Lue keskustelun säännöt.
En osannut kunnolla arvostaa 90-lukua
03.04.2025 |
Kun eli silloin lapsuutta ja nuoruutta, ei muusta tiennyt. Se aika antoi harhakuvan, että elämä on tosi kivaa. Nykyään on aivan sama vaikka olisi kuollut, kaikki on vaikeaa ja ponnistelu turhaa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli upeeta aikaa, 500000 työtöntä.
Eipä ollut työtön yksinään.
Sitä en voi ymmärtää, miksi se työttömyys otettiin tuolloin niin raskaasti, kun niin moni muukin oli työtön. Miksi piti täyttää lähikapakat (joita tuli kysynnän vuoksi lisää kuin sieniä sateella) ja murjottaa ja syyttää muita? Sen ymmärtää, jos on ottanut itse tietoisen riskin esim. liikaa lainaa, että v*tuttaa vähempikin, mutta vastuullisen aikuisen pitäisi korjata oma virheensä eikä vajota itsesääliin. Vastuuttomia vanhempia ovat olleet he, jotka ovat ensin eläneet yli varojensa ja sen jälkeen vaipuneet kuppiloissa itsesääliin (saati tehneet itselleen jotain vielä pahemmin peruuttamatonta), ja jättäneet lapsensa emotionaalisesti heitteille.
Jotenkin työttömän kurja osa on itselleni helpompaa ymmärtää nousukauden aikana: muut mennä porskuttavat ja haukkuvat työttömiä la
Kun on lusikalla annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin tehtiin paljon itsareita
Luulen että nuoria kuoli myös huumeisiin ja alkoholiin 90-luvulla aika paljon? Rip. Voisiko olla toisin nyt, miten olisi.
Faith kirjoitti:
1990-luvussa oli paljon hyvääkin. Suomalainen kulttuuri oli nykyistä konservatiivisempi ja yhtenäisempi, oli vähemmän mo.nikulttuurisuutta ja sen tuomia tuomia haasteita ja ongelmia, islamistisen ter.rorismin uhkaa ei vielä juuri ollut (se alkoi varsinaisesti vasta New Yorkin iskujen jälkeen), eettisiä kysymyksiä pohdittiin paljon julkisessa keskustelussa, esim. luonnonsuojelua, eläinoikeuksia ja köyhyyttä.
90-luku oli vakavien aikuisten vuosikymmen. Näin se minulle näyttäytyi sen ajan teininä. 80-luku oli ollut lasten ja kulutusjuhlan humussa hassuttelevien aikuisten vuosikymmen.
Ysärillä oli kylläkin paljon vapaamielisempi meininki kuin nykyään. Nykyään alkaa hirveä itku ja poru jos teevee sarjassa on homoja... yaärillä oli sarjoja joissa oli vain homoja yms.
Myös alastomuutta oli leffoissakin enemmän kuin nykyään ja näyttelijöiden ei tarvinnut näyttää nukeilta.
Ysärin ensimmäinen puolisko historiallisine lamoineen oli todella syvältä. Jälkimmäinen puolisko oli sen sijaan hyvä, siitä ei ole mitään valitettavaa. Oli oikeastaan yksi elämäni parhaista ajankohdista.
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhien määrä Suomessa on romahtanut 90-luvun jälkeen. Samoin myös rikollisuuden määrä. Jos ketään faktat kiinnostaa.
Ei ole. Kumpikaan ei ole romahtanut. Suomessa tehdään nykyään valtavasti itsemurhia, 90-luvun alun lamassa tosin oli nopea piikki joka päihittää nykypäivän. Nuorten naisten itsemurhat ja niiden yritykset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Rikollisuuden ja varsinkin nuoriso ja huumerikollisuuden määrä on räjähtänyt 90-luvusta. Jos ketään faktat kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhien määrä Suomessa on romahtanut 90-luvun jälkeen. Samoin myös rikollisuuden määrä. Jos ketään faktat kiinnostaa.
Muistan kun pankkeja ryöstettiin niin, ettei ketään enää kiinnostanut. Siinä -96.
