En osannut kunnolla arvostaa 90-lukua

Vierailija kirjoitti:

Pitää 100% kutinsa. Kyl se lapsuus ja nuoruus on ihmiset parasta aikaa ylivoimaisesti. Sitä vain ei silloin 90-luvulla ymmärtänyt arvostaa kun ei muusta onneksi tiennyt. Lapset monesti kuvittelevat, että aikuisten elämä olisi jotenkin"hienoa"mutta ei ole. Siinä ei ole mitään hienoa.

Aikuisuus on parasta! Vihasin ollla lapsi, halusin itse päättää itseäni koskevista asioista ihan asuinsijaintia myöten. Mun koko elämä alkoi siitä kun pääsin muuttamaan omilleni ja elämään itsenäisesti. Lapsuus oli hirveää aikaa. 

Suosikkivuosikymmeneni on aina se mikä on vasta tulossa. Nämä on olleet aina toinen toistaan parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää 100% kutinsa. Kyl se lapsuus ja nuoruus on ihmiset parasta aikaa ylivoimaisesti. Sitä vain ei silloin 90-luvulla ymmärtänyt arvostaa kun ei muusta onneksi tiennyt. Lapset monesti kuvittelevat, että aikuisten elämä olisi jotenkin"hienoa"mutta ei ole. Siinä ei ole mitään hienoa.

Aikuisuus on parasta! Vihasin ollla lapsi, halusin itse päättää itseäni koskevista asioista ihan asuinsijaintia myöten. Mun koko elämä alkoi siitä kun pääsin muuttamaan omilleni ja elämään itsenäisesti. Lapsuus oli hirveää aikaa. 

Suosikkivuosikymmeneni on aina se mikä on vasta tulossa. Nämä on olleet aina toinen toistaan parempia.

Ihana kommentti!! Siitä näkee, miten asenne ratkaisee aivan kaiken!

Itse muistan ysärin vain hyvänä aikana, tuntui että koko ajan tuli jotain uutta jännää, leffoja, musiikkia, tietokoneita jne. ja Nokia tietenkin sitten myöhemmin. Varsinainen lama ei meilläpäin näkynyt juuri mitenkään, oma kotikylä on nykyään paljon hiljaisempi kuin silloin. En lapsena ja nuorenakaan edes tiennyt mikä on lama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

1990-luvussa oli paljon hyvääkin. Suomalainen kulttuuri oli nykyistä konservatiivisempi ja yhtenäisempi, oli vähemmän mo.nikulttuurisuutta ja sen tuomia tuomia haasteita ja ongelmia, islamistisen ter.rorismin uhkaa ei vielä juuri ollut (se alkoi varsinaisesti vasta New Yorkin iskujen jälkeen), eettisiä kysymyksiä pohdittiin paljon julkisessa keskustelussa, esim. luonnonsuojelua, eläinoikeuksia ja köyhyyttä.

90-luku oli vakavien aikuisten vuosikymmen. Näin se minulle näyttäytyi sen ajan teininä. 80-luku oli ollut lasten ja kulutusjuhlan humussa hassuttelevien aikuisten vuosikymmen.

 

Ysärillä oli kylläkin paljon vapaamielisempi meininki kuin nykyään. Nykyään alkaa hirveä itku ja poru jos teevee sarjassa on homoja... yaärillä oli sarjoja joissa oli vain homoja yms. 

Myös alastomuutta oli leffoiss

Ysärillä sarjoja, joissa oli vain homoja? Ei kai vielä ysärillä? Taisi olla uuden vuosituhannen puolta, kun ensimmäinen suomalaisen sarjan homopusu nähtiin telkkarissa.

