Miten te eronneet olette kestäneet ikävän lapsista

Vierailija kirjoitti:

No se on väärin. Ei ole normaalia viedä lapsia pois äidiltään. Viikko-viikko ei ole normaalia. Ja lapsikin stressaantuu jos usea koti ja matkoja. Vanhemmat voisivat asua lähempänä toisiaan, mutta miten se järjestetään ja onko omistusasunnot.

Onko sitten normaalia viedä pois isältään?

Vierailija kirjoitti:

Miten erotilanteissa maksetaan elatusmaksuja? Sehän on lasten elinkuluihin, joten katsotaanko siinä vanhempien maksukykyä? Ilmeisesti jos vanhemmat sopivat, lasten kulut voidaan jakaa myös ilman elatusmaksuja? Onko tällöin joku yhteinen tili vai meneekö tasaukset kuitteja vastaan vai kuinka?

Sinulla on varmaan internet nenäsi edessä, ettei tarvitse kopioida tietoja?

Etävanhempi on usein mies ja miehiä houkuttaa erossa vain juhliminen ja vapaus. Jos nainen tekee niin se on heti huono äiti. Jos nainen menee miehiin se on syntiä. Miehille ok.

Naisen pitäisi heti ottaa joku yli- ikäinen viiden lapsen eronnut isä kumppaniksi, joka haluaa vain sitä naiselta. Sitten tulee taas ero jne...

Asumme noin kilometrin päässä toisistamme ja vaikka meillä oli viikko - viikko sopimus niin lapset kävivät käytännössä joka päivä kummankin luona. Minä asun aivan koulun vieressä ja he kävivät tankkaamassa välipalaa luonani ja tekivät monesti läksyt ennen matkan jatkamista. Pian muuttuikin siihen että lapset asuivat koko ajan toisen luona koska heille helpompi ja sitten hengasivat miten sattuivat. Nyt ovat jo muuttaneet opiskelemaan omilleen molemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Etävanhempi on usein mies ja miehiä houkuttaa erossa vain juhliminen ja vapaus. Jos nainen tekee niin se on heti huono äiti. Jos nainen menee miehiin se on syntiä. Miehille ok.

Naisen pitäisi heti ottaa joku yli- ikäinen viiden lapsen eronnut isä kumppaniksi, joka haluaa vain sitä naiselta. Sitten tulee taas ero jne...

Käsi ylös kenen mielestä tuo on miehiltä ok käytöstä? 

Eipä siihen oikein totu koskaan.

M49

Vierailija kirjoitti:

Asumme noin kilometrin päässä toisistamme ja vaikka meillä oli viikko - viikko sopimus niin lapset kävivät käytännössä joka päivä kummankin luona. Minä asun aivan koulun vieressä ja he kävivät tankkaamassa välipalaa luonani ja tekivät monesti läksyt ennen matkan jatkamista. Pian muuttuikin siihen että lapset asuivat koko ajan toisen luona koska heille helpompi ja sitten hengasivat miten sattuivat. Nyt ovat jo muuttaneet opiskelemaan omilleen molemmat. 

Lapset yleensä hakeutuvat sen vanhemman luokse, jolla on löyhempi kasvatus.

Tiedostan tuon ongelman, ja tämän takia en aio erota, vaikka haluaisinkin. Nyt lapset 6 ja 8 vuotta. Olin tässä viikon työmatkalla ja oli hirveä ikävä lapsia ja myös toiseen suuntaan. Mietin, että tätä se sitten olisi. En halua lapsilleni sellaista lapsuutta, että jatkuvasti joutuvat kaipaamaan joko äitiä tai isää. Meidän lapsilla myös isä todella tärkeä.

Ehkä 4-5v päästä asia eri, kun ovat jo selkeästi isompia ja omat menot, eivätkä enää niin vanhemmissa kiinni.Mutta nyt sinnitellään tässä parisuhteessa. Ja ennenkuin joku tulee jauhamaan, että lasten takia kannattaa nimenomaan erota, niin ei kannata, tässä minun tilanteessani. Lapsilla on hyvä perhe tässä. Enemmän ne tulee kärsimään, jos eroamme.

Tietysti tiedostan myös sen, että kaikkeen tottuu. Ajan kanssa viikko-viikko systeemissäkin ikävä varmasti hälvenee. Yksi vaihtoehto olisi, että lapset olisi 3-4 pvää kummankin luona, mutta se olisi lapsille ehkä liian stressaavaa kuitenkin, jatkuvasti siirtyä paikasta toiseen.

Ja kun ikää on itsellä jo yli 40, en halua myöskään lapsettomilla viikoilla bilettää tai ravata missään baareissa. Aikani saisin varmaan jotenkin kulumaan harrastuksissa, mutta silti en kaipaa lapsetonta aikaa kahta viikkoa kuukaudessa.