Vaikein opiskelemasi kieli?

Mandariinikiina.

Suomi...ja olen suomalainen.

Ei vieläkään meinaa saada suomalaisten puheesta selvää, helpompi katsella esim. englantilaisia sarjoja.

Erityisesti jos puhuja on Itä-tai Pohjois-Suomesta.

Heprea. Se on vaikeaa monella tavalla. Sanat eivät mitenkään muistuta mitään muuta aiemmin oppimaani kieltä. Jos osaisi arabiaa, siitä voisi olla apua, mutta en osaa.

Kreikka on tuohon nähden helppoa, kun siinä on paljon tuttua sanastoa.

Vierailija kirjoitti:

Latina ja venäjä. Tuossa järjestyksessä.

Latina on helppoa, mutta venäjä on vaikeaa. Eniten sen opiskeluun vaikutti motivaation puute, kun tuo kulttuuri ei valitettavasti ole kovinkaan houkutteleva. Poislukien kirjallisuuden klassikot, mutta niistä saa hyviä käännöksiä.

Venäjä se on minullakin. Aloitin venäjän lukemisen joskus 14-15 -vuotiaana ja enemmän tai vähemmän opiskellut sitä vuosien varrella. Yliopistossakin sitä luin, vaikka ei omiin opintoihin kuulunutkaan. Nyt olen 53 ja puhun venäjää aika hyvin. Asiakastapaamiset ja puhelutkin hoituu venäjäksi. 

Tässä puhumisessa on auttanut pirusti se, että en enää välitä, vaikka varmuudella teen kielioppivirheitä paljon. Mitä sillä väliä loppupeleissä on? Pääasia kuitenkin, että ymmärretään täysin toisiamme. Monesti joudun toki venäläistä pyytämään puhumaan hitaammin, sillä sitä konekivääripuhetulvaa on vaikea tajuta. Mutta kuten jo totesin, pääasia on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.

Puolaa joskus huvin vuoksi jonkun verran opiskelin (kun siellä on tuttavia) , upeita ne jotkut sanat kuten zmarszczka (ryppy). , puolan heikollakin taidolla  ymmärtää jonkun verran puhuttua ukrainaakin.

Vierailija kirjoitti:

Puolaa joskus huvin vuoksi jonkun verran opiskelin (kun siellä on tuttavia) , upeita ne jotkut sanat kuten zmarszczka (ryppy). , puolan heikollakin taidolla  ymmärtää jonkun verran puhuttua ukrainaakin.

Heh, tuo näyttää ja jopa kuulostaakin rypyltä! Onomatopoeettinen sana.

Unkarilaiset kehuskelee sillä, että heidän kielessään on paljon äänteitä (aakkoksissaan 44 kirjainta?), joten heidän on helppo opetella muita kieliä, kun osaavat ääntää eri äänteet.

Toisaalta unkari itsessään on ääntämis- ja kirjoitustavassaan hyvin johdonmukainen.

Ranska, en koskaan tykännyt siitä ärrästä.

Itselleni olisi vaikeita kaikki tooniset (?) kielet, joissa äänen korkeus vaikuttaa sanan merkitykseen.

Olen vakuuttunut, en osaisi ääntää enkä toisaalta ymmärtää kuulemaani. (En ole kovin musikaalinen ihminen.)

Latina. 

Kreikka, verbiopin kohdalla tie nousi pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viro, kyllä.

Viroon vaikuttaa se asenne, että sitä pitäisi osata kuin "itsestään", jos puhuu suomea. Oikeasti jotkut genetiivimuodot pitää vain opetella ulkoa, vaikka kielen logiikka aukeaisikin helposti. Nostan hattua niille virolaisille, jotka aikanaan kuulemma oppivat suomen seuraamalla suomalaisia TV-kanavia!

 

Viron kielioppi muistuttaa suomea, sen yksinkertaistettu versio. Helppo oppia.

Arabia. Mulla oli kyllä aika huonot opetusmateriaalit käytössä. 

Peruskoulun saksankielen opinnoissa tipahdin kärryiltä ja kiinnostuskin meni heti alkeitten jälkeen. Keski-iässä olen opiskellut omatoimisesti hepreaa, joten en tajua, miksi se saksankieli oli niin ylivoimainen. Ruotsissa ja englannissa olin kumminkin ysin ja kympin oppilas siellä koulussa.