Vaikein opiskelemasi kieli?
Mikä on vaikein opiskelemasi kieli?
Oli sitten kyse alkeista tai edistyneistä opinnoista.
Minulle se on klassinen kreikka, jota piti yliopistolla sivuaineen valinnan takia lukea peruskurssi.
Kommentit (35)
Se riippuu kielten opiskelujärjestyksestä, jos opiskelee sukulaiskieliä. Minulla ranska vaati paljon, mutta puhuin sitä nuorena sujuvasti. Espanja tuntui sen jälkeen todella helpolta oppia. Saksassa auttoi ruotsi, mutta en koskaan rakastunut saksaan. Latinaa en katso osaavani, luin sitä vain jonkin pienen kurssin yliopistossa, mutta se oli lähinnä hauskaa, ei vaikeaa.
Vastaan siis ranska. Tiedän muuten henkilön, joka osaa sanskriittia...
Vierailija kirjoitti:
Ubykh
Opiskelitko tuota pitkällekin?
Nykykreikka: kolme kirjainta ja 2 vokaaliyhdistelmää ääntyvät kaikki i:nä, yhsi krijain ja yksi vokaaliyhtymä e:nä, 8 konsonanttiyhtymää ääntyvät vaikka minä, sanalla voi olla ainakin 2 täysin oikeaa ja silti erilaista kirjoitusasua jne. Eli on "kehittynyt" (eli rappeutunut) vuosituhansia, mutta eivät silti historiallisista syistä raaski korjata oikeinkirjoitusta. Ulkomaalainen voi kehittyä hyvinkin taitavaksi kreikan puhujaksi ja silti oikeinkirjoitus takkuaa,
Redditissä eräs kirjoitti nykykreikasta seuraavaa:
What sucks about English is the pronunciation quirks like though vs tough ect.
What sucks about Spanish is the excessive amount of verb conjugations.
What sucks about Slavic languages is the noun declinations.
Greek has all of the above.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu kielten opiskelujärjestyksestä, jos opiskelee sukulaiskieliä. Minulla ranska vaati paljon, mutta puhuin sitä nuorena sujuvasti. Espanja tuntui sen jälkeen todella helpolta oppia. Saksassa auttoi ruotsi, mutta en koskaan rakastunut saksaan. Latinaa en katso osaavani, luin sitä vain jonkin pienen kurssin yliopistossa, mutta se oli lähinnä hauskaa, ei vaikeaa.
Vastaan siis ranska. Tiedän muuten henkilön, joka osaa sanskriittia...
Minulla latina on ollut ehkä se vaikein kieli. Luin sitä alkeis- ja jatkokurssin yliopistolla.
Se oli luovalle mielelle kuin pakkomatematiikkaa, toki siihen vaikutti sotiin ja sotasanastoon painottuva kurssimateriaali.
Latina ja venäjä. Tuossa järjestyksessä.
Kroatia. Ihan älyttömän vaikea kieli.
Englanti vaikein. Ranska helpoin, selkeä kielioppi.
Vierailija kirjoitti:
Viro, kyllä.
Viroon vaikuttaa se asenne, että sitä pitäisi osata kuin "itsestään", jos puhuu suomea. Oikeasti jotkut genetiivimuodot pitää vain opetella ulkoa, vaikka kielen logiikka aukeaisikin helposti. Nostan hattua niille virolaisille, jotka aikanaan kuulemma oppivat suomen seuraamalla suomalaisia TV-kanavia!
Opiskelluaikoina kaveriden kaverina oli unkarilaispoika, joak puhui ihan täydellistä (normaalin puhekielen) suomea. Oletin automaattisesti että toisen vanhemmista on oltava suomalainen, mutta ei. Oli ihan "ummakko" unkarilainen, joka täällä oli sen kielen oppinut (eikä tainnut edes opiskella suomea yliopistossa). Varmaan luontainen kielinero, koska eihän suomella ja unkarilla ole mitään muuta yhteistä kuin hyvin samankuulionen puhenuotti.
Ranska. Ei kieliopin takia, vaan ääntämisen takia, joka oli itselleni alkuun, ja oikeastaan edelleen, hankalaa.
Puhun suomen lisäksi ruotsia, englantia, saksaa ja ranskaa. Espanjaa luin joskus muutaman kurssin ja se oli aika simppeliä, mutta sitä taitoa en ole kehittänyt enkä pitänyt yllä.
Venäjä, en ollut tarpeeksi motivoitunut, heti toisen vuoden lopulla alkoi tuntua liian vaikealta ja vaihdoin saksaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu kielten opiskelujärjestyksestä, jos opiskelee sukulaiskieliä. Minulla ranska vaati paljon, mutta puhuin sitä nuorena sujuvasti. Espanja tuntui sen jälkeen todella helpolta oppia. Saksassa auttoi ruotsi, mutta en koskaan rakastunut saksaan. Latinaa en katso osaavani, luin sitä vain jonkin pienen kurssin yliopistossa, mutta se oli lähinnä hauskaa, ei vaikeaa.
Vastaan siis ranska. Tiedän muuten henkilön, joka osaa sanskriittia...
Minulla latina on ollut ehkä se vaikein kieli. Luin sitä alkeis- ja jatkokurssin yliopistolla.
Se oli luovalle mielelle kuin pakkomatematiikkaa, toki siihen vaikutti sotiin ja sotasanastoon painottuva kurssimateriaali.
Ooh, minusta latina oli ihanaa ja todella helppoa! Tähän ehkä vaikuttaa, että osaan sujuvasti ranskaa. Tietyllä tavalla hyvin samanlainen kieli, ja pitkälti samat sanojen rungot.
Vierailija kirjoitti:
Englanti vaikein. Ranska helpoin, selkeä kielioppi.
Englannissa on vaikeaa lähinnä valtava sanasto.
Ruotsi on helppoa, ja kielioppi todella yksinkertainen.
Latina. 3v opiskelin ja edelleen osaan vain sen mitä Asterixista oon oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelluaikoina kaveriden kaverina oli unkarilaispoika, joak puhui ihan täydellistä (normaalin puhekielen) suomea. Oletin automaattisesti että toisen vanhemmista on oltava suomalainen, mutta ei. Oli ihan "ummakko" unkarilainen, joka täällä oli sen kielen oppinut (eikä tainnut edes opiskella suomea yliopistossa). Varmaan luontainen kielinero, koska eihän suomella ja unkarilla ole mitään muuta yhteistä kuin hyvin samankuulionen puhenuotti.
Kielille on yhteistä myös se, että usein substantiivin sijamuoto on sanan lopussa aivan kuten suomen kielessä.
Japani