KIRJOLLA - 3.kausi OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on hyvä asia se, että on monenlaisia apuvälineitä arjen helpottamiseen. Katsoin Kionan instagramissa hänen käyttämistään apuvälineistä, ihan perinteisen kävelykepin lisäksi pyörätuoli, neurosonic-divaani ym. Moni autistinen ei ole varmaan edes tietoinen siitä, että mitä kaikkea on nykyisin tarjon. Siksi pidän hyvin tärkeänä sitä työtä mitä Kiona tekee tiktokissa ja instagramissa. Sen lisäksi, että monet kirjolla olevat saavat sieltä vertaistukea niin myös ihan käytännön ohjeita ja kokemuksia Kionalta.

Luulisi, että valtaosalla autisteista ei ole tarvetta kävelykepille ja pyörätuolille. Niille taas joilla on selkeä terveydellinen liikkumisen rajoite on kyllä aivan varmasti terveydenhuollon puolelta esitelty liikkumisen apuvälineet sekä ohjeistettu niiden oikeanlainen käyttö.

Toivois myös, että 19-vuotias diagnosoimaton henkilö joka on kokenut o

En ole koskaan, ikinä kuullut, että joku käyttäisi Aspergeriin pyörätuolia. Onko tämä joku ihan uusi trendi? Ja kyllä, mulla on diagnoosi.

Teidän kaikkien kannattaisi käydä tsekkaamassa Kionan instagram, jossa hän hyvin yksityiskohtaisesti kertoo kuvin ja tarinoin elämästään ja mitä hänelle nykyisin kuuluu. Hänen instagraminsa on julkinen nimellä "banaanitarhuri".

Ihan vaan sen takia kehottaisin teitä tutustumaan Kionan instaan, jotta muodostuisi oikea käsitys hänen tilanteestaan.

Toivon hartaasti, että teillä mm. eri diagnooseista, rajoitteista, sukupuoli-identiteeteistä, erilaisista perhemalleista ikävään sävyyn saivartelevilla lapset ovat 100% terveitä ja 100% heteroita... 

Te, jotka ajattelette, että nuoriso on pilalla ja että autismi yms. on joku muotijuttu. Vähän yli 10 vuotta sitten kun mä olin yläasteella, todella suuri osa oli masentunut, ahdistunut ja/tai syömishäiriöinen. Näistäkin sanottiin, että se on muotijuttu. Siis se, että nuoret uskalsi sanoa, että on paha olla ja hakea siihen apua oli aikuisten mielestä muotijuttu. Silloin ei ollut tavallisella nuorella juuri tietoa autismista, erilaisesta adhd:sta tytöillä yms. Osattiin vaan sanoa, että on paha olla ja se diagnosoitiin masennukseksi tai ahdistukseksi. Meitä ei oltu enää kasvatettu siihen, että meidän kaikki tunteet on väärin joten me uskallettiin sanoa miltä meistä tuntuu.

Nykyiset nuoret on niitä, jotka on opetettu sanoittamaan tunteensa ja siksi osaa kertoa paremmin, että mistä se paha olo johtuu. Ne osaa hakea apua ja etsiä tukea. Ja musta tää kehitys on mennyt hemmetin hyvään suuntaan. Toki kehitys ja kaiken sen nuorten pahan olon julki tuleminen aikuisia ja varsinkin vanhempia ihmisiä pelottaa. Mutta ei tarvitse. Se, että ongelmat tunnistetaan auttaa ratkaisemaan ne. Maton alle lakaisusta ei ole mitään hyötyä.

T. 99 syntynyt 2010-luvun teini

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihana ohjelma. Samu<3

En ihmettele, että Samu on haluttu malliksi. Hänellä ovat todella persoonalliset kasvojenpiirteet. Rohkea nuori nainen kun reissaa tuolla lailla kangaskassi olalla taskuvarkaita kuhisevassa Pariisissa osaamatta ranskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku/jotkut epäili että onko nuo edes oikeasti kirjolla. Selkeästi näkee että ovat, kun tietää mitä katsoa. Katsekontakti, eleet, liikkumistyyli, puhe... 

