Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan ev.lut. kirkko on enemmistön uskonto?
04.04.2025 |
Mitä luulette, kuinka kauan kestää ennen kuin ev.lut. kirkon jäsenmäärä alittaa 50 %
a) suomalaisista
b) suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvista suomalaisista?
Vai loppuuko jäsenmäärän väheneminen jossain vaiheessa niin, että ev.lut. kirkko säilyttää asemansa enemmistön uskontona?
Kommentit (66)
Just yhdessä hautaustoimen koulutuksessa kerrottiin, että kymmenen vuoden päästä on jo semmoinen tilanne, että kulttuuriluterilaisia ei enää juurikaan ole. Jäljelle jää vakaumuksellisesti uskovia luterilaisia, ateisteja ja muun uskoisia. Kirkosta eroaminen tulee olemaan voimakasta, vaikka nuorten uudesta uskonnollisuudesta lehdissä kirjoitetaankin. Ruotsissa on seurakuntia, joihin kuuluu 5% kunnan asukkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ev. lut. kirkkoon aina jää meitä uskovaisia. Vaikka kirkko nyt on erittäin pahasti hakoteillä eikä loppua näy ainakaan vielä, on hyvä olla siellä ja ehkä pystyä vaikuttamaan takaisin oikean opin palaamiseen.
Toisaalta olen minäkin kriiseillyt vuosia sitten ja olin jo eroamassa, mutta vaihtoehdot ovat aika oudot näin minun näkökulmastani. En vaan jaksa alkaa opiskelemaan väkisin ortodoksiksi tai katoliseksi.
Jos haluat pysyä luterilaisena, mutta ev.lut. ei tunnu omalta, suosittelen lämpimästi vierailua Lähetyshiippakunnan seurakuntaan, jos sellainen paikkakunnallasi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ev. lut. kirkkoon aina jää meitä uskovaisia. Vaikka kirkko nyt on erittäin pahasti hakoteillä eikä loppua näy ainakaan vielä, on hyvä olla siellä ja ehkä pystyä vaikuttamaan takaisin oikean opin palaamiseen.
Toisaalta olen minäkin kriiseillyt vuosia sitten ja olin jo eroamassa, mutta vaihtoehdot ovat aika oudot näin minun näkökulmastani. En vaan jaksa alkaa opiskelemaan väkisin ortodoksiksi tai katoliseksi.
Jos haluat pysyä luterilaisena, mutta ev.lut. ei tunnu omalta, suosittelen lämpimästi vierailua Lähetyshiippakunnan seurakuntaan, jos sellainen paikkakunnallasi on.
Suosittelen vierailemaan myös Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen Kirkon jumalanpalveluksessa, jos Helsinki tai Tampere on lähellä. Kyse on yli 100-vuotiaasta pikkukirkosta, jolla ei tällä hetkellä ole lainkaan pastoria. (Ainakin yksi mies on kuitenkin pastorikoulutuksessa, ja nettisivuista päätellen hänet aiotaan vihkiä papiksi myöhemmin tänä vuonna.)
STLK:n luku- tai tallennejumalanpalvelus on varmasti kaikessa koruttomuudessaan ajatuksia herättävä kokemus, vaikka pitäisi STLK:ta aivan liian änkyrätunnustuksellisena kirkkona.
Vierailija kirjoitti:
"Mielestäni keskityt liikaa siihen, mikä on kirjaimellisesti totta ja mikä ei. Esim. Jeesus puhui paljon vertauksin. Ne eivät tietenkään ole kirjaimellisesti totta, ja jokainen kuulija varmasti ymmärsi sen. Jeesuksen vertausten tarkoituksena onkin välittää hengellisiä totuuksia."
Raamattu on paljon muutakin kuin Jeesuksen puheita, mitkä itsessään jo ovat ongelma, sillä Jeesuksen _väitetyt_ sanomiset on kirjoitettu useita vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen. Esim. evankeliumit eivät ole silminnäkijöiden kertomuksia. Emme voi varmuudella vahvistaa Jeesuksen sanoneen yhtään mitään. Mitä tulee Raamatun muihin kirjoituksiin, käsissä on välittömästi ongelma, kun niitä aletaan lajittelemaan kirjaimellisiin faktoihin ja metaforiin ynnä muihin vertauksiin ja kielikuviin. Kysymys kuuluukin, että mitä luotettavaa työkalua käytit päättäessäsi yhden kirjoituksen kuuluvan kielikuvakansioon ja toisen faktakansioon? Raamatussa on paljon dogmaa, eri ihmisryhmien eriarvoistamista (naiset ja seksuaalivähemmistö), ihmisten kulttimaista lajittelemista "meikäläisiin ja niihin muihin jumalattomiin" sekä pelottelua vakavilla seurauksilla, jos ko. uskonnolista ideologiaa tai sen jumalaa kyseenalaistaa. Kristittyjen ajattelu vaikuttaa valikoivalta siinä mielessä, että silloin kuin se sopii, Raamatulla paukutetaan väärämielistä päähän ja puhutaan Korkeimmasta Totuudesta. Näissä yhteyksissä Raamatun sisältö esitetään kirjaimellisena tekstinä, jota tulisi kunnioittaa ja pelätä. Mutta sitten kun Raamatun sisällön puolustaminen kirjaimellisena faktana on kiusallista, sekoitetaan keskustelua kuittaamalla mielivaltainen osa Raamatun sisällöstä kielikuviksi, mutta 1) ei kerrota tarkkaan, mitkä osat ovat kielikuvaa eikä 2) kerrota kuinka moisiin johtopäätöksiin on tultu. Nyt Raamatulla peloteltu ja kontrolloitu ihminen onkin nyt kirjaimellinen tosikko, jolla on iloisesti mennyt faktat ja vertauskuvat sekaisin. Asiat voi muotoilla "hengellisiksi totuuksiksi", mutta ensin pitäisi tarkkaan määritellä, mitä se tarkoittaa. Mikäli jokin ei ole totuus, vaan ns. "hengellinen totuus", onko se tällöin totta laisinkaan? Jos on, miksi käyttää epäselvää kieltä sen sijaan, että puhuisi vain totuudesta?
Moi! Meille saapi aina tulla tutustumaan, että millaista opetusta on tarjolla. Messuyhteisömme löytyvät täältä: www.sley.fi/messuyhteisot ja jotakin siitä, mitä opetamme, löytyy vaikka raamattuopetussivultamme www.sley.fi/raamattu
Siunausta ja hyvää kevättä kaikille <3
T: Sley
Miksi väität, ettei kirkon jäsenyys kerro uskomuksista "enää" mitään? Nykyään on yleisesti hyväksyttyä olla kuulumatta kirkkoon, joten kirkon jäsenyys on selvä kannanotto kirkon puolesta. Ei tarvitse mennä kovin kauas historiassa ennen kuin päästään aikaan, jolloin vannoutuneet ateistitkin kuului kirkkoon.