Äiti, etenevä sairaus ja halu kuolla

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan en ole levittelemässä äitini asiaa kylillä. Siksi osittain tänne kirjoitinkin, että saan purkaa anonyymisti ajatuksiani. 

Toki en tietenkään halua luopua äidistäni ja haluaisin auttaa häntä. Kuten jo kirjoitin myös, niin ymmärrän kyllä halun lähteä vielä kun itse kykenee. Varmaan myös itse ko tilanteen ollessa itselläni ajattelisin niin. Enhän kumminkaan voi äidilleni sanoa, että hyvä idea tehdä i.m vielä kun pystyy. Toki haluan äitini pitää niin lauan kuin olonsa on edes suht siedettävä.

-ap

Hei ap

Kirjoititkin itse tässä sen, mitä minä meinasin:

Ajatusten purkamista kaipaat, ymmärrettävää tosiaan. Joskus paperillekin kurjoittaminen auttaa, mutta toiveesi saada vertaistukea ei toteutuisi.

Muistan, kun oma äitini oli kovasti kipeä viime aikoina. Pääsi kuitenkin liikkumaan, jopa ulkona. Kerran ihmettelin, mihin oli mennyt. Etsin pihalta. Lampi on ihan lähellä, ajattelin hetken, yllättäen, että jos on lammessa, en auta, annan mennä. Outo ajatus, pelottavakin. No, äiti löytyi, eli vielä muutaman kuukauden. Vahvat kipulääkkeet onneksi auttoi ja viimein nukkui pois.

Ap. Ymmärrän todella Sinua. Kumpa voisin auttaa... myötätuntoa lähetän ja etähalauksen

Been there, seen it

Onko ketään, kenen kanssa jutella?

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän äitiäsi. Sinä et, koska olet hänen lapsensa, eikä lapsi halua vanhempansa kuolevan.

Eiköhän hän ymmärrä, mutta tuo läheisen epäonnistunut itsemurhayritys on varmasti traumaattinen kokemus, jonka vuoksi nyt tulee ristiriitaisia tunteita pintaan. Itsemurhat jättävät usein ikävää painolastia.

Kiitoksia kommenteista jo tähän asti. 

Äitini tosiaan on tietoinen puolisoni i.m yrityksestä. Oli raskasta aikaa meille kaikille. Äitini otti onneksi silloin meidän kissamme hoidon mieheni toipumisen ajaksi harteilleen. Oli toki muutenkin silloin tukena.

Sen verran rohkaistuin teidän kommenteista, että aion jutella äitini kanssa asiasta. Ihan rauhassa keskustella. Aion myös ehdottaa ottamaan myös asiantuntija apua vastaan. En pysty itsestäni kannattelemaan häntä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jos se olisi laillista niin masentuneet nuoret menisi eutanasiaan ja jos on kalliit lääkkeet voisi lääkäri suositella eutanasiaa 🥶 Halvempaa yhteiskunnalle...

Joskus taas joku voi sanoa, että haluaa kuolla vaikka ei enää tunnin päästä halua...

 

Vaikea juttu

Tiedätkö kuinka moni masentunut tekee "laittoman" itsemurhan. Omasta mielestäni eutanasia tulisi sallia. Ei tietenkään misätän hetken mielijohteesta vaan kunnollisen lääketieteellisen selvityksen jälkeen ja jollain harkinta-ajalla.

He ovat mielisairaita. Pitäisikö mieleisairaat tappaa?

Onko mielisairaalla velvollisuus kärsiä ja lusia elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo ole laillista esim. Belgiassa?

Lääkäriavusteinen itsemurha on laillinen myös Hollannissa, mutta vain Sveitsin eutanasikaklinikat ottavat vastaan ulkomaalaisia potilaita. Matka maksaa kymppitonnin, ja sitä edeltää vuoden pituinen arviointi- ja suunnittelujakso.

Mm. Belgiassa ja Alankomaissa on saatavilla eutanasia (lääkäri tekee eli ei ole sama kuin avustettu itsemur ha jossa on kyettävä toimimaan itse) mutta vain kyseisten maiden asukkaille. Sveitsissä on saatavilla avustettu itsemur ha (eri asia kuin eutanasia) ja sen hinta on kymppitonnin luokkaa mutta ymmärtääkseni sen kyllä saa muutamissa kuukausissa jos ehdot täyttyvät. Kaikissa edellä mainituissa on pitkähkö prosessi, jossa pitää osoittaa tilanteen toivottomuus ja lupa pitää saada useamman tahon kautta. Mitään ei tapahdu hetkessä tai hetken mielijohteesta (ihanko todella joku luulee, että hetken mielijohteesta saisi eutanasian tai avustetun itsemur han?). Fyysinen diagnoosi (esimerkiksi syöpätapaus jossa ei ole toivoa) on paljon helpompi ja nopeampi luvan saamiseen kuin psyykkinen. Jälkimmäisessä tilanteen tulee olla toivoton myös, mikään tavanomainen "perusmasennus" josta voisi myös toipua ei riitä.

Ulkomailla saa eutanasian kun on parantumattomasti sairas, kuten äitisi on. Esim Belgiassa. Itselläni oli toisenlainen tilanne. Äidiltäni lopetettiin syöpähoidot kun vuosien jälkeen eivät enää tepsineet. Siirrettiin saattohoidon piiriin, jota ennen oli hoidot yritetty myös yksityisellä. Hän suuttui ja oli niin vihainen, pettynyt. Hänellä oli kova elämisen tahto. Vielä viimeisenä kertana kun hänet näin niin hän halusi lähteä puistoon kävelylle kanssani. Makasi hoitosängyssä jonka vankina oli ollut 5-6 viikkoa (saattohoidossa, oli jo lopettanut syömisen ja juomisen) ja oli omissa maailmoissaan/hallussinaatioissaan (ei enää ollut se ihminen jonka tunsin). Ei ollut mitään tehtävissä. Menehtyi 60-vuotiaana, täysin ennen aikaansa. Tämä oli sydäntäriipaiseva kokemus minulle. Ainakin sinä tiedät että äitisi on vamis ja tahtoo kärsimyksestään pois. Voit lohduttautua tällä. Tavallaan hänen elämän valo on jo hänestä hiipunut vaikka kroppa vielä toimii.  Nämä on vaikeita tilanteita. Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle.