Joku epäili myös Kionan tourettea. Mun mielestä ticcaili lievästi jo siellä Helsingin autismikokoontumisessa. Kokkailukohtauksessa sitten näkyvämmin.

 

Voisitko hieman täsmentää mitä tarkoitat "eleillä, liikkumistyylillä ja puheella"? Millä tavoin ne ovat tyypillistiä autisteille? Olen itsekin diagnosoitu kirjolla olevaksi, mutta en ymmärrä miten muka autistien ele-, liikkumis- ja puhetyylit olisivat erilaisia. Topi Borgin puhe kyllä oli persoonallista, mutta johtuiko se autistisuudesta on sitten eri asia.

 

Monotoninen puhe on tyypillistä autisteille. Ja näiden kolmen naisoletetun tapauksessa se tuli ilmi s

Itse en erota millään tavalla tavallisesta ujosta teinistä tai nuoresta aikuisesta. Se, ettei juolahda juuri sillä hetkellä mieleen mitään sanottavaa, ei ole vielä mikään diagnoosin paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihana ohjelma. Samu<3

En ihmettele, että Samu on haluttu malliksi. Hänellä ovat todella persoonalliset kasvojenpiirteet. Rohkea nuori nainen kun reissaa tuolla lailla kangaskassi olalla taskuvarkaita kuhisevassa Pariisissa osaamatta ranskaa.

Kaunis on, huomaa varsinkin kun pistetään nätit vaatteet päälle. Myös veli symmetrinen ja komea. Vanhemmat myös hyvännäköisiä, mammat olisi villiintyneet jos sen isä olisi osallistunut ohjelmaan. 

Ohjelmassa näkyneet isovanhemmat myös symmetrisiä piirteiltään. Ulkonäkö periytyy vahvasti, vaikka piirteet ei ihan samoja olisikaan. Silti symmetria ja hoikka pitkäraajainen kroppa menee yleensä koko perheessä/suvussa, vaikka perheenjäsenissä olisikin eri näköisiä naamoja ja eri värisiä karvoja, ihon pohjasävyjä ym. 

Monotonisuutta voi olla myös muillakin kuin autisteilla. Katsoin alkujaksoissa, että Kionan äidillä oli ainakin sellaista ilmeettömyyttä ja monotonisuutta puheessa, mutta voi olla kamerajännitystäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ajattelette, että nuoriso on pilalla ja että autismi yms. on joku muotijuttu. Vähän yli 10 vuotta sitten kun mä olin yläasteella, todella suuri osa oli masentunut, ahdistunut ja/tai syömishäiriöinen. Näistäkin sanottiin, että se on muotijuttu. Siis se, että nuoret uskalsi sanoa, että on paha olla ja hakea siihen apua oli aikuisten mielestä muotijuttu. Silloin ei ollut tavallisella nuorella juuri tietoa autismista, erilaisesta adhd:sta tytöillä yms. Osattiin vaan sanoa, että on paha olla ja se diagnosoitiin masennukseksi tai ahdistukseksi. Meitä ei oltu enää kasvatettu siihen, että meidän kaikki tunteet on väärin joten me uskallettiin sanoa miltä meistä tuntuu.

Nykyiset nuoret on niitä, jotka on opetettu sanoittamaan tunteensa ja siksi osaa kertoa paremmin, että mistä se paha olo johtuu. Ne osaa hakea apua ja etsiä tukea. Ja musta tää kehitys on mennyt hemmetin hyvään suuntaan. Toki kehitys ja kaiken sen nuorten pahan olon julki

Ongelma on omien ongelmien vatvominen ja pahassa olossa vellominen. Oman navan ympärillä pyöriminen. Jos se toimisi, nykynuoriso olisi mieleltään terveitä ja tasapainoisia. Sen sijaan mielenterveysongelmat vain lisääntyvät, samalla kun keskustelu lisääntyy ja tietoisuus kasvaa. Jokin tässä ei toimi. Ja kun niin moni voi pahoin, niin syitä etsitään muotidiagnooseista.

Toivottavasti joskus tulisi vaihteeksi muotiin logoterapia.

Pitää tietää mitä katsoa, varsinkin kun moni maskaa niin taitavasti. Usein samoilla henkilöillä on myös adhd, ja nämä yhdistettynä sekoittavat suuresti sitä, miltä tilanne näyttää ulospäin. Adhd peittää autismin näkyvyyttä ja päinvastoin. Myös korkea äly peittää autismin näkymistä, samoin myöhäinen diagnoosi tai ei diagnoosia ollenkaan. Ihmisen sisällä kuitenkin on jatkuva ristiriita näiden välillä. Näistäkään emme tiedä tarkkaan mitä diagnooseja heillä on ja vastaavatko diagnoosit tarkalleen todellisuutta. 

Mauno vaikuttaa ohjelmassa enimmäkseen tavalliselta, mutta puhe on välillä lähes kirjakieltä ja aloittaa luennoinnin, kun tulee sopiva aihe (mainitsee siitä yhdessä kohtaa myös itse eli on tietoinen asiasta, joten luultavasti osaa myös hillitä piirrettä). Hänellä on ilmeisesti myös valtava tietomäärä asioista. Siinä kun haluaisi nähdä kaveria, alkaa selvästi hermostua, kun tajuaa ettei pysty etenemään suunnitelmansa mukaan, kunnes isä ehdottaa toisenlaista lähestymistapaa, eli oli jumiutunut suunnitelmaansa. Juiceleskismäiset laulut vahvistavat aspergerviboja entisestään. Esiintyminen ei ole ongelma, koska siinä on rooli eikä olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.

Samun kohdalla oli mainittu epätyypillinen autismi, koska ei ole sosiaalisia haasteita. Siinä voi olla kyse oppimisesta ja nuori ihminen ei vielä välttämättä itsekään tiedosta niitä haasteita, joita voi tulla myöhemmin kuormittavan elämäntilanteen tai lisääntyvän itsetuntemuksen myötä. Jos hänellä on myös adhd/add, lopputulos voi hyvin olla tuollainen, että viihtyy hetkittäin myös vilinässä, mutta sitten kaipaa luonnonrauhaan. 

Aadasta autismi näkyy selkeimmin. Silloin kun hän ohjaa lapsia, hänellä on tietty rooli päällä ja siksi se on helppoa ja sujuvaa. Hän tietää kuinka toimia lasten kanssa. Hän on oppinut sen tarkkailemalla mummoa. Silloin autismi ei näy. Mutta heti kun hänellä ei ole roolia, tilanne muuttuu vaikeammaksi. 

Uskon kyllä, että Kionalla on autismi. Hänellähän oli jo diagnoosi adhd:sta eikä hän vaikuttanut yhtään tyypilliseltä puhtaasti adhd:lta. Mutta se adhd voi olla autismiin yhdistettynä se pohjasyy, miksi hän ei jaksa mitään. Olen kyllä samaa mieltä siitä, ettei tuo aktivismi ehkä tee hänelle hyvää. Hän vaikuttaa myös masentuneelta. Hän tarvitsee rakennetta päiväänsä, mutta ei liian täyteen ahdettua, vaan sellaista missä on myös paljon vapautta. Toisaalta burnoutista toipuminen on vaikeaa. Siinäkin kannattaisi jättää se aktivismi ja some odottamaan, kunnes on itse paremmassa kunnossa.

Pelkkä autisti väsyy ihmisiin, meluun, kaupungin vilinään, muttei elämään ja olemassaoloon. He saattavat olla tosi tehokkaita omissa jutuissaan, jos olosuhteet ovat heidän puolellaan. Pelkkä adhd väsyy myös viriketulvaan ja toisaalta tylsistyy, ellei mitään tapahdu ja ellei mikään muutu. Heiltä ei lopu energia sinänsä, mutta jonkin kaoottisen tilanteen tai ison urakan edessä heistä saattaa paeta kaikki voimat. Autisti on kuin henkinen maratoonari ja adhd on kuin henkinen moniottelija ilman kestävyyslajeja. Kun nämä yhdistetään, niin jonkinasteinen burnout on jossain vaiheessa elämää melko varmasti luvassa. Eri elämänvaiheissa eri puolet saattavat olla enemmän vallalla.

"viihtyy hetkittäin myös vilinässä, mutta sitten kaipaa luonnonrauhaan"

Minusta tuntuu, että suurin osa ihmisistä on sellaisia, jotka kaipaavat välillä myös omaa rauhaa. Onkohan ketään sellaista, joka haluaisi koko ajan viettää aikaansa ihmisvilinässä? Ei varmaan ole sellaista extroverttia olemassa?

En nyt jaksa lähteä lainaamaan kyseistä viestiä mutta sille, joka puhui luonnon rauhoittavasta vaikutuksesta:

Täällä lapsena ADHD-diagnosoitu nainen ja luontohan on ihan järkyttävä ärsyketulva. Ehkä johtuu siitä että olen luontoalalle itseni lukenut ja luonnosta hyvin kiinnostunut, mutta rauhallisuus on siitä kaukana. Eihän missään ole niin paljon katsottavaa, kuultavaa, liikkuvaa ja havaittavaa kuin pihalla :D sisätiloissa sitä sitten rauhoitutaan, pihalla juoksen aina puskasta toiseen ja pyörin ja hyörin kuin hullu.

Vierailija kirjoitti:

Teidän kaikkien kannattaisi käydä tsekkaamassa Kionan instagram, jossa hän hyvin yksityiskohtaisesti kertoo kuvin ja tarinoin elämästään ja mitä hänelle nykyisin kuuluu. Hänen instagraminsa on julkinen nimellä "banaanitarhuri".

Ihan vaan sen takia kehottaisin teitä tutustumaan Kionan instaan, jotta muodostuisi oikea käsitys hänen tilanteestaan.

Eli hän ei saa alkaa voida paremmin, koska hän haluaa tehdä nepsyilystä itselleen ammatin? Eikö tuo ole muuten kulttuurista omimista, esittää autistia ilman diagnoosia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän kaikkien kannattaisi käydä tsekkaamassa Kionan instagram, jossa hän hyvin yksityiskohtaisesti kertoo kuvin ja tarinoin elämästään ja mitä hänelle nykyisin kuuluu. Hänen instagraminsa on julkinen nimellä "banaanitarhuri".

Ihan vaan sen takia kehottaisin teitä tutustumaan Kionan instaan, jotta muodostuisi oikea käsitys hänen tilanteestaan.

Eli hän ei saa alkaa voida paremmin, koska hän haluaa tehdä nepsyilystä itselleen ammatin? Eikö tuo ole muuten kulttuurista omimista, esittää autistia ilman diagnoosia?

Siis hetkonen, onko tuohon ohjelmaan nyt ihan oikeasti otettu ihmisiä joilla ei edes ole diagnoosia???

Vierailija kirjoitti:

Autismi voi kehittyä myös aikuisiällä. Itse olin kuulemma aivan tavallinen lapsi ja nuori, mutta aikuisena työelämässä alkoi tulla vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja lopulta jouduin jättämään työni (olin tuolloin 42-vuotias). Psykiatrilta sain diagnoosin sekä aspergerin syndroomasta että ADD/ADHD:sta. En enää työllistynyt sen jälkeen, mutta noilla diagnooseilla en myöskään päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt olen ollut vanhuuseläkkeellä jo viisi vuotta.

Ei, vaan ne ovat olleet sinulla lapsuudesta saakka. Niitä ei vain ole huomattu. Ihan tavanomainen ilmiö, että niitä nykyään tunnistetaan keski-ikäisiltä ja vanhemmiltakin ihmisiltä. Jos se oikeasti ilmestyy vasta keski-iässä, kyseessä ei ole autismi, vaan cptsd. Traumaperäinen oireilu voi muistuttaa autismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän kaikkien kannattaisi käydä tsekkaamassa Kionan instagram, jossa hän hyvin yksityiskohtaisesti kertoo kuvin ja tarinoin elämästään ja mitä hänelle nykyisin kuuluu. Hänen instagraminsa on julkinen nimellä "banaanitarhuri".

Ihan vaan sen takia kehottaisin teitä tutustumaan Kionan instaan, jotta muodostuisi oikea käsitys hänen tilanteestaan.

Eli hän ei saa alkaa voida paremmin, koska hän haluaa tehdä nepsyilystä itselleen ammatin? Eikö tuo ole muuten kulttuurista omimista, esittää autistia ilman diagnoosia?

Siis hetkonen, onko tuohon ohjelmaan nyt ihan oikeasti otettu ihmisiä joilla ei edes ole diagnoosia???

No onhan hänellä ainakin tourette ja adhd eli sarjan nimen mukaisesti on (neuro)kirjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos n. 1% suomalaisista on autismin kirjolla niin onhan se kohtuullisen iso määrä.

Melko varmasti Suomessa on porukkaa kirjolla paljon enemmän. Sitä ei vain tunnisteta, koska suomalaisessa kulttuurissa lievästi autistinen käytös on ihan normaalia ja meidän tyypillinen puhekin on intonaatioltaan melko monotonista verrattuna moneen muuhun kieleen. Tietoisuuden lisääntyessä oletan, että nousemme vielä kansakuntien "kärkipäähän" autismin esiintyvyydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän kaikkien kannattaisi käydä tsekkaamassa Kionan instagram, jossa hän hyvin yksityiskohtaisesti kertoo kuvin ja tarinoin elämästään ja mitä hänelle nykyisin kuuluu. Hänen instagraminsa on julkinen nimellä "banaanitarhuri".

Ihan vaan sen takia kehottaisin teitä tutustumaan Kionan instaan, jotta muodostuisi oikea käsitys hänen tilanteestaan.

Eli hän ei saa alkaa voida paremmin, koska hän haluaa tehdä nepsyilystä itselleen ammatin? Eikö tuo ole muuten kulttuurista omimista, esittää autistia ilman diagnoosia?

Siis hetkonen, onko tuohon ohjelmaan nyt ihan oikeasti otettu ihmisiä joilla ei edes ole diagnoosia???

No onhan hänellä ainakin tourette ja adhd eli sarjan nimen mukaisesti on (neuro)kirjolla. 

Kirjolla oleminen viittaa autismin kirjolla olemiseen, viittasi ainakin vielä hetki sitten. No, noissa piireissä meno on muutenkin mennyt niin pelleilyksi että en mene enää mihinkään tukiryhmiin tai kerro diagnoosistani kenellekään. Ihan sama.

Täällä on valitettu, että sarjaan on valittu liian normaaleja ihmisiä, eikä riittävän autistisia. Olen eri mieltä. Jokainen tietää, millainen on se tosi autistinen henkilö, mitä perinteisesti on pidetty autistin prototyyppinä. Sarjan tarkoitus on varmasti lisätä tietoisuutta autismista ja sen monista ilmenemismuodoista. Siksi on nimenomaan hyvä näyttää, että kaikilla ei ole suuria ongelmia tai päälle päin näkyviä oireita. Kuitenkin isolla osalla haasteet ovat sisäisiä.

On myös hyvä lisätä tietoutta, ettei autismi liity mitenkään älyyn eikä persoonallisuushäiriöihin. Tälläkin palstalla, vaikka täällä puhutaan autismista melko paljon, noin puolet vielä luulee, että se on jotain vammaisuutta tai narsismia.

Itse toivoisin sarjaan jotain sellaista, joka on päälle päin tosi normaali, ja joka on saanut diagnoosin vasta keski-iässä. Sellaisen henkilön kokemuksia olisi kiva kuulla, ja millaisia haasteita elämässä on ollut esim. työelämän ja ystävyyksien suhteen, ja miten lopulta päätyi epäilemään autismia.

Lisäksi olisi kiva kuulla jonkun Audhdn kokemuksia sisäisistä ristiriidoista, tavallaan siitä miten nuo ominaisuudet keskustelevat tai riitelevät ihmisessä, ja millaiset järjestelyt ja ratkaisut auttavat selviämään niistä. 

ADHD ei kuulu autismin kirjoon.