeria, suolaa eikä rasvaa ja suklaakin halvinta taloussuklaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun 1984 ällöttää.
"Oddly specific"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verkkaan siemailen aamukahvia. Akkunan maisemasta siintyy auringon valo. Eilinen lahea lumisade on väistynyt, maankamaralle kertyi pumpulinkeveä kerros vitilunta. Autokin sai vereksen värin. Leipomuksia mietin, sämpylätaikinaa ehkä huomenissa. Essu eteen ja liina päähän, niinhän äitikin teki, ja hänen äitinsä sitä ennen. Taikinaa vaivatessa muistelen ikiaikaisia sukulaisia, taikinatiinu siirtyi sukupolvelta toiselle, niin myös ruisleivän taikinajuuri. Ja reseptit. Samalla ohjeella teen tiikerikakun kuin äitini aikoinaan, keittokirja oli muistaakseni anno 1956. Kaakaojauhetta oli varissut kirjan sivulle reseptin päälle...
Harmi että tiikerikakutkin on noissa kirjoissa muokattu vaatimattomaan Suomimuottiin, eivätkä ole täyteläisiä herkkuja kuten rikkaammissa maissa olivat. Nämä ovat tyyliin ei sokeria, suolaa eikä rasvaa ja suklaakin halvinta taloussuklaata.
Pahoitellen ilmineeraan: olet ihan pihalla !
Tässä ohjeessa on voita, kermaa, van Houten tummaa kaakaojauhetta... ja reilusti sokeria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä vit tua nyt taas?
Voiko enää kusisempaa trollia olla.
Älkää nyt hyvät mammelit ruokkiko trollia.
Vierailija kirjoitti:
Ällöttää. Ei niinkään maaseutu miljöönä, vaan se junttikulttuuri ja umpimieliset ihmiset. Takapajuisuus. Suuri osa maaseudusta tosin on ihan miljöönäkin kammottavaa rytöperää. Huonosti hoidettuja taloja, huonoja teitä, ei palveluita, jne.
Rakastan kaupunkielämää, mutta toki täällä (Hgissä) on valittava asuinalue tarkkaan.
Eli kuinka paljon sinulla on siitä "junttikulttuurista" oikeasti kokemusta?
Itse olen kaupunkilaislähtöinen ja vasta aikuisena muuttanut maalle ja täälläkin on varmastikin monenlaista kulttuuria, kuten kaupungissakin, mutta täällä hyvänä puolena on se, että voi elää halutessaan ihan omissa oloissaan, vailla ulkoisia häiriötekijöitä. Itselläni ei ole hajuakaan, mitä täällä ympäristössäni tapahtuu, minä kun en ole naapurien kanssa missään tekemisissä. Lähin naapuri asuu puolen kilsan päässä, eikä näköyhteyttä ole, joten ihan omissa oloissani saan olla. Olen asunut täällä jo parikymmentä vuotta enkä tunne naapurustosta ta edes lähiseuduilta yhtään ketään ja se on täysin tietoinen valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi ettäs, nyt jos koskaan kaipaan leivinuunia. Sämpylätaikina nousee, ulkona on lumivalkea maisema. Vein auton lumiharjan jo varastoon, huomenna lähtö isolle kirkolle. Katselen, liekö lumisade muuttuu vetiseen...
Linnut naputtelee akkunaan, kaipaavat vielä helppoa einettä. Lopella on. Eikä ennen syyspakkasia tulle lisää. Sinivuokko-poloisen nuputkin jäi lumen alle. Sinnikkäitä ovat.
Maalla on mukavaa. Seinäkello tikittää rauhoittavasti, radiossa soi mukava musiikki. Leppoisaa. Ehkä kudon hetken, ennen leipomista. Pihasaunaan vois kanssa kantaa puut valmiiksi. Pientä puuhaa päivälle.
Lämpöiset sämpylät on liki parasta, mitä tiedän. Voi sulaa leivälle, ehkä viipale juustoa...
Ja se tuoksu, kun palaat ulkoa sisälle.
Rauha. Hiljaisuus. Kiireettömyys. Tunnelma.
Villasukat jalkaan. Siinä kaikki.
Eipä tuota läskisoosia syöty kuin kinkkua jouluisin.
Paljon oli ruokana kalaa ja maitovellejä.
No ettäs. Hiki tuli kevätretkellä. Kaksi sitruunaperhosta ja sinivuokkoja oli luontoretken anti ja kilometrejä ehkä kolme.
Riittaan huomista kauppareissua, Hesoista on tullut ystävä talvilomalle, lähdetään humputtelemaan kirppurorille yms
Ihanaa. Ensimmäinen narsissi on vihdoin auennut. Sade teki luonnolle hyvää. Ihana tuoksukin kulkeutuu avoimesta akkunasta. Pikitie on musta. Käki kukkuu ja muu lintujen tsirkutus kantautuu sisälle. Koivut on hiirenkorvilla... vaude, miten valosaakin on
Vierailija kirjoitti:
Missä maalla edes on tuollaista, kun ap kuvailee? Ei täällä eletä 50-lukua.
Itse asun maalla ja meillä ei ole pirtinpöyttää, eikä meillä syödä läskisoosia, koska ollaan kasvissyöjiä. Oltu ja toistakymmentä vuotta.
Mies ei tee pelkkiä ulkotöitä, koska ulkona on vain vähän lumitöitä talvisin ja kesäisin puutarhatöitä, jotka minä teen nurmikonleikkaamista lukuun ottamatta kaikki. Tyllään hoidella kasvihuonetta ja kukkia. Ja teenpä talvisin ne lumityötkin, koska siinä saa hyvää liikuntaa.
Ei maatiloja maallakaan ole enää nimeksikään vaan ihmiset on muualla töissä ja asuvat omakotitaloissa joissa ei "miestentöitä" juurikaan ole.
Ap elää mielikuvissaan aikaa jota ei enää ole.
Miten niin ei ole? Kyllä monessa paikassa varmasti eletään perinteistä maalaiselämää. Ap:ta taitaa ällöttää vain pohjimmiltaan itsensä, minkä projisoi siihen maalaiselämään.
Vierailija kirjoitti:
Ei, se on unelmani. Valitettavasti joudun työn takia asumaan Helsingissä. N 50 v.
Joo, on sekin oravanpyörä. Töitä riittää.
Ei inhota!
Terveiset etelä-Euroopan maaseudulta!
100v talolla ikää kalusteilla 150-2v. Narikassa on tuulitakki ja kumisaappaat jätin ulos oven pieleen kun kävin hedelmätarhan niittyä raivaamassa. Lounaaksi on kyllä kasviskeittoa, maalaisleipää ja jälkkäriksi melonia. Ei läskisoosia vaikka läski ja perunat erityisen hyviä täällä onkin.
Takapihalta kuuluu kukon, kanojen ja kalkkunoiden ääniä, kissa naukuu ikkunalla, lehmät ammuu tuossa 400m päässä:) Aasi odottaa äänekkäästi vonkuen aamiaistaan joka aamu klo 7.10 kilometrin päässä, lampaat ja vuohet ovat hiljaisempia.
Tuohon sitten pikkulinnut, harakat, kyyhkyt yms
Toki keitän kunnon espresson iltapäivällä!