Autismin kirjolla olevat vanhemmat - mitä tehdä jos molemmat kirjolla?

Varmasti todella harvinaista.

Millä vi**n kirjolla?!?!? Ai kirjolohella :D

Eläkää elämää! V% ttu teitä mukasairaita.

No ihan samalla tavalla tehdään kuin muissakin perheissä, joissa toinen hoitaa sen mitä toinen ei osaa. Kaikilla meillä on omat erityispiirteemme. 

Miksi ap luulee, että parisuhde on joku diktatuuri, jossa toinen sanelee ja toinen tottelee?

Kaikissa perheissä vaaditaan joustoa puolin ja toisin. Kompromisseja tehdään joka päivä olis diagnooseja tai ei. 

Koen, että usein oletetaan, että jokaisella neuroepätyypillisellä on se neurotyypillinen, joka auttaa. Tulee fiilis, että vaan koska pärjään ihan vähän paremmin, mun täytyis ikäänku tehdä vähän enemmän, vaikka se on super super kuormittavaa jo valmiiksi. Tietoisuus ongelmista on syntynyt vasta, kun haasteita alkoi olla riittävän paljon. Mulla ei oo keinoja kantaa vastuuta toisesta ja lapsista. Kumppani ei kykene hakemaan apua ja on todella todella haastava käytökseltään. Niin mietin vaan, että miten ihmeessä tällaisessa tilanteessa olevat on ratkonut asioita en koe, että autistisempi kumppani edes ymmärtää kompromissia käsitteenä.

Ehkä kuka valitsee ja kuka joustaa on vähän heikosti ilmaistu - enemmän, miten valitaan ja miten tehdään kompromisesseja kun ennakointi on mahdotonta, sopiminen jne vaikeaa

Ei siihen mitään sääntöä ole. Me ollaan molemmat kirjolla, lievää autismia ja ADHD mutta omasta mielestä ollaan ihan normaaleja ihmisiä ja vanhempia. Opiskeltu, menestytty työelämässä ja kaksi lastakin on. Lapsetkin ilmeisesti selvinneet täyspäisinä meistä koskapa elämässään menestyvät. Aloittajalla on nyt outo ja rajoittunut käsitys kirjon ihmisistä, ei se suinkaan aina ole vamma vaan persoonallisuuden piirre. 

Ok, ehkä mulla on sitte omituinen käsitys, mutta en todellakaan ymmärrä miten onnistuisin kehittämään sopimista ja kompromisseja, mikä kunnioittaisi molempien neuroEPÄtyypillisyyttä, tukis koko perheen hyvinvointia jne. Jos asioista ei pystytä sopimaan, ennakoimaan ja toinen ei hae apua.

Vierailija kirjoitti:

Eläkää elämää! V% ttu teitä mukasairaita.

Niinhän me tehdäänkin, mutta jotkut kokevat sen olevan ongelma ja vääntävät näitä ihme aloituksia tänne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkää elämää! V% ttu teitä mukasairaita.

Niinhän me tehdäänkin, mutta jotkut kokevat sen olevan ongelma ja vääntävät näitä ihme aloituksia tänne. 

OK. Mä en nyt selvästikään osaa jotain koodikieltä, millä asioista saa puhua, mutta sanon vaan, että onpa vaikea saada tilaa omille nepsy-tarpeille, jos pystyy jotenkin kompensoimaan tilannetta. Vielä kun toisella on vaikea audhd PDA, niin saan vaan kuraa niskaan ja sitte yritän sinnitellä äärirajoilla. Mietin aina, että ois kiva tarjota kumppanille se puoliso, joka on ymmärtävä ja kärsivällinen JA samalla saada itselle myös ymmärtävä ja kärsivällinen puoliso.

OK. Mä en nyt selvästikään osaa jotain koodikieltä, millä asioista saa puhua, mutta sanon vaan, että onpa vaikea saada tilaa omille nepsy-tarpeille, jos pystyy jotenkin kompensoimaan tilannetta. Vielä kun toisella on vaikea audhd PDA, niin saan vaan kuraa niskaan ja sitte yritän sinnitellä äärirajoilla. Mietin aina, että ois kiva tarjota kumppanille se puoliso, joka on ymmärtävä ja kärsivällinen JA samalla saada itselle myös ymmärtävä ja kärsivällinen puoliso.

--

Miksi roikkua suhteessa, jossa kumpikaan ei voi hyvin?

Eli jos ihmiseltä puuttuu joku bare minimum taso toiminnanohjausta tai kompromissien tekotaitoja JA on perustanut perheen, niin ei ole mitään keinoja ratkoa asiaa muutoin kuin päättää ihmissuhde? Miten vanhemmuus helpottuu siinä tilanteessa? Miten esim. Lasten nepsy-haasteet ratkotaan eron jälkeen? 

Vierailija kirjoitti:

Eli jos ihmiseltä puuttuu joku bare minimum taso toiminnanohjausta tai kompromissien tekotaitoja JA on perustanut perheen, niin ei ole mitään keinoja ratkoa asiaa muutoin kuin päättää ihmissuhde? Miten vanhemmuus helpottuu siinä tilanteessa? Miten esim. Lasten nepsy-haasteet ratkotaan eron jälkeen? 

Aivojen käyttö on sallittua myös nepsyille. Ei tuollaiset asiat liity mitenkään siihen, että olet nepsy. Ihan kaikissa parisuhteissa pitää pystyä ratkomaan jos jonkinlaisia ongelmia ja tekemään kompromisseja. 

Eli jos mun kumppani ei kykene tekemään kompromisseja ja neuvottelemaan, niin mitä mä voin tehdä?

Vierailija kirjoitti:

ei ole mitään keinoja ratkoa asiaa muutoin kuin päättää ihmissuhde? Miten vanhemmuus helpottuu siinä tilanteessa? Miten esim. Lasten nepsy-haasteet ratkotaan eron jälkeen? 

Yksi "lapsi" vähemmän huolehdittavana. 

Vierailija kirjoitti:

Eli jos mun kumppani ei kykene tekemään kompromisseja ja neuvottelemaan, niin mitä mä voin tehdä?

Lähteä? Et sinä ole kumppanisi äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Eli jos mun kumppani ei kykene tekemään kompromisseja ja neuvottelemaan, niin mitä mä voin tehdä?

Sinä joustat. Kyllä hän ymmärtää olla kiitollinen siitä. Toivottavasti. 

Ja kun oman nepsy-haasteen vuoksi lusikat on mennyt lasten asioihin ja työhön, enkä onnistu siinä - mitä voi tehdä?