Kokemuksia psykiatriasta ja muusta

Voisitkohan ap saada lähetteen kelan maksamaan kuntoutustutkimukseen kuntoutuslaitoksessa. Yleensäkin kannattaa yrittää kuntouttaa itseään opiskellen tai työtoiminnan kanssa. Jos on liuta epäonnistuneita kuntoutusyrityksiä alla, niin kuntoutustuki ja lopulta eläke on myönnettävä. Yksi vaihtoehto olisi yrittää saada lausunto kuntoutustuki hakemusta varten yksityisen puolen lääkärin avulla. Tämän kustannus on noin 350 euroa.

Itsekin olin ainakin kymmenisen vuotta väärällä tukimuodoilla julkisen puolen hoitohenkilöstön antaman virheellisen informaation ansiosta, mikä harmittaa yhä tätä nykyä. Suomen valtio on näin säästänyt pitkän pennin!

Nykyisin asun ruotsissa jossa psykiatrin vastaanotto tasan yhden kerran vuodessa, täällä saa elellä vapaasti normaalia eloa ilman mitään turhanpäiväistä terapiapelleilyä. 

Psykiatria on tiede. Psykoterapia ym terapia on huuhaata, juttelua. 

Lausunnossa on varmasti puutteita. Tekstiä on paljon mutta havainnot ja perustelut ympäripyöreitä. Hoitosuunnitelma olematon, vaihtoehdot muuttuvat jos ei viikoittain niin tiuhaan. Kun suostut johonkin niin sitten sitä ei tehdäkään ja päinvastoin. Kiire ja turhautuneisuus näkyy koko ajan. Puhutaan tiiviistä hoitajakäynneistä, saattaa olla kolmekin viikkoa välissä ja muuta poukkoilua. Kaikkia tässä ketjussa esiin tulleita asioita ei voi tehdä omalla paikkakunnalla. 

Kiitos että sain kertoa ajatuksia, kiitos että kerroitte omianne. Yhden vaihtoehdon otin heti työn alle. 

Tiedän tunteen tuosta ettei mikään hoidu eikä etene. Kuullut laivan samanlaisia kokemuksia. Myös itsellä on pääosin kurjia lääkärikohtaamisia takana ja en enää laita omaa terveyttäni näiden joitotahojen käsiin. Huomautukset eivät johda mihinkään muuhun kuin siihen, että itselle tulee huonompi olo. Kun luottamus menee niin se menee. Lääkäriltä on kuultu mm., että ei Kela minulle kuitenkaan myönnä kuntoutustukea tai edes sairaspäivärahaa. Lääkäri ei siis suostunut laatimaan lausuntoa. Mielestäni ei vaan jaksanut nähdä vaivaa tai ei yksinkertaisesti osannut. Turhauttavaa ja lannistavaa, kun ei kuunnella lainkaan mitä asiakas itse sanoo ja lääkäri toistaa samoja asioita vastauksiksi. Ihan kuin olisi puhuisi chat robotille. Teki mieli pyytää, että saisinko puhua ihmiskollegasi kanssa kun olimme keskustelleet koko vastaanottoajan samoista asioista eikä minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen päästy.

Ihmettelen, että asiakas ei itse saa päättää omasta hoidostaan tai tukitoimista. Lääkäri sanoi myös aiemmin tekevänsä lausunnon aikaisempien kirjauksien perusteella eikä suostunut kartoittamaan nykytilannetta. Hoitaja istui mykkänä huoneessa eikä ottanut mitään kantaa vaikka hänelle on puhuttu kuukausikaupalla tapaamisissa. Oli ainoa, jolla oli tietoa voinnista. Tällainen meno Hämeenlinnan psykiatrisella kuntoutuspoliklinikalla. Helpottunut olo, että siellä ei enää tarvitse käydä.

Sinuna ilmiantaisin rohkeasti hoitotahon, josta puhut. Ei sinulle siitä mitään seuraamuksia koidu :) lääkärit ja hoitajat ovat siellä töissä ja saavat siitä palkkaa. Sinä olet asiakas ja he ovat siellä sinua varten. En usko, että olet ainoa, jota ei paikassa kuunnella tai oteta vakavasti. Moni haluaa saada vertaistukea, koska näissä paikoissa hoidon taso näyttäisi olevan heikkoa. Tsemppiä!

24, kiitos vastauksesta. Omassa kaupungissakin viimeisin lausunto (josta lääkäri itsekin totesi että ei varmaankaan mene läpi) on saman vanhan toistoa ja asiavirheitä. Meilläkin hoitaja puhuu käynneillä eri asioita kun hoitoneuvottelussa. Nyt on puoli tusinaa asiaa kesken, puhelimeen ei vastata, kamala stressi kun suunnitelmat ja suositukset muuttuu koko ajan.

Oireilu pahenee. Terapiakenttä on kuin villi länsi. Tuli itselle ekaa kertaa mieleen että puoltaako terapeutit omaa osaamistaan lääkkeiden kustannuksella? Tai lääkärit määräävät lääkkeitä koska hyötyvät niistä jotenkin itse? 

Soitin joitakin viikkoja sitten potilasasiamiehelle ja hän antoi vaihtoehdot: henkilökunnan vaihto, hoitopaikan vaihto oman hyvinvointialueen sisällä tai yksityinen hoito. Oikeasti työelämä on helpompaa mutta koko ajan sanotaan että et pysty töihin mikä on varmaan totta mutta tämä säätäminenkin saa pään hajalle. Ja saan kiinni tuosta että hoitaja on erilainen kun lääkäri on paikalla. Itse olen myös alkanut epäillä että onkohan hoito kohdallani mennyt sivuraiteille? 

Nostan vielä tätä omaa ketjuani kun mietin että olisiko jollain muulla näitä samoja mietteitä?

Oma hoitokontaktini laimenee entisestään, eilen hoitaja jopa tiuski puhelimessa vaikka yritin selittää että vointini on huono, paino on taas pudonnut enkä saa syötyä tai levättyä. Lääkäriaikaa ei saa varattua kuin ehkä seuraavalla hoitajakäynnillä mihin on vielä reilu kuukausi aikaa. Yritän ajatella että ei ole henkilökohtaista mutta tulee oikeasti tunne että savustetaan ulos toivottomana tapauksena. 

Tästä aiheesta on monta muutakin vanhempaa ketjua, tiedän. 

Nostan vielä omaa ketjuani, jälleen turhautuneena ja varmasti tylsänä :(

Nyt on tilanne se että viime käynnillä en ollut terapiakelpoinen, usean kuukauden tauon jälkeen terapia on ainoa tapa, lääkkeiden ohella, voida paremmin. Vaikka tilanne on lääkärin ja hoitajan mukaan pysynyt ennallaan pari vuotta. Niin tyhmä en ole että en tajua että potilaita on todella paljon. Olisiko edelleenkin jollakin antaa hyviä neuvoja?

Monta vuotta on toisteltu että työkyky ei ainakaan täysin palaudu, nyt sen pitäisi sitten terapian tai lääkkeiden avulla palautua muutamassa kuukaudessa vaikka terapeuttia, Kelan päätöksestä puhumattakaan, ei vielä edes ole. Ja siis nimenomaan hoitaja ja lääkäri sanovat että edistystä ei ole tapahtunut. Aikaisemmin säännölliset käynnit ovat kuluvan vuoden aikana kutistuneet muutamaan, käyntejä on melkein pakosta muutettu vartin puheluiksi. 

Tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa koko hoito, toisaalta oireet ovat välillä niin voimakkaita että en uskalla. 

Ei sieltä muuta hyötyä saa kuin pamit ja pidemmät saikut.