Minulla vähän sama tilanne, mutta äiti on jo hieman vanhempi. Surettaa hänen tilanteensa, enkä haluaisi hänen kuolevan, mutta toisaalta mietin, että ehkä se kuolema on helpompi kestää, sitten kun sen aika on, kun tietää, että hän oli siihen jo valmistautunut ja jopa toivoi näin.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla saa eutanasian kun on parantumattomasti sairas, kuten äitisi on. Esim Belgiassa. Itselläni oli toisenlainen tilanne. Äidiltäni lopetettiin syöpähoidot kun vuosien jälkeen eivät enää tepsineet. Siirrettiin saattohoidon piiriin, jota ennen oli hoidot yritetty myös yksityisellä. Hän suuttui ja oli niin vihainen, pettynyt. Hänellä oli kova elämisen tahto. Vielä viimeisenä kertana kun hänet näin niin hän halusi lähteä puistoon kävelylle kanssani. Makasi hoitosängyssä jonka vankina oli ollut 5-6 viikkoa (saattohoidossa, oli jo lopettanut syömisen ja juomisen) ja oli omissa maailmoissaan/hallussinaatioissaan (ei enää ollut se ihminen jonka tunsin). Ei ollut mitään tehtävissä. Menehtyi 60-vuotiaana, täysin ennen aikaansa. Tämä oli sydäntäriipaiseva kokemus minulle. Ainakin sinä tiedät että äitisi on vamis ja tahtoo kärsimyksestään pois. Voit lohduttautua tällä. Tavallaan hänen elämän valo on jo hänestä hiipunut vaikka kroppa vie

"Ulkomailla"? Maailmassa on vain muutama maa jossa eutanasia on laillistettu.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia kommenteista jo tähän asti. 

Äitini tosiaan on tietoinen puolisoni i.m yrityksestä. Oli raskasta aikaa meille kaikille. Äitini otti onneksi silloin meidän kissamme hoidon mieheni toipumisen ajaksi harteilleen. Oli toki muutenkin silloin tukena.

Sen verran rohkaistuin teidän kommenteista, että aion jutella äitini kanssa asiasta. Ihan rauhassa keskustella. Aion myös ehdottaa ottamaan myös asiantuntija apua vastaan. En pysty itsestäni kannattelemaan häntä.

-ap

Älä ota asiaa puheeksi. Anna äitisi itse tehdä avaus. Asiantuntija todennäköisesti suosittelee masennuslääkitystä, mutta mielestäni ketään ei saa pakottaa elämään. Minun tyttäreni on tehnyt itsemurhan. Hän ei saanut apua vaikka olisi halunnut elää. Ei vain jaksanut.

Ensinnäkin voimia vaikeaan tilanteeseen. Läheiseni kuoli tuohon samaiseen sairauteen. Uskon, että tuohon sairauteen liittyy yleisestikin rankka psyykkinen puoli ja huolta ja pelkoa siitä, mitä on edessä. Voimattomuutta vaikuttaa omaan tilanteeseensa ja sen tiimoilta pohdintaa jos asiat pitäisi ottaa omiin käsiin. 

Onko äitisi keskustellut hoitohenkilökunnan kanssa etenkin loppupään oireita helpottavasta hoidosta tai kirjannut omaa hoitotahtoa? Suomessa eutanasiaa tosiaan ei tarjolla, mutta palliatiivista, oloa helpottavaa hoitoa kyllä on ja sillä voidaan helpottaa tilannetta. Samoin loppumetreille palliatiivinen sedaatio. Ehkä näistä keskustelu jo etukäteen saattaisi tuoda helposta ahdistukseen? Oma läheiseni sai kyllä hyvän hoidon ja sai nukkua rauhassa pois.

Minun isäni päätyi vakavasti sairaana tuohon ratkaisuun. Ymmärrän hänen ratkaisunsa ja toivon että eutanasia sallittaisiin vakavasti sairaille. Tuntuu pahalta että isä joutui oman käden kautta lähtemään, mutta ymmärrän miksi hän halusi näin. 

Mikä taakka teille kummallekin. Äitisi älyssä ei ole mitään vikaa. Onko todellinen syy se, että pelkää tuskaista, hidasta kuoleemaa. Vai se, että ei halua olla rasite sinulle eikä yhteiskunnalle. Arvot ovat koventuneet. Jatkuvasti toitotetaan, että kuinka vanhustenhoito on kallista, ei ole varaa...Haki varmaan jonkinlaista kaikupohjaa ajatuksilleen mainitessaan asiasta sinulle. Voisiko äitisi kirjoittaa mietteitään rauhassa paperille. Auttaisi häntä hahmottamaan ja selkiyttämään omaa tahtoaan. Sinä voi vain kulkea rinnalla. Kertoa, että haluaisit hänen olevan täällä maan päällä vielä pitkään, mutta ymmärrät häntä. Tämä on todella kova paikka sinulle, mutta tiedän, että et lisää äitisi taakkaa. Joudut piilottamaan omat tunteesi. Mutta sinulla on oltava joku (vaitiolovelvollinen) ammattiauttaja. Olen pahoillani teidän molempien puolesta.