 

Queer as Folk! Erikseen oli sekä enkku- että jenkkiversiot, enkku tuli ensin, ysärin puolella jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

1990-luvussa oli paljon hyvääkin. Suomalainen kulttuuri oli nykyistä konservatiivisempi ja yhtenäisempi, oli vähemmän mo.nikulttuurisuutta ja sen tuomia tuomia haasteita ja ongelmia, islamistisen ter.rorismin uhkaa ei vielä juuri ollut (se alkoi varsinaisesti vasta New Yorkin iskujen jälkeen), eettisiä kysymyksiä pohdittiin paljon julkisessa keskustelussa, esim. luonnonsuojelua, eläinoikeuksia ja köyhyyttä.

90-luku oli vakavien aikuisten vuosikymmen. Näin se minulle näyttäytyi sen ajan teininä. 80-luku oli ollut lasten ja kulutusjuhlan humussa hassuttelevien aikuisten vuosikymmen.

 

Ysärillä oli kylläkin paljon vapaamielisempi meininki kuin nykyään. Nykyään alkaa hirveä itku ja poru jos teevee sarjassa on homoja... yaärillä oli sarjoja joissa oli vain homoja

Eikös QaF alkanut Suomessa näkyä vasta 2000 tai 2001? Oli muuten hyvä sarja. Mutta en itse sijoita sitä ysärille ollenkaan, vaan selkeästi uuden vuosituhannen juttua. Suomessahan vasta 2001 eduskunta äänesti tasa-arvoisesta avioliittolaista (vai oliko kyse vain parisuhteen rekisteröinnistä, en ihan tarkkaan muista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan 90-luvun laman uhri ei voi sanoa näin. Joko unohtui suurtyöttömyys, epätoivo, ylivelkaantuneet, roskapankit ja kaikki se romahdus, joka tuhosi monen ihmisen elämän vuosikymmeniksi?

Mutta eiväthän kaikki lamasta kärsineet voineet olla "laman uhreja". Jonkunhan täytyi olla syyllinenkin. Miten ihmeessä jauhetaan vain tätä, että Suomen Pankki, Koiviston Konklaavi, Iiro Viinanen ja Esko Aho ovat syyllisiä, ja muut poliitikot (ketkä heistä)?

Miten kukaan tavallinen suomalainen ei voi olla syyllinen lamaan? Eikö kenelläkään täysivaltaisella, aikuisella, tuon ajan suomalaisella todellakaan ollut itsellään Mitään Osaa Eikä Arpaa tuossa kansallisessa tragediassa?

Miten kaikki ovat vain olleet uhreja?

Ja miksi ei voida hyväksyä sitä, että vaikka itsellä / omalla perheellä / omilla vanhemmilla / omi

Omat vanhemmat otti ison lainan, koska tekivät isovanhempieni maatilalla sukupolvenvaihdoksen. Toki oma valinta. Mutta ei sitä voinut tietää että korot nousisivat älyttömälle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

1990-luvussa oli paljon hyvääkin. Suomalainen kulttuuri oli nykyistä konservatiivisempi ja yhtenäisempi, oli vähemmän mo.nikulttuurisuutta ja sen tuomia tuomia haasteita ja ongelmia, islamistisen ter.rorismin uhkaa ei vielä juuri ollut (se alkoi varsinaisesti vasta New Yorkin iskujen jälkeen), eettisiä kysymyksiä pohdittiin paljon julkisessa keskustelussa, esim. luonnonsuojelua, eläinoikeuksia ja köyhyyttä.

90-luku oli vakavien aikuisten vuosikymmen. Näin se minulle näyttäytyi sen ajan teininä. 80-luku oli ollut lasten ja kulutusjuhlan humussa hassuttelevien aikuisten vuosikymmen.

 

Ysärillä oli kylläkin paljon vapaamielisempi meininki kuin nykyään. Nykyään alkaa hirveä itku ja poru jos teevee sarjassa on homo

Eikös QaF alkanut Suomessa näkyä vasta 2000 tai 2001? Oli muuten hyvä sarja. Mutta en itse sijoita sitä ysärille ollenkaan, vaan selkeästi uuden vuosituhannen juttua. Suomessahan vasta 2001 eduskunta äänesti tasa-arvoisesta avioliittolaista (vai oliko kyse vain parisuhteen rekisteröinnistä, en ihan tarkkaan muista).

