Lue keskustelun säännöt.
Voiko naisellisuutta ja viehkeyttä jotenkin opetella?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myönnän välillä esittäväni miehelleni vähän feminiinisempää kuin olen, pyydän avaamaan purkin vaikka olen vuosia yksin asuessa aina jokaisen purkin saanut itsekin auki. Ja sellaista kihertämistä olen myös huomannut alkaneeni tekemään, ihan alitajuisesti.
En nyt puhu mistään purkin avaamisista tai kiherryksestä vaan liikehdinnästä. Olen ihan pökkelö ja kadehdin niitä naisia, jotka elehtivät koko kropallaan tosi naisellisesti, käyttävät käsiään ja heilauttavat hiuksiaan luonnollisen näköisesti jne.
Ap
Kokeile venytellä säännöllisesti, se voisi auttaa tuohon pökkelyyteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku haluaisi tuollaista opetella? Tietenkin se on roolin vetämistä! Sama kuin introvertti yrittäisi olla ekstrovertti tmv. Tärkeintä on olla oma itsensä.
Koska haluaisin olla edes yhden miehen silmissä viehättävä, jotta en joutuisi elämään koko elämääni sinkkuna.
Ap
Miehet pitävät erilaisista naisista, ei kaikkien ihannenainen ole naisellinen ja viehättävä.
Feikkaamaan ei kannata alkaa, vai meinasitko sitten esittää hänen kanssaan vuosikymmeniä jotain muuta kuin olet?
Tällaisena en vaan valitettavasti ole yhdenkään miehen ihannenainen.
Ap
Totta kai voi opetella. Unohda nämä "ole oma itsesi" -vinkit, ne ovat puuta heinää. Ihmisillä on aina erilaisia rooleja eri tilanteissa, ja mikä se todellinen minä oikeasti edes on? Yleensä tuntuu, että valtaosan mielestä se laiska, epäsiisti, sohvalla nenää kaivava ja sipsejä syövä röhnöttäjä on se "oma itse", ettei vain edes vahingossa tarvitsisi kehittää itseään mitenkään.
Ap, ala tanssia. Mene tanssitunnille tai katso Youtube-videoita ja harjoittele kotona. Ylipäätään kaikki liikunta ja kehonhallinta on hyödyllistä, jos haluat opetella naisellista elekieltä. Mutta tanssiminen saa feminiinisen energian virtaamaan eri tavalla. Hyvä ryhti on tärkeä, ja siihenkin auttaa liikunta. Ylipäätään kannattaa hidastaa omia liikkeitä ja kiinnittää asiaan huomiota, niin se automatisoituu ajan mittaan. Jos olet kova puhumaan tai puhut kovalla äänellä, tähänkin kannattaa kiinnittää huomiota. Puhu vähemmän, opettele kuuntelemaan ja pehmennä omaa ääntäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myönnän välillä esittäväni miehelleni vähän feminiinisempää kuin olen, pyydän avaamaan purkin vaikka olen vuosia yksin asuessa aina jokaisen purkin saanut itsekin auki. Ja sellaista kihertämistä olen myös huomannut alkaneeni tekemään, ihan alitajuisesti.
En nyt puhu mistään purkin avaamisista tai kiherryksestä vaan liikehdinnästä. Olen ihan pökkelö ja kadehdin niitä naisia, jotka elehtivät koko kropallaan tosi naisellisesti, käyttävät käsiään ja heilauttavat hiuksiaan luonnollisen näköisesti jne.
Ap
Miksei noita liikkeitä voisi opetella, mutta se varmaan näyttäisi vielä pökkelömmältä jos lisäät muuten ei-niin-naiselliseen liikehdintään harjoitellun käden suloliikkeen ja hiusten heilautuksen.
Ole vain oma itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se naisellisuus on aika synnynnäistä tai jo lapsena opittua äidin ja naispuolisten sukulaisten käytöksestä. Ei ole ehkä luontevaa opetella naisellista käytöstä myöhemmin. Tietysti ulkonäköön ja vaatetukseen voi vaikuttaa.
Ota mallia naisellisesta ystävättärestäsi - miten hän kävelee, istuu ja puhuu. Ehkä jotai tapoja voi tarttua, kun vietät aikaa hänen kanssaan.
Osa naisellisista tavoista voi olla niin teennäisiä, että kaikkea ei kannata lainkaan yrittää matkia.
Mun kaveri kertoi harjoitelleensa nuorena ilmeitä peilin edessä, ja kieltämättä hänen viehkeät hymynsä siltä näyttääkin.