Vierailija kirjoitti:
Ysärin alku oli hirveää. Kaikki nuoret ihmiset, jotka eivät olleet opiskelijoita, olivat työttömiä. Kouluissa puolitettiin kumeja. Monet olivat kahden asunnon loukussa, yrittäjät konkassa. Jos johonkin tuli uusi yritys, se oli tissibaari tai kirppari. Seksikauppa rehotti avoimena. Kun erehtyi uutiset katsomaan, niin siellä oli vaan uusia työttömyysenkkoja ja madonlukuja. Se oli todella ankeaa.
Ei työttömyyskään ollut niin ankeaa kun nykyiseen vertaa. Kukaan ei kytännyt moneenko työpaikkaan olet hakenut. Lukion opo ohjeisti ilmoittautumaan heti kirjoitusten jälkeen työttömäksi, jolloin jo kesän ajalta alkoi saada työttömyyskorvausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään huumeongelma sekä siihen liittyvä väkivalta ja omaisuusrikollisuus on räjähtänyt 90-luvusta. Nuoriso on väkivaltaisempaa kuin KOSKAAN ei vai 90-luvulla vaan KOSKAAN ennen. Koulukiusaaminen on netin ja somen takia pahempaa kuin 90-luvulla. Nuorten naisten itsemurhat ja niiden yritykset ovat kasvaneet huomattavasti.
Kun olin ysärillä lapsi koulussa niin ei mua kyllä mikään kumien puolitus haitannut pätkän vertaa, en tiedä miksi tuo aina vedetään näissä esimerkiksi ankeudesta. En tiennyt lapsena lamasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lama ei koskettanut minua millään tapaa. Kyllä se 90-luku oli ihmisen parasta aikaa ihan ylivoimaisesti. Kyllä vanhemmat lamasta mainitsivat, mutta ei se meidän perhettä koskettanut.
Ei vaikuttanut lama omassa työläisperheessä koska vanhemmat oli energiayhtiössä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuitenkin puoli vuosikymmentä lähes pelkkää lamaa ja nuorisokin oireili toisin kuin 80-luvulla ja sitten tuli EU joka sitten hiljensi kylät kun tilojen tappotahti sitten alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tällä kokoomus-sadulla et vakuuta yhtään ketään. Häpeä ja tutustu edes vähän lähihistoriaan."
No, en ole koskaan äänestänyt kokoomusta, enkä tule koskaan äänestämäänkään. Muistelin sitä, mitä 1990-luvulla omin korvin kuulin (vähän kaukaisemmat sukulaiset, plus se, mitä vähän läheisemmät sukulaiset asiasta olivat mieltä). Olen katsonut kaikki Yle Areenan ja Elävän Arkiston 1990-luvun lamaa ja 1990-lukua käsittelevät ohjelmat, lukenut "Laman lapset"-kirjan (toimittajan kirjoittama) sekä liudan haastatteluita em. kirjan tiimoilta. Olen katsonut Vesa Vihriälän ym. luentoja netistä aiheesta. Loppu on omaa ajattelua, jonka tottakai saa ja joka pitää asettaa (perustellun) kritiikin kohteeksi.
Jostain syystä tästä aiheesta tuntuu olevan sallittu vain se yksi-ja-ainoa narratiivi: "laman lapset", massatyöttömyys, miten kaikki oli huonosti ihan kaikilla. Tottakai oli huonommin kuin 1980-luvulla, ja siitäkin voisin omakohtaisia kokemuksia naputella pidempäänkin (mm. miten näkyi koululuokissa, pohjana oma "kokemusasiantuntijuus" + se, miten asioista on sen aikaisten koulukavereiden kanssa jälkeenpäin puhuttu). Koska en ole taloustieteilijä, enkä -historioitsija, niin minulla ei riitä tietotaito eivätkä em. lähteet sen arvioimiseen, miten ison osan Suomen talouden romahtamisesta selitti esimerkiksi ihan vain yksityisten kotitalouksien "kulutusjuhla". Muistetaan, miten paljon esim. kotitalouselektroniikkaa tuppasi Suomen markkinoille 1980-luvun jälkipuoliskolla (ja laitteet olivat laadukkaita, ja kalliita). Tästä aiheesta on esim. mainio jakso mainiossa Mummo-sarjassa 80-luvun lopulta, jos kiinnostaa. Ja mistä ne nyyhkytarinoiksi muodostuneet "kahden asunnon loukussa"-tapaukset puolestaan kertoivat? Eivätkö vainkin siitä, että jonkunasteinen vauhtisokeus ja jopa ahneus tavoitti ihmiset?