Enkkuversio oli jo ysärin puolella. Parisuhteen rekisteröinnistä äänestettiin vuosituhannen alussa.

Mutta ysärillä oli oikeasti rennompaa näiden suhteen mediassa. Esim Yazka juonsi Amazonia ja sitä pidettiin ihan vaan erikoisena, ei mitenkään vihattu sen kummemmin. Nyt kun tulee mikä tahansa homo- tai transviittaus ihan missä tahansa, se on heti muka joku kannanotto tai wokea ja siitä raivostutaan. Ysärillä tai vielä vupsituhannen alussa tämmöisiä asioita ei pidetty uhkana kenellekään.

Taisi persujen nousu tuoda tuon vihan. Eikös jytky ollut 2010?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

1990-luvussa oli paljon hyvääkin. Suomalainen kulttuuri oli nykyistä konservatiivisempi ja yhtenäisempi, oli vähemmän mo.nikulttuurisuutta ja sen tuomia tuomia haasteita ja ongelmia, islamistisen ter.rorismin uhkaa ei vielä juuri ollut (se alkoi varsinaisesti vasta New Yorkin iskujen jälkeen), eettisiä kysymyksiä pohdittiin paljon julkisessa keskustelussa, esim. luonnonsuojelua, eläinoikeuksia ja köyhyyttä.

90-luku oli vakavien aikuisten vuosikymmen. Näin se minulle näyttäytyi sen ajan teininä. 80-luku oli ollut lasten ja kulutusjuhlan humussa hassuttelevien aikuisten vuosikymmen.

 

Ysärillä oli kylläkin paljon vapaamielisempi meininki kuin nykyään. Nykyään al

Enkkuversio esitettiin Isossa-Britanniassa 1999, Suomeen tuli vasta vuoden-pari myöhemmin, eli 2000 tai 2001, ehkä jo vuoden 2000 lopulla. Salatuissa elämissä homopusu tapahtui kai 2000-vuoden alussa. Alkusyksystä 2001 meni laki Suomen eduskunnassa läpi. Pride-kulkueet oli 1990-luvulla "vapautuspäivät" tmv., Pridet tulivat ehkä juuri vuosituhannen vaihteessa.

Siinä olet oikeassa, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastustamisesta on tullut identiteettipoliittinen asia vasta 2000-luvulla. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa vain suurinpiirtein Päivi Räsänen mekkaloi asiasta, hän toki sitäkin äänekkäämmin. Ja sama virsi jatkuu yhä. En osaa sanoa PerSujen jytkyn vaikutuksesta asiaan, mutta selkeästi ei-heteroiden määrän (maltillinen) kasvu tv-ohjelmissa ja elokuvissa on ilmeisesti ollut punainen vaate monille konservatiiveille. Pitävät sitä (Venäjän valtiojohdon tavoin) haitallisen ideologian tuputtamisena. 1990-luvulla Yazka ja (mahdolliset) muut ei-binääriset tyypit olivat muistaakseni vain ns. omia itsejään ja tekivät työtään, eivätkä tuoneet omaa identiteettiään mitenkään sanoissa tai teoissa esille, korkeintaan ulkonäössään. Oliko 1990-lukua vai 2000-luvun puolta, kun Juha Föhr sai potkut uutisten meteorologin työstä, kun kerran ilmestyi kertomaan säätä (homojen) nahka-asussa? Lyhyesti sanottuna siis, ei-heteroita oli mediassa todella vähän, vain yksittäistapauksina, koko ysärillä. Taisi olla 2006 kun Jari Sillanpää "tuli kaapista ulos", mistä iltapäivälehdet veivasivat kyllä viikkotolkulla.

