Lapsettomuuden suru ja masennus, ystävistä etääntyminen

Tämä ei varmaan ole haluamaasi tukea, mutta sanon silti: harva yksittäinen elementti elämässä, kuten tapauksessasi lapsi, on lopulta autuaaksitekevä.

Aina löytyy uusia murheita. Jotenkin pitää vain yrittää keskittyä hetkeen ja positiivisiin asioihin, vaikka se kliseiseltä kuulostaakin.

Tänään on lämmin kevätpäivä ja linnut konsertoivat kiivaasti. Itse lähden nyt tarkkailemaan luontoa, niin omat harmituksen aiheet jäävät taka-alalle.

Tinderissä ihan tavallinen nainen saa helposti 100 matchia viikossa. Varmasti löytyy mies jos sen verran vaivaa näkee, että profiilin tekee itselleen. Tai jos ei löydy niin sitten on kyllä todella nirso miesmaku kyseisellä naisella.

Älä murehdi. Kiität vielä kun ei ole lapsia. Lapsilla ei tee mitään eikä niistä saa mitään iloa. Ainoastaan 18 vuotta kuraa niskaan.

Miksi ap on noin kiittämätön.

Oletko saanut neuvoa tutustua Käpyn sivustoon, joka on suunnattu sulle ja kaikille lapsensa menettäneille. Sieltä saa vertaistukea. Tarkoittaa myös keskenmenot, jotka usein sivuutetaan ikään kuin kyse ei olisi kuolemasta ja omaisten  surusta.

Suru voi muuttua masennukseksi. Oletko saanut surra ja jättää hyvästit rakkaille lapsillesi? Hakeudu seuraan, jossa se ymmärretään ja osataan olla tukena nimenomaan surun, menetyksen tunteissa. Siksi suosittelen lukemaan edes Käpyn sivut.

Käpy on siis Lapsikuolemaperheet ry. Se ei tunnusta uskontoa tai muuta ismiä, joten sana on vapaa.

Lapsen voi hankkia myös yksin lapsettomuushoidoilla.

Oletko harkinnut, että menisit ihan vaikka terapeutille juttelemaan noista asioista? Itse kävin jonkin aikaa, kun tajusin 40 ikävuoden tultua täyteen ja esivaihdevuosioireiden alkaessa, että jään lapsettomaksi pysyvästi, ja mikä pahempaa, puolisottomaksikin - jos olisi ollut puoliso, olisin varmaan adoptiota harkinnut. Surut tuli surtua läpi ja käsiteltyä, ja sen jälkeen jatkoin elämää, ihan tyytyväisenä lapsettomana vanhanapiikana. Nyt ikää 50, ja olen tosi onnellinen siitä, etten ole nykymaailmaan lapsia tehnyt.

Keskityt vain siihen mitä sulta puuttuu etkä ollenkaan siihen mitä onnea voisit itsestäsi löytää ja ympäröivästä maailmasta.

On paljon muutakin mistä voi onnea ja iloa ammentaa, eikä se ole vain yksi ja ainut asia.

Oman rauhan ja tyytyväisyyden löytyminenkään ei ole mikään itsestäänselvyys eikä kaikki löydä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko harkinnut, että menisit ihan vaikka terapeutille juttelemaan noista asioista? Itse kävin jonkin aikaa, kun tajusin 40 ikävuoden tultua täyteen ja esivaihdevuosioireiden alkaessa, että jään lapsettomaksi pysyvästi, ja mikä pahempaa, puolisottomaksikin - jos olisi ollut puoliso, olisin varmaan adoptiota harkinnut. Surut tuli surtua läpi ja käsiteltyä, ja sen jälkeen jatkoin elämää, ihan tyytyväisenä lapsettomana vanhanapiikana. Nyt ikää 50, ja olen tosi onnellinen siitä, etten ole nykymaailmaan lapsia tehnyt.

Olen saanut kyllä psykoterapiaa, mutta ei se valitettavasti ole vienyt tilannettani eteenpäin. Ap

Olen psykiatrisista syistä työkyvytön yksinäinen keski-ikäinen mies eikä minulla ole elämässä muuta kuin vauvapalstalla häiriköiminen. Eilenkin olin täällä illalla viimeisenä ja tänään aamulla ensimmäisenä. Tämä on minulle tärkeintä maailmassa. Terveisin AP.

Olen 31 vuotias M. Jod todella haluat lapsen niin voin sinut kyllä siittää.

Vierailija kirjoitti:

Älä murehdi. Kiität vielä kun ei ole lapsia. Lapsilla ei tee mitään eikä niistä saa mitään iloa. Ainoastaan 18 vuotta kuraa niskaan.

Nämä kommentit eivät auta ihmistä jolla lapsettomuuden suru on akuutisti päällä. Sitä surua ei ymmärrä sellainen joka ei tahattomasta lapsettomuudesta ole kärsinyt.

Olen miettinyt miksi lapsettomuudesta kärsivä ystäväni ei ole ottanut yhteyttä moneen kuukauteen. Pallo jäi hänelle, peruutti tapaamisemme vähän viime hetkellä ja sanoi palaavansa uuden tapaamisen ajankohtaan piakkoin. Sanoi silloin että on erityisen vaikea tilanne elämässä, liiittyneekö sitten siihen lapsettomuuteen.

Mulla ei kylläkään ole lapsia enkä niitä aio hankkiakaan, ja ystäväni ainakin aikaisemmin sanoi että mulle on helppo puhua noista murheista kun en ala neuvoa tai eläydy liikaa.

Tsemppiä tilanteeseen, ap. Muista että ystävät kannattaa pitää lähellä, tarvitset heitä myös vaikeiden aikojen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä ihan tavallinen nainen saa helposti 100 matchia viikossa. Varmasti löytyy mies jos sen verran vaivaa näkee, että profiilin tekee itselleen. Tai jos ei löydy niin sitten on kyllä todella nirso miesmaku kyseisellä naisella.

Tässä, kuten muutenkin yleensä, haetaan miestä lapselle ISÄKSI. Ei siittäjäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 31 vuotias M. Jod todella haluat lapsen niin voin sinut kyllä siittää.

Ei myöskään ole suvussa mitään sairauksia eikä minullakaan, joten lapsi saa hyvät geenit samalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen 31 vuotias M. Jod todella haluat lapsen niin voin sinut kyllä siittää.

Niitä siemeniä saa kaupastakin. Lapsi tarvitsee ISÄN. 

Adoptoi koira. Se on paljon ystävällisempikin kuin lapsi.

Jaahas pitääkin taas sijoittaa kissanruokaan ja viiniin

Sinulla on vielä täysin mahdollista löytää puoliso ja perustaa perhe iässäsi, nykyään on tosi yleistä että nämä tapahtuvat vasta myöhemmin elämässä.

Me saimme yli nelikymppisinä lapsen ja oli kyllä helpotus. Toivotaan, että omallekin kohdallesi osuu, mieluiten ennen neljäviittä. Näillä näppäimillä alkaa olla jo aika työlästä ja elämä on yhtä keskenmenoa, kunnes kerran tärppää. Jos olisi parikymppisenä onnistanut, niin voisi olla jo lapsenlapsia. Kyllä tämä pariutuminen on nykyisin niin hankalaa. Nuorempana jaksaisi myös paremmin valvomisia ym, mutta kyllä lasta rakastaa niin että se on kaikki vieläkin sen arvoista.