Toki taustalla olivat 1980-luvun jälkipuoliskon Suomen Pankin (finanssi)poliittiset päätökset, ja toki oli tapauksia, joissa allekirjoitukset takauspapereihin saatiin juottamalla allekirjoittaja känniin, mutta siitä huolimatta: mikä oli kunkin suomalaisen henkilökohtainen vastuu siinä, että lopputulos oli, mikä oli? Tästä haluaisin ja kaipaisin keskustelua, joka suuntaan kriittistä, ja uusia avauksia. Kyllä jokainen yrittäjä ja yksityishenkilö ihan itse on sinne pankkiin mennyt ja lainansa ottanut (pl. selkeät painostustapaukset). Ihmiselle yksilönä eikä kansakunnalle yhteisönä ei tee lainkaan hyvää se, että otetaan (itse)kritiikittömästi uhripositio ja katkeroidutaan, kun omat unelmat eivät toteutuneetkaan vaan kaikki meni päin p:tä. Mielestäni tässä 90-luvun lamaa koskevassa keskustelussa on vain yksi sallittu tarina, ja siitä vain yksi sallittu versio, ja sitä vastustan suuresti. Jos ei muusta syystä, niin tämänkin ketjun hengessä siksi, että tuo yhden totuuden tarina helposti katsotaan koskemaan koko 1990-lukua. Jossa nyt oli, hyvänen aika, sata tai tuhat muutakin asiaa kuin se lama.
Toivoisin siis asiasta keskustelua, joka menisi edes astetta syvemmälle kuin kommentti "Tällä kokoomus-sadulla et vakuuta yhtään ketään. Häpeä ja tutustu edes vähän lähihistoriaan." Häpeän kyllä, kun koen, että siihen on aihetta. Nyt en tuon lyhyen kommentin jälkeen millään koe, että tässä olisi aihetta häpeään, varsinkaan, jos kritiikki koostuu vain kahdesta virkkeestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luku oli hirveää aikaa. Ensin oli tullu Holkerin tiedote "verotus kevenee". Maailmantilanne ei suosinut taloutta. Sitten Viinanen ja Aho möhlivät loput. Viinanen oli surkea valtiovarainministeri.
Kokoomus pääministeripuolueena -> massatyöttömyys. EVO. D:
Mutta tuota kesti vain n 5 vuotta. 90 luvulle mahtuu myös Nokia ja nousukausi.
Sitä kesti oikeasti paljon pidempään. Olen 1972 syntynyt lama-ajan nuori aikuinen. Pääsin täysillä kunnon työelämään 40-vuotiaana. Sitä ennen tein mm. vuokratyötä, työllistymistöitä, velkaannuin yrittäjänä ym. Lamaan syntynyt lapseni ei omien sanojensa mukaan huomannut mitään ikävää. Häneltä ei puuttunut mitään, kiitos sosiaaliturvan.
Viinanen muuten myönsi, että ihmisille valehtelu lama-aikana oli vastenmielistä. Aho pi
Myönsikö Viinanen tuon ns. yleisesti vai pelkästään liittyen devalvaatiokysymykseen (tuhannen markan kättä päälle -vedonlyönti toimittajan kanssa)? Jos yleisesti, sitten asia on kiinnostava. Jos taas kyse on vain tuosta devalvaatio-valehtelusta, niin asia on ollut tietenkin Viinaselle vastenmielinen mutta täysin ymmärrettävä pakkotilanne. Siinä olisi tullut hillitön valuuttaspekulaatiosekoilu ja koko valtiojohdon suunnittelema pelastusoperaatio olisi mennyt päin p:tä, jos devalvaatiosuunnitelma olisi paljastettu ns. ennen aikojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää 100% kutinsa. Kyl se lapsuus ja nuoruus on ihmiset parasta aikaa ylivoimaisesti. Sitä vain ei silloin 90-luvulla ymmärtänyt arvostaa kun ei muusta onneksi tiennyt. Lapset monesti kuvittelevat, että aikuisten elämä olisi jotenkin"hienoa"mutta ei ole. Siinä ei ole mitään hienoa.