Itse miellän, että Suomen avautuminen Eurooppaan ja muuhun maailmaan teki pikku hiljaa juuri 1990-luvulla Suomesta aiempaa suvaitsevaisemman, mutta se ei kunnolla näkynyt vielä ysärin puolella, vasta 2000-luvulla. Kai jo 2000-luvun alussa Lostari tunnettiin "heteromyönteisenä homobaarina", minkä lisäksi valveutuneet ja rennot heterot saattoivat kavereidensa kanssa käydä Don't Tell Mamassa. Sinänsä oli neloskanavan suomentajilta hauska veto, että Queer as Folk suomennettiin tuon klassisimman homodiskon mukaan. Paikallinen kulttuuriskene siis tunnettiin.

Vierailija kirjoitti:

Enkkuversio oli jo ysärin puolella. Parisuhteen rekisteröinnistä äänestettiin vuosituhannen alussa.

Mutta ysärillä oli oikeasti rennompaa näiden suhteen mediassa. Esim Yazka juonsi Amazonia ja sitä pidettiin ihan vaan erikoisena, ei mitenkään vihattu sen kummemmin. Nyt kun tulee mikä tahansa homo- tai transviittaus ihan missä tahansa, se on heti muka joku kannanotto tai wokea ja siitä raivostutaan. Ysärillä tai vielä vupsituhannen alussa tämmöisiä asioita ei pidetty uhkana kenellekään.

Taisi persujen nousu tuoda tuon vihan. Eikös jytky ollut 2010?

Yazka oli ihana! Minä nuorena naisena olin aivan lääpälläni Yazkaan enkä pitänyt asiaa mitenkään kummallisena tai itseäni lesbona. Ei noita identiteettijuttuja tullut niin paljon pyöriteltyä ysärillä että olisi pitänyt itsensä pakkomääritellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan 90-luvun laman uhri ei voi sanoa näin. Joko unohtui suurtyöttömyys, epätoivo, ylivelkaantuneet, roskapankit ja kaikki se romahdus, joka tuhosi monen ihmisen elämän vuosikymmeniksi?

Mutta eiväthän kaikki lamasta kärsineet voineet olla "laman uhreja". Jonkunhan täytyi olla syyllinenkin. Miten ihmeessä jauhetaan vain tätä, että Suomen Pankki, Koiviston Konklaavi, Iiro Viinanen ja Esko Aho ovat syyllisiä, ja muut poliitikot (ketkä heistä)?

Miten kukaan tavallinen suomalainen ei voi olla syyllinen lamaan? Eikö kenelläkään täysivaltaisella, aikuisella, tuon ajan suomalaisella todellakaan ollut itsellään Mitään Osaa Eikä Arpaa tuossa kansallisessa tragediassa?

Miten kaikki ovat vain olleet uhreja?

Ja miksi ei voida hyväksyä sitä, että vaikka itsellä / omalla perheellä / omilla vanhemmilla / omilla sukulaisilla olisi ollut hankalaa, ja olisi ollu

Suomalaiset ovat aina olleet jotenkin suorastaan lapsenomaisella tavalla hyvin tyhmiä ja yksinkertaisia. Monet eivät näe nenäänsä pidemmälle eikä minkäänlaista kykyä tarkastella asioita pitkällä tähtäimellä ole. Tietyissä äijäpiireissä suorastaan rehvastellaan sillä kuinka tolloja ollaan. Vielä keski-ikäisissäkin näkyy sellainen lapsenomainen uho ja kapina. Luullaan olevansa kovaa jätkää kun väitetään vastaan itseään fiksummille.

Iiro Viinanen ilkkui laman jälkeen eräässä lehtihaastattelussa kaikkia jotka olivat näitä lainantakauspapereita allekirjoitelleet. Että he luulivat sen olleen vain joku paperi. Ei, laillisesti sitovia asiakirjojahan ne olivat. Vaikka en pitänytkään Iiron ivallisesta sävystä siinä haastattelussa, hänellä oli kuitenkin pointti: monet eivät aivan oikeasti yhtään pysähtyneet miettimään mihin olivat lähdössä, kun he näihin lainoihin ja niiden takauksiin suostuivat. Kuviteltiin ja luultiin aivan liikoja. Faktoihin ei perehdytty, koska sehän on mamiksille ja pilaa ilon. Oikea suomalainen Äijä menee ja tekee vaan. Ja mitään seuraamuksiahan ei tulekaan, eikö?

Omat lukunsa ovat nämä kaiken maailman peräkylien Sirkat ja Hilkat jotka tuosta vaan takasivat hulttioveljensä Erkin miettimättä koko juttua. Koska "eihän se meidän Erkki nyt semmoista tekisi ettei maksaisi...". Suomalaiset ovat niin tolkuttoman höynäytettäviä ettei mikään ihmekään että tulee kiusaus vetää tyhmiltä rahat pois. Täällä oli aivan liian kauan aivan liian helppoa ja mukavaa, eikä minkäänlaista itsesuojelua tarvinnut harjoittaa. Tätä nämä kaiken maailman persut ja kokoomukset nyt sitten härskisti hyväksikäyttävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin tehtiin paljon itsareita

Luulen että nuoria kuoli myös huumeisiin ja alkoholiin 90-luvulla aika paljon? Rip. Voisiko olla toisin nyt, miten olisi.

Ääripäät lienevät nyt kasvaneet. Ysärillä ilmeisesti teinit juopotteli tasaisemmin kuin nyt. Nyt osa on täysstreittareita, ja osa sitten käyttää viinan lisäksi kaikkea muutakin mahdollista. Ehkä jotain samaa kuin siinä, miten keskimääräinen koululuokallinen lapsia ja nuoria suoriutuu peruskoulun oppimäärästään: ennen valtaosa oli keskitasoa, ja vain muutama molemmissa ääripäissä. Nyt taas keskiverrot ovat vähentyneet, todella hyviä on ehkä vähän enemmän kuin 30 vuotta sitten, mutta todella huonoja on massiivisesti enemmän.

Ihan yksiselitteisesti ysärillä nuoret joivat

Meno oli tältä osin hyvin villiä. Olin yläasteella 90-luvun alkupuoliskon. Joka maanantaiaamuna, kun palasin viikonlopun breikiltä sorvin ääreen, sain kuunnella koulun käytävillä juttuja edellisen perjantai-lauantain känniseikkailuista, joissa riitti oksennusta, itkua, tappeluita, koheltamista ja ojanpohjia. Kuuluin siihen sukupolveen jotka päästettiin 9.luokalla vielä Ruotsin risteilyille luokkaretkelle. Heräsin laivan hytissä oksennuksen hajuun kun alapetillä nukkunut hyttitoveri oli illan juopoteltuaan oksentanut naamansa alle kunnon lammikon vatsalaukkunsa sulamistuotteita. Satamaterminaalin bussipysäkillä kohtasimme viereisen luokan ryhmän, joista yksi nuokkui ja pilkki promilleista sammuneena keskellä asfalttia. Tukholmassa hotellissa opettajat pitivät pistotarkastuksia kielletyn alkoholin varalta ja yksi ryhmästämme jäi kiinni hallustaan puoliksi juotu pullo Koskenkorvaa. Kiukuttelu oli tarinan mukaan kova kun tämä kaikkien janoisten sankari joutui opettajan valvovan silmän alla kaatamaan loput viemäriin.

Sitten oli tottakai ne perus kiljunkeitot ja sellaiset vanhempien kellareissa. Kiljusta sanottiin että sen alle pitää juoda ensiksi pohjat jollain paremmalla aineella, koska se on niin pahaa ettei sitä saata juoda muutoin. Tiedänpä jopa yhdestä koivun kylkeen päättyneestä rattijuoppo-casesta.

Ysärin teinit ryyppäsivät tavoilla, joista heidän lapsensa eivät välttämättä tiedä muuta kuin tarinat.