Tarkoitatko, että hänen ilmeensä ja hymynsä ovat teennäisiä vai onko harjoittelu tuottanut tulosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaa vaan huulia eteenäin törrölleen, kaartaa selkää sisäänpäin ja työntää samalla perää ulostapäin ja sitten haroo niitä hiuksia, niin kyllä lähtee.
Tuohon vielä läpinäkyvät valkoiset legginssit ilman alusasuja niin jopas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myönnän välillä esittäväni miehelleni vähän feminiinisempää kuin olen, pyydän avaamaan purkin vaikka olen vuosia yksin asuessa aina jokaisen purkin saanut itsekin auki. Ja sellaista kihertämistä olen myös huomannut alkaneeni tekemään, ihan alitajuisesti.
En nyt puhu mistään purkin avaamisista tai kiherryksestä vaan liikehdinnästä. Olen ihan pökkelö ja kadehdin niitä naisia, jotka elehtivät koko kropallaan tosi naisellisesti, käyttävät käsiään ja heilauttavat hiuksiaan luonnollisen näköisesti jne.
Ap
No yksi mikä mulle tulee mieleen on, että suhtaudut kaikkiin ihmisiin ystävällisesti. Ei siis alistuneesti, mutta osoitat lämmintä kiinnostusta ja tämä kyllä heijastuu elehtimiseesi ym. En tiedä onko tämä totta, mutta Englannin kuningattaresta sanottiin, että jos joku onneton vieras käytti ruokailuvälineitä väärin, kuningatar teki samoin, koska ei halunnut nolata vierasta. Siinä minusta loistoleidi :) Turha ehkä keskittyä yksittäisiin hiusten hulmautuksiin, asenteesi näkyy liikkeissäsi automaattisesti. Itseään kyttäämällä jäykistyy, keskity muihin.
Paljon parjatulla Alena Kate Pettittillä on nettisivujen lisäksi mm. kirja Ladies like us, jossa on neuvoja. Olen kirjan lukenut, eikä ole minusta niinkään "tradwife-opas" vaan leidiopas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se naisellisuus on aika synnynnäistä tai jo lapsena opittua äidin ja naispuolisten sukulaisten käytöksestä. Ei ole ehkä luontevaa opetella naisellista käytöstä myöhemmin. Tietysti ulkonäköön ja vaatetukseen voi vaikuttaa.
Ota mallia naisellisesta ystävättärestäsi - miten hän kävelee, istuu ja puhuu. Ehkä jotai tapoja voi tarttua, kun vietät aikaa hänen kanssaan.
Osa naisellisista tavoista voi olla niin teennäisiä, että kaikkea ei kannata lainkaan yrittää matkia.
Olen sitä mieltä, että naisellisuus ei merkitse tiettyä kävelytyyliä/istumista tms. Naisellisuus on jotain syvempää, synnynnäistä iloa siitä, että on nainen; se myös näkyy eikä sitä voi sen kummemmin selittää.
Vaikka itsekin olen nätti niin olen luonteeltani jotenkin maskuliinisempi vaikka pukeudun naisellisesti ja meikkaan. En mä silti ole koskaan se jota pidettäisiin missään sellaisena "naisellisena naisena". Se harmittaa mua paljon enkä edes tiedä miksi. Mua ennemmin vain haastetaan miestenkin toimesta ja kilpaillaan. Olen vain jokin "olio" vaikka mulla on mies ja lapsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku haluaisi tuollaista opetella? Tietenkin se on roolin vetämistä! Sama kuin introvertti yrittäisi olla ekstrovertti tmv. Tärkeintä on olla oma itsensä.
"Fake it till you make it. "
Ehkä Ap on näytellyt poikamaisempaa tai neutraalia, kuka tietää?
Kyllä naisellisuutta voi opetella ja korostaa.
Entinen puolisoni arvosti minussa enemmän jätkämäisiä kuin naisellisia piirteitä joten se puoli minusta painui piiloon, kunnes tapasin nykyisen puolisoni.
Yllätti siitä, kuinka viehättävänä ja naisellisena mieheni pitää esim. sitä, etten yletä ottaa tavaroita kaappien ylähyllyiltä tai saa purkin kantta auki. Eivät nämä ole mielestäni niinkään naisellisia ominaisuuksia mutta hän pääsee toimimaan noissa tilanteissa miehekkäästi ja on siitä ylpeä kuin pikkupoika.
Mieheni pitää naisellisena ja puoleensavetävänä sellaisia juttuja, joita miehet eivät tee. Jos vedän sukkahousuja jalkaan, hän ihastelee sitä ja minä otan leikkimielellä vielä korostetumman, pinup-tyylisen asennon. Hiusten kasvattaminen pidemmiksi, niiden pitäminen auki, pyllyn keinuttaminen ja vartalon muotojen korostaminen toimivat myös. En tarvitse korkokenkiä tai minihameita, vaan hän näkee naisellisen liikehdinnän verkkareidenkin läpi. Liikuntaharrastus on vähentänyt minunkin pökkelyyttäni, sitä suosittelen AP:llekin.
Kiroilun lopetin ja yritän istua jotenkin kauniimmin kuin jalat levällään. Jostain syystä opin joskus kauan sitten miesporukoissa istumaan kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itsekin olen nätti niin olen luonteeltani jotenkin maskuliinisempi vaikka pukeudun naisellisesti ja meikkaan. En mä silti ole koskaan se jota pidettäisiin missään sellaisena "naisellisena naisena". Se harmittaa mua paljon enkä edes tiedä miksi. Mua ennemmin vain haastetaan miestenkin toimesta ja kilpaillaan. Olen vain jokin "olio" vaikka mulla on mies ja lapsikin.
Kiva oli muuten kokemus aiemmassa työpaikassa jossa oli töissä miehiä, minä ja yksi toinen nainen. Tuo toinen nainen auttoi erästä miestä töissä ja tämä mies sanoi kuulleni, että "hienoa kun täällä on joku nainenkin töissä!" Olin siis kuuloetäisyydellä. Meni fiilis loppupäiväksi ja kotona itkin.
Samoin on muissakin paikoissa huomioitu muita ympärillä olevia naisia "naisina", mutta jos itse teen jotain naisellistakin niin se vain menee jotenkin ohi. Mä vain AINA olen se "hyvä jätkä" vaikka olisin liehuva mekko päällä ja meikit naamassa. Hauskinta on se, että pärjäänkin miesten maailmassa paremmin ja miehistä saan kavereita helpommin.
Elämä olisi ollut ehkä helpompaa jos olisin syntynyt mieheksi ja en haluaisi olla mikään hyvä jätkä tms. edes.
Jotkut naiset ovat miesmäisiä vartaloa ja käytöstä myöten, eikä sille oikein voi mitään.
Onhan miehiäkin, jolla on feminiinisiä ominaisuuksia esim hento, korkea ääni, heikko parrankasvu, pyöreyttä siellä missä ei pitäisi olla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut naiset ovat miesmäisiä vartaloa ja käytöstä myöten, eikä sille oikein voi mitään.
Onhan miehiäkin, jolla on feminiinisiä ominaisuuksia esim hento, korkea ääni, heikko parrankasvu, pyöreyttä siellä missä ei pitäisi olla jne.
No mulla on naiselliset piirteet ja olen silti jotenkin maskuliininen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myönnän välillä esittäväni miehelleni vähän feminiinisempää kuin olen, pyydän avaamaan purkin vaikka olen vuosia yksin asuessa aina jokaisen purkin saanut itsekin auki. Ja sellaista kihertämistä olen myös huomannut alkaneeni tekemään, ihan alitajuisesti.
En nyt puhu mistään purkin avaamisista tai kiherryksestä vaan liikehdinnästä. Olen ihan pökkelö ja kadehdin niitä naisia, jotka elehtivät koko kropallaan tosi naisellisesti, käyttävät käsiään ja heilauttavat hiuksiaan luonnollisen näköisesti jne.
Ap
Rentoudu ja ole vain sellainen kuin olet. Kaikki eivät ole samanlaisia ja elehdi samalla tavalla tai edes niin näyttävästi joten ei kannata matkia ketään ainakaan. Avoimuutta lisää niin energia pääsee virtaamaan pintaan asti ja siten tulee näkyväksi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut naiset ovat miesmäisiä vartaloa ja käytöstä myöten, eikä sille oikein voi mitään.
Onhan miehiäkin, jolla on feminiinisiä ominaisuuksia esim hento, korkea ääni, heikko parrankasvu, pyöreyttä siellä missä ei pitäisi olla jne.
Naisellinen nainen miesmäisellä luonteella on huonoin yhdistelmä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku haluaisi tuollaista opetella? Tietenkin se on roolin vetämistä! Sama kuin introvertti yrittäisi olla ekstrovertti tmv. Tärkeintä on olla oma itsensä.
Sosiaalisia taitoja voi ja kannattaa opetella, ei pidä jäädä johonkin introvertin rooliin.
Keskiverto suominainen on suonsilmästä ryöminyt pökkelö "hyvä jätkä" jonka look on leggingsit tunika ja kouvolatukka.
Naisellinen nainen voi olla vaikka minkälainen talliainen ja miehet kuolaavat kilpaa.
Mun kaveri kertoi harjoitelleensa nuorena ilmeitä peilin edessä, ja kieltämättä hänen viehkeät hymynsä siltä näyttääkin.