Minusta aikuisena on paljon parempaa. Voi oikeasti tehdä mitä haluaa.
Juuri niin. Eikä ole muiden armoilla. Toisaalta siinä vapaudessa on sitten se vastuu, ei voi enää syyttää muita eikä kapinoida muita vastaan. Itse vastaa itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin tehtiin paljon itsareita
Luulen että nuoria kuoli myös huumeisiin ja alkoholiin 90-luvulla aika paljon? Rip. Voisiko olla toisin nyt, miten olisi.
Ääripäät lienevät nyt kasvaneet. Ysärillä ilmeisesti teinit juopotteli tasaisemmin kuin nyt. Nyt osa on täysstreittareita, ja osa sitten käyttää viinan lisäksi kaikkea muutakin mahdollista. Ehkä jotain samaa kuin siinä, miten keskimääräinen koululuokallinen lapsia ja nuoria suoriutuu peruskoulun oppimäärästään: ennen valtaosa oli keskitasoa, ja vain muutama molemmissa ääripäissä. Nyt taas keskiverrot ovat vähentyneet, todella hyviä on ehkä vähän enemmän kuin 30 vuotta sitten, mutta todella huonoja on massiivisesti enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
1990-luvussa oli paljon hyvääkin. Suomalainen kulttuuri oli nykyistä konservatiivisempi ja yhtenäisempi, oli vähemmän mo.nikulttuurisuutta ja sen tuomia tuomia haasteita ja ongelmia, islamistisen ter.rorismin uhkaa ei vielä juuri ollut (se alkoi varsinaisesti vasta New Yorkin iskujen jälkeen), eettisiä kysymyksiä pohdittiin paljon julkisessa keskustelussa, esim. luonnonsuojelua, eläinoikeuksia ja köyhyyttä.
90-luku oli vakavien aikuisten vuosikymmen. Näin se minulle näyttäytyi sen ajan teininä. 80-luku oli ollut lasten ja kulutusjuhlan humussa hassuttelevien aikuisten vuosikymmen.
Ysärillä oli kylläkin paljon vapaamielisempi meininki kuin nykyään. Nykyään alkaa hirveä itku ja poru jos teevee sarjassa on homoja... yaärillä oli sarjoja joissa oli vain homoja yms.
Myös alastomuutta oli leffoissakin enemmän kuin nykyään ja näyttelijöiden ei
Ysärillä sarjoja, joissa oli vain homoja? Ei kai vielä ysärillä? Taisi olla uuden vuosituhannen puolta, kun ensimmäinen suomalaisen sarjan homopusu nähtiin telkkarissa.
Ai hitto. Joku mainitsi saatananpalvonnan. Se tosiaan oli juttu 90-luvulla. Nyt sen on korvannut vasemmistolaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin tehtiin paljon itsareita
Luulen että nuoria kuoli myös huumeisiin ja alkoholiin 90-luvulla aika paljon? Rip. Voisiko olla toisin nyt, miten olisi.
Ääripäät lienevät nyt kasvaneet. Ysärillä ilmeisesti teinit juopotteli tasaisemmin kuin nyt. Nyt osa on täysstreittareita, ja osa sitten käyttää viinan lisäksi kaikkea muutakin mahdollista. Ehkä jotain samaa kuin siinä, miten keskimääräinen koululuokallinen lapsia ja nuoria suoriutuu peruskoulun oppimäärästään: ennen valtaosa oli keskitasoa, ja vain muutama molemmissa ääripäissä. Nyt taas keskiverrot ovat vähentyneet, todella hyviä on ehkä vähän enemmän kuin 30 vuotta sitten, mutta todella huonoja on massiivisesti enemmän.
Ihan yksiselitteisesti ysärillä nuoret joivat enemmän kuin nyt. Huomattavasti enemmän. Raittius oli noloa, ihan normiperheiden yläkoululaiset kokoontuivat joka perjantai juomaan.
Miksiköhän